Rakas lapseni, silloin kuin sinä synnyit, elimme eriskummalista aikaa. Olin viimeisillään raskaana, kun maailmalla jylläsi Korona-virus. Meno ympärillä oli kuin absurbista jännitysnäytelmästä, johon oli haluamattaan pakko osallistua. Tässäpä kerrottavaa jälkipolville.
Vuoden vaihteessa 2020 Korona-virus alkoi levitä maailmalla. Helmikuussa Suomessakin todettiin ensimmäinen tautiepäily. Me kuitenkin elimme vielä onnelassamme ilman huolta. Sehän oli vain "joku tauti, jossain kaukana". Helmi-maaliskuun lopulla matkasimme isäsi kanssa Espanjaan. Tämä oli meidän viimeinen villi ulkomaan reissu ennen syntymääsi. Kiersimme Andalucian turistikohteita ja nautimme vapaudesta tehdä, mitä huvittaa. Korona ei ollut vielä Espanjassa levinnyt, mutta Italia kieri jo ongelmissa.
2 viikkoa reissumme jälkeen ulkomaan matkailua alettiin rajoittaa. Espanja oli päätynyt samanlaisiin ongelmiin kuin Italia ja Euroopan maa toisensa jälkeen pisti pystyyn liikkumarajoituksia. Onneksemme olimme välttyneet tautipesäkkeiltä. Myös Suomessa suljettiin rajoja ja suositeltiin etätyöpakkoa ja pysymään kotona. Olin etukäteen stressannut, mitenköhän jaksan maalis-huhtikuussa, 8. kuulla raskaana matkata Hollolasta käsin Helsingin Vallilaan töihin, varsinkin kun olin laittanut Espoon työasuntoni vuokralle, mutta Korona ratkaisi ongelman.
Ongelmaksi meinasi vain muodostua työasuntoni tyhjentäminen. Maaliskuun lopulla Suomen hallitus ilmoitti sulkevansa Uudenmaan taudin leviämisen estämiseksi. Kulkuamme Päijät-Hämeestä Espooseen aiottiin siis rajoittaa. Etätyöpakon takia en ollut ehtinyt siivoamaan ja pakkamaan asunnon tavaroita muuttovalmiiksi. Asunnolla oli säilössä myös laatikko kaupalla vaatteita ja tavaroita sinulle. Kiirehdimme isäsi kanssa vuokraamaan peräkärryn ja ajoimme iltamyöhään Espooseen ennen kuin rajat suljettiin. Uudellamaalla asuvien ystävien ja enosi avulla saimme asunnon pakattua ja palasimme Hollolaan lauantaina, päivä rajojen sulun jälkeen. Jännitimme rajasululla pääsemmekö takaisin kotiin. Olo oli kuin rikollisella ja olin valmis itkeätiruuttamaan raskaushormonipäissäni, mikäli joku kyseenalaisti liikkumistamme. Onneksi ongelmia ei kuitenkaan tullut.
 |
| Uudenmaan rajalla tatioiduimme Helsingin Sanomien liveseurantaan. |
Maaliskuun lopun tein töitä kotoa, mutta huhtikuussa päädyin lomautetuksi, koska työnantajani, Vallilan myymälät suljettiin. Yli 10 henkilön kokoontumiset oli kielletty ja ihmiset välttelivät kaupoilla pyörimistä. Olin lomautukseen vain tyytyväinen, koska koti oli remonttien ja työasunnon muuton takia mullin mallin. Joka puolelta löytyi purkamattomia pahvilaatikoita. Nyt minulla oli hyvin 2 kuukautta aikaa laittaa kaikki kuntoon ennen syntymääsi.
Isäsi oli harmitellut, että laskettu syntymäaikasi oli niin lähellä Jukolaa, Suomen suurinta suunnistustapahtumaa, ja nyt ensimmäistä kertaa yli 25 vuoteen hän joutuisi jättämään sen väliin. Vähän hän toivoi, että syntyisit sen verran etuajassa, että hän voisi matkata vielä Rovaniemelle "käväisemään" kesäkuun puolessa välissä. Mutta jälleen Korona toi ratkaisun. Koko tapahtuma siirrettiin vuodella eteenpäin. Eipä tarvinnut isäsi miettiä jalkapallon EM-kisojenkaan katsomista isyyslomalla, kun nekin peruttiin tältä vuodelta.
Täytyy myöntää, että olin paniikissa synnytyksestä, kun laskettuaikasi läheni. Kokoontumisrajoitusten takia kaikki synnytys- ja perhevalmennukset oli peruttu. Kaiken lisäksi sairaalat ilmoittivat rajaavansa isän pääsyä sairaalaan. Tukihenkilö pääsisi kyllä synnytykseen mukaan, mutta ennen ja jälkeen, hänen piti pysyä rakennuksen ulkopuolella. Jännitin, miten pärjäisin sairaalassa ilman tukea varsinkin, jos synnytys oli rankka.
Koko huhti-toukokuun ajan seurasin silmä kovana sairaalauutisointia ja toivoin, että rajoitukset peruttaisiin. Viimein toukokuun viimeisellä viikolla tuli tieto, että parantuneen tautitilanteen takia sairaalarajoitukset purettaisiin 1.6. Huokaisin helpotuksesta ja ajattelin, että nyt vain pitää jaksaa viikonlopun yli, niin kaikki menee hyvin - mutta sinulla oli muuta mielessä.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin klo 01 lapsivesien menoon. Muistelin, että ohjeissa oli lukenut, ettei vielä vesien takia tarvitse rynnätä synnyrille, joten yritin vielä levätä. 20 minuuttia myöhemmin oli pakko herättää isäsi, koska todella kovat supistukset alkoivat. Noin puol tuntia kierin kotona, kun mitkään kotikivunlievitykset eivät auttaneet. Kuumahauteet, suihkut ja panadolit olivat ihan turhia, kun 1 minuutin kestäviä supistuksia tuli 3 minuutin välein. Kahden maissa olimme sairaalalla ja isäsi jäi autoon odottamaan lupaa päästä synnytyssaliin.
Muistan kulkeneeni tyhjässä sairaalassa tuskissani seiniä pitkin, seuraten epätoivoisesti lattian valkoista viivaa päästäkseni synnytysosastolle. Kun valkoinen viiva loppui hissille, ajattelin että joko pyörryn tai synnytän siihen pisteeseen, koska minulla ei ollut energiaa pähkäillä mihin kerrokseen piti jatkaa. Onneksi jotenkin sain itseni siirrettyä osastolle ja isäsi sai lähes heti luvan saapua synnytyssaliin.
8 tuntia tästä, lauantaina 30.5. Klo 10.18 sinä synnyit. Maanantaina 1.6. sairaalan Korona-rajoitukset poistettiin ja isäsi pääsi hakemaan meidät kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti