Näin otat kiireen kiinni

Ainahan sitä voi meikata vaikka matkalla.

Törmäämme kaverin kanssa sattumalta kaupungilla. ”Mitä kuuluu?”, kumpikin tiedustelee. ”Kiirettä pitää”, kumpikin myöntää. ”Kauhea tahti töissä, töiden jälkeen on niin puhki ettei jaksa mitään tehdä. Kampaaja pitäs varata, lapset viedä anoppilaan…”, kaveri kertoo. Nyökyttelen. Tiedän tunteen. Kun eroamme huikkaamme, että täytyy yrittää sopia joku tapaaminen tässä. Kumpikin tiedämme, että ei tämä tule tapahtumaan. Liikaa kiirettä.

Meillä jokaisella on 24 tuntia käytettävänä vuorokaudessa. Miten toiset saavat siitä enemmän irti kuin toiset? Mietin miten itse saisin tehtyä enemmän. Tässä suunnitelma:

1. Tuhlaatko aikaasi julkiseen liikenteenseen?
Mikään ei kalva enemmän kuin juuri nenän edestä mennyt linja-auto. Ja seuraava bussi menee 8 minuutin päästä! Kamalaa!!! Laskin, että viikon aikana vietän eri bussipysäkeillä lähes neljä tuntia, kun otetaan kaikki vaihdot mukaan. Miten hukkaan heitettyä aikaa! Voisipa sen hyödyntää jotenkin. Samaan aikaan pitäisi harrastaa liikunta joka päivä, mutta ei ehdi. Ratkaisu tähän kaikkeen on: Taukoliikunta bussipysäkillä. Pienet venyttelyliikkeet ja taivutukset sopivat hyvin odotuksen lomaan. Pysäkeille voitaisiin perustaa erilaisia jumpparyhmiä. Samalla tutustuu naapureihin ja ulkosalla ei tule kylmä. Isoimmilla pysäkeillä voitaisiin vetää kunnon ohjattuja tunteja: Kampissa joogaa ja Elielillä Body Pumppia.

2. Eikö sinulla ole omaa aikaa laisinkaan?
Jotkut meikkaa bussissa. Toiset syövät, tai lukevat, puhuvat puhelimessa tai jopa vaihtaa vaatteita. Tässä vielä parempi bussipuuha: hengähtäminen. Kerrankin saa vain olla, katsella maisemia ja istua paikoillaan. Kun bussi tavoittaa määränpäähäsi, voit taas kiirehtiä eteenpäin.

3. Etkö ehdi nähdä kavereitasi – ja arkiaskareetkin pitäisi hoitaa?
Niin monella on kiireinen arki, jota pitää pyörittää työpäivän jälkeen, eikä kavereita ehdi ikinä tavata. Kaikkihan me käydään ruokakaupassa. Miksei sovita tapaamisen sinne? Siinä vihannesosaston ja maitohyllyn välissä ja lihatarjouksia vertaillessa ehtii hyvin vaihtaa ne tärkeimmät kuulumiset. Ja kun olet päässyt kassalle sekä perheen ruokahankinnat että kaveruussuhteet on hoidettu.

4. Liian vähän unta?
Etkö ole ehtinyt nukkua viime aikoina – ja töissä väsyttää? Työpaikan lepohuonettahan ei kukaan uskalla käyttää, jottei saa laiskottelijan leimaa. Mutta erinomainen lepopaikka löytyy hotelli helpotuksessa. Siinä asioita hoitaessa voi helposti sulkea silmänsä hetkeksi ja levätä minuutin  - tai kymmenen. Ja työkaverit luulevat, että siellä on vaan vähän isompi hätä menossa. Päiväunien jälkeen töitä jaksaa taas tehdä ihan erilaisella intensiteetillä.

5. Pitäskö siivota?
Helsingin Sanomien toimittaja paljasti vähän aika sitten hyvän siivousniksin. Laita lapselle fleeceä päälle ja heitä sohvan alle karkkeja. Pöypallot on tiessään! Samalla taktiikalla voit yhdistää siivouksen ja urheilun. Pitäisikö tehdä vatsalihas-, punnerrus- ja lankkuliikkeitä? Vaihda jumppa-asuksi fleecehuppari ja käy asunnon eri kulmissa möyrimässä. Lattia kiiltää ja lihakset kehittyvät.

Ei kun toimeksi – kiire haltuun!

Ai, ei vietetä naistenpäivää?

Nytkö ne on viemässä minulta sen ainoan päivän, jolloin sinkku nainenkin voi saada ruusuja ihan vain olemalla oma itsensä?, ajattelin. Sain nimittäin kutsun tapahtumaan nimeltä ”Emme juhli naistenpäivää”. 

Kyseessä on UN Womenin kampanja, jossa halutaan nostaa esiin, että vielä ei ole syytä juhlia naistenpäivää, koska edelleen joka 3. nainen on väkivallan uhri. Kampanjaan liittyy hastagi ”#jokakolmas on liikaa” – siis ei nainen – vaan väkivallanteko. Kuulemma joka 3. nainen on kokenut väkivaltaa. ”Emme juhli naistenpäivää”-tapahtumassa kehotetaan antamaan naistenpäivän ruusuihin varatut rahat niitä tarvitsivimme naisille. Aate tapahtuman taustalla on kylläkin kaunis, mutta epäreilu. Ei vain siksi, että sinkkunaiset jäävät ilman ruusuja – vaan myös miesten takia.

Tämän viikon torstaina vietetään myös Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Jo pitkän aikaa tuttavapiirini miehet ovat maukuneet siitä, että pitää miestenpäivääkin juhlia, jos kerran naistenkin  – tasa-arvon nimissä. (Tiedoksi, että sellainenkin on: 19. marraskuuta.) Tämä kertoo aika paljon Suomen tasa-arvotilanteesta. Meillä tasa-arvo on viety niin pitkälle, että miehet tuntevat itsensä epätasa-arvoisiksi. Viimeisin aloite tilanteen stabiloimiseksi on ollut hoitovapaan muutos niin, että naiset saataisiin aikaisin työelämään ja isejä kannustetaan jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Toisaalla pyristellään vasta sitä kohti, että naisilla olisi oikeus ylipäätänsä mennä töihin. Meillä ne eivät jumakauta meinaa mennä töihin, vaikka kuinka annettaisiin.

Suomessa naiset ovat koulutetumpia kuin miehet, sanoo Tilastokeskus. Meillä naiset saavat sanoa – ja sanovatkin -  mielipiteensä hyvin vapaasti, tietävät miehet. Meillä jokainen ihminen on oikeutettu terveudenhoitoon, koulutukseen, asuntoon ja ravintoon – sukupuolesta riippumatta. Meidän ei siis enää paikallisesti tarvitse taistella naistenoikeuksien puolesta – mitä nyt parempaa palkkaa voisi saada.

Kuolemansyytilaston mukaan Suomessa kuoli vuonna 2009 väkivallan seurauksena 110 henkilöä. Heistä 27 oli naisia. Loput 83 olivat miehiä. Miehillä on siis tilastollisesti suurempi todennäköisyys joutua väkivallan uhriksi. Miksi siis pitäisi vaatia väkivallatonta kohtelua vain naisille? Lopetetaan Suomessa naistenpäivä! Ei vietetä ”Emme juhli naistenpäivää”-päivää! Miten olisi tasa-arvoisesti ”yksikin väkivaltateko on liikaa”-päivä?

Saa mulle silti antaa ruusuja!

UN Women tukee naisten oikeuksia maailmanlaajuisesti ja pyrkii näin poistamaan epätasa-arvoisuutta: www.unwomen.fi