tiistai 18. huhtikuuta 2023

Vanhemmuuden sudenkuopat

Vanhemmuuden sudenkuopat ovat niitä koloja, joihin äideillä ja isillä on vaara vajota. Ne on niitä muka itsestäänselviä lapsenkasvatuksen haasteita, joita jokainen vanhempi luulee selvittävänsä helposti - mutta, kun ne osuvat kohdalle, ei se olekaan niin yksiselitteistä. Tunnistatko nämä?

Lapsenkehityksen kilpajuoksu

"Meidän 2-vuotias piirtää jo monalisa-piirroksia, hoitaa aamutoimet itsenäisesti, kakkii pottaan jo puolivuotiaana ja käy nyt meidän puolesta kaupassa". Tiedättehän nämä ihmiset? Vaikka sitä, kuinka hokisi itsekseen, että jokainen lapsi kehittyy omaa tahtiaan ja omaa omat erityistaitonsa, sitä silti salaa vertaa lastaan kaikkiin muihin lapsiin. Kuka sanoi ensimmäisen sanan? Kuka nousi ensimmäisenä kävelemään? Kuka puhuu jo täydellisiä lauseita? Kuka pyöräilee ilman apupyöriä?

Meillä kyse on nyt pottailusta. Vaikuttaa siltä, että kaikki maailman muut 2-vuotiaat osaavat käydä jo vessassa itsenäisesti ja ovat yökuivia - mutta meidän kohta 3-vuotiasta se ei kiinnosta tippaakaan. Olemme seilanneet pienten onnistumisten välillä, mutta aina, kun luulen, että kehitystä tulee, tyttö vetää takapakkia, eikä suostu pytylle ollenkaan. Ongelmaa ei auta tippaakaan some-ryhmien jatkuvat "joko lapsesi on yökuiva" -kyselyt, joihin vastaavat vain ne, joilla lapset eivät enää vaippaa kaipaa. Tosi asia on se, että lapsi oppii kuivaksi sitten, kun hän on valmis. Siihen ei auta etevät vanhemmat, tsemppailut ja tarrakirjat (believe me, niitäkin on kokeiltu!).

Onko hän normaali? Kehittyykö hän oikeaa tahtia?

"Normaali lapsi"

Tämän olen kuullut uskomattoman monta kertaa: aina, kun joku varhaiskasvatuksen tai terveydenhuollon ammattilainen sanoo, että lapsessanne on jotain erityistä, joka vaatii lisätutkimuksia, vanhemman reaktio on "Eikä! Meidän lapsi on ihan normaali!". Ja niinhän se onkin! Vaikka lapsella olisi kehityksellisiä haasteita, autismi, adhd tai muuta - hän on silti se normaali, iloinen, ihastuttava, rakas itsensä.

Lapsen kasvattajana kaikki poikkeava lapsen kehityksessä on pelottavaa - vaikkakin me joka päivä kohtaamme aikuisia ihmisiä, joilla on ollut samanlaisia kehityshaasteita - ja he elävät ihan "normaalia" elämää. Yleensä vanhempi elää niin läheistä elämää lapsensa kanssa, ettei hän välttämättä näe lapsen poikkeavuutta. Kun siis joku ammattilainen tulee ehdottamaan lisätutkimuksia, tämä on mahdollisuus päästä ymmärtämään lasta paremmin - tai osoittamaan, että ammattilainen oli tällä kertaa väärässä.

Ylipaapoja vai heitteillejättäjä

Haluan lapselleni parasta! Tottakai. Mutta haluan samaan aikaan, että hän pärjää omillaan, kun minusta aika jättää. Mistä löydetään se kultainen keskitie, jossa lasta kannustetaan tarpeeksi, mutta annetaan hänen oppia omista epäonnistumisistaan? Vanhemmalle olisi niin helppo tasoittaa tietä lapselleen ja pitää huolta, että hän saa aina parasta. Mutta miten hän sitten oppii selviytymistaitoja, epäonnistumisten kestämistä, vähällä pärjäämistä tai sympatiaa vähempiosaisia kohtaan, jos hän ei ole koskaan kokenut vastoinkäymisiä.

Vähän niin kuin jokaisen vanhemman on joskus tehtävä se päätös, milloin lopettaa lapsensa nukuttaminen. Pienelle vauvalle vanhemman läsnäolo nukahtaessa on tärkeää, mutta mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä tärkeämpää lapsen on taitaa nukahtamisentaito yksin. Ei äiti voi enää 13-vuotiaan vieressä istua joka ilta. Vanhemmalle tämä on tietysti raastavaa. Sitä on kohdattava lapsen itku ja kaipuu, mutta samaan aikaan vakuutettava hänelle - ja itselleen - että tämä kyllä pärjää. Ennen pitkää (ja välillä nopeastikin) lapsi oppii, että vanhemmat ovat kyllä lähellä vaikka eivät ihan vieressä istukaan - ja että rauhoittua voi itsestäänkin. Tätä se koko vanhemmuus on: näiden rajojen etsimistä.

Vaikka en tykkää pääsiäismunien muovikrääsästä, lapsi sai pääsäisenä yllätysmunan - eikä tykännyt suklaasta.

Sosiaalinen paine

Helmi jo pyöräilee päiväkotiin. Onnilla ja Viljamilla on paljasjalkakengät. Iiriksellä, Väinöllä ja Ossilla on keinu ja hiekkolaatikko pihallaan. Nyt kaikki muut lapset seuraavat Pipsa-possua ja hamstraavat Frozen-leluja. Kai teillä on oma tonttuovi, itsetehty adventtikalenteri, pääsiäismunajahti, itse väsätyt pääsiäisvitsat ja vappuna 3 helium-vappupalloa? 

Tuntuu, että lapselle on mahdotonta luoda "onnellista lapsuutta" ilman, että seuraa, mitä muut vanhemmat tekevät. Mitä vanhemmaksi hän kasvaa, sitä enemmän hän vertaa, mitä muilla lapsilla on.

Miten minä esimerkiksi selitän lapselle, miksei hän saa vappupalloa - kun se on mielestäni roskaava kertakäyttöinen muoviturhake - kun kaikilla muilla lapsilla on sellainen? Joko pyörrän eettisen ajatusmaailmani ja annan sen hänelle - tai sitten olen epäreilu äiti.

Ei tämä vanhemmuus ainakaan helppoa ole.

keskiviikko 4. tammikuuta 2023

Lapsi vatsataudissa - selviytymisvinkit

Tiedätkö sen näyn, kun lapsi muuttuu yhtäkkiä kalman kalpeaksi ja hänen suustaan syöksyy vihreää liejua kuin Manaajassa konsanaan. Jep, lapsen vatsatauti voi todellakin näyttää tältä. Tällöin aikuisen mielessä voi samaan aikaan pyöriä monta-asiaa: 1) miten tyynnytän pelästynyttä lasta, 2) kuinka suojaan kaikki huonekalut ja 3) Apua!!! Miten tästä selvitään??! 

Ei hätää. Vatsatauti on lastentauti siinä, missä moni muukin. Se menee ohi yleensä 1-2 päivässä ja tässä pari vinkkiä, joiden avulla voit selvitä sen aiheuttamasta kaaoksesta.



Ensiksi haluan mainita, että en ole mikään lääkäri tai minkäänlainen terveydenhoidon ammattilainen. Vatsatauti vauvalla on myös hyvin eri asia kuin vatsatauti isommalla lapsella. Kysy lääketieteellistä apua niiltä, jotka tietävät asiasta jotain eli ammattilaisilta. Tässä olevat vinkit ovat lähinnä tarkoitettu arjenhallintaan vatsataudin kanssa. Oma kokemukseni tulee yhdestä tällä hetkellä 2-vuotiaasta lapsesta, joten monella kokeneemmalla lapsenhoitajalla voi olla miljoona kertaa parempia vinkkejä. Toivottavasti näistä on kuitenkin apua.


Suojaa kaikki


Vatsatauti alkaa usein yllättäen, varoittamatta - ja jostain syystä aina yöaikaan. Kun pieni lapsi oksentaa, hän ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Oksennusta voi paniikissa päätyä kaikkialle: seinille, lattialle, lakanoille, peitolle, hiuksille ja unikaverille. Ensimmäinen toimi on helpointa, jos aikuisia on kaksi: toinen putsaa lapsen, toinen tilat. Lapsi suihkuun, petivaatteet ja unikaverit pesuun ja pinnat jynssäykseen.


Kun kaikki on putsattu, on aika ennakkovarautua uusintahyökkäykseen - oksennustauti, kun harvoin tulee vain yhdellä iskulla. Jos käytössä on kosteussuojia (kertakäyttöisiä tai pestäviä), niitä kannattaa laittaa lakanan alle, joka puolelle. Joskus kaikki talouden kosteussuojatkin likaantuvat taudin myötä, jolloin erikokoiset pyyhkeet ovat käteviä suojaukseen: käsipyyhe lapsen tyynyliinan alle, rantapyyhe patjan päälle, kylpypyyhe pyöriteltynä peiton ja pussilakanan väliin. Kun päällimmäinen kerros likaantuu, pyyhe imee kosteuden ja suojaa peittoa ja tyynyä.


Samalla onkin hyvä suojata lattioita, seiniä ja muita huonekaluja muilla räteillä, sanomalehdillä ja vanhoilla lakanoilla - jotta roiskeilta vältytään.


Muista hygienia


Kun lapsi on peitelty taas sänkyyn toipumaan ja oksennusämpäräri aseteltu toiveekkana viereen, muista pestä kädet hyvin. Oksennustauti tarttuu helposti, joten yksinkertainen hygienia voi tuoda edes toivoa taudilta välttymiseltä. Löytämieni ohjeiden mukaan vatsataudin jälkeen pitäisi olla 2 oireetonta päivää kotona, joten ihan heti ei myöskään kannata rynnätä viemään lasta hoitoon tai kouluun, jotta jatkotartunnoilta vältytään.


Ravinnoksi lusikallisia


Nesteytys on tärkeää lapsen hyvinvoinnin kannalta, mutta mitä tehdä, jos mikään ei pysy sisällä? Meillä toimi lapsen juottamisessa pienet vesitilkat. Isompi lapsi osaakin jo varmaan annostella omaa juomistaan, mutta 2-vuotiaan kanssa ongelma oli se, että hän vetäisi juomalasin tyhjäksi siltä istumalta - ja kohta oltaisiin taas oksentamassa. Ratkaisin ongelman teelusikalla. Lappailin vettä lapsen suuhun lusikalla tasaisen tahdein ja välissä tarkkailin tuliko mitään takaisin. Kun juoma näytti pysyvän, lisäsin määrää.


Kun juomat pysyivät isommissakin määrin, uskalsin kokeilla pientä määrää kaurapuuroa. Taudin jälkeen lapselle ruoka ei tuntunut maistuvankaan paljoa, joten alussa ruokamäärät oli hyvä pitää pieninä.


Sairas lapsi ei aina ole energiaton lapsi.


Anna ruutuajan paukkua


Sinä, joka mietit, että lapsesi viettää liikaa aikaa telkkarin ääressä: sairaan lapsen kanssa aikaa ei kannata laskea. Jos saat hänet pysymään paikoillaan ja "lepäämään", niin kaikki keinot on sallittuja - oli ne sitten 4 tuntia "Ryhmä Hauta" putkeen. Onneksi ja harmiksi sairas lapsi ei aina tarkoita väsynyttä ja vähäenergista lasta, vaan tämä saattaa olla tarmoa täynnä koko yön oksentamisen jälkeenkin. Siksi Yle Areenat, lasten Netflixit yms. ovat pelastus sairastelun keskellä.


Varaudu seuraavaan uhriin


Vatsatauti on siitä ärsyttävä sairaus, että sen lisäksi, että se tarttuu helposti, sillä on usein parin päivän itämisaika. Tässä ajassa ehtii tuudittautua ajatukseen, että ehkä tauti ei sitten osunutkaan omalle kohdalle. Kunnes joku yö huomaat vaappuvasi vessanpönttöä kohden Manaajan kiilto silmissäsi.


Mieheni luki jostain, että esimerkiksi Noro-viruksessa n. 50% talouden jäsenistä sairastaa taudin (minulla ei ole tähän virallista lähdetta, joten uskokoon ken haluaa) - joten voihan olla, että vatsatauti ei osu juuri sinun kohdallesi. Ehkä.