maanantai 27. huhtikuuta 2020

Ikuinen poikkeustila

Olen sen sanonut ennenkin: kaikki se, mitä sinulla on, voi olla poissa minä hetkenä tahansa. Tämä koskee niin läheisiä, omaa terveyttä kuin pandemian viemää yleistä turvallisuuden tunnetta.

Ken olisi viime vuoden lopulla uskonut, että keväällä kökötämme kaikki kotonamme eristäytyneenä? Tai että töihin ei voi mennä ja liikkumistamme aletaan rajoittaa valtiovallan taholta? Itse vielä helmikuussa kuvittelin, että huhtikuussa viimeistelisin viimeisiä työpäiviäni ennen äitiyslomaa ja treffailisin kavereita. Toukokuussa suunnittelin kiertäväni kauppoissa etsien puuttuvia lastentarvikkeita ja tutustumalla paikallisiin äitiryhmiin ja vanhemmuusvalmennuksiin.

Sitten kaikki peruuntui: työt, menot ja tapaamiset. Viimeinen työkuukausi muuttui lomautukseen, kaverien tapaamiset kotieristykseen ja osittainen  pääkaupunkilaiselämä täyteen maalaiskotoiluun, hiukan aikaisemmin kuin olin kuvitellut. En ehtinyt sanomaan kavereilleni hyvästit pääkaupunkiseudulla, perehdyttämään töissä tuuraajaani tai käyttämään kaikkia kymppikerran sarjakortteja harrastuspaikkoihini. Kaupassa kiertely muuttui empivään nettishoppailuun ja valmennukset googletteluun. Ei ole babyshowereita, Hollolan rempan valmistumistupareita tai äitiryhmien tapaamisia. Me kaikki olemme nyt vain kotona, itseksemme.

Ennen pitkää tämä kaikki yleinen eristäytyminen ja koronapandemia päättyy, ja elämä palaa jonkunlaiseen "normaaliarkeen" - mutta ei minulla. Minä en tule koskaan enää palaamaan töihin samanlaisena kuin ennen, en muuta takaisin pääkaupunkiseudulle tai pysty tapaamaan vanhoja kavereitani yhtä jouhevasti. Koronaa tai ei - elämäni muuttuu pysyvästi.

Moni varmasti myös luulee, että heidän koronan jälkeinen "normaaliarki" on samanlaista kuin ennen pandemiaa. Se saattaa tulla yllätyksenä, kuinka se kuitenkin muuttuu. Etäisyyden pitäminen, huoliteltu hygienia ja etätyöt tulevat varmasti pysymään "uutena normaalina".

Mutta se, että elämä muuttuu, ei aina ole huono asia. Koronaeristys on varmasti tuonut elämäämme myös hyviä asioita, joista haluamme pitää kiinni: aikaa perheen kanssa, hetkiä ottaa rauhallisesti ja arvostusta Suomen terveydenhoitoa kohtaan. Samoin minäkin odotan paljon hyvää tulevalta. Paljon vanhaa on poissa, mutta paljon uusia jänniä asioita edessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti