Olen elänyt yhtä identiteettikriisiä viimeiset puoli vuotta. Ulospäin olen hoitovapaalla oleva, maalaistaajamassa asuva kotiäiti, mutta sisällä mieleni edelleen haaveilee vauhdikkaista mediamaailmasta ja yrittää ajatella kuin markkinoinnin ammattilainen. Ulkokuori oleilee verkkareissa, antaa juurikasvun kasvaa ja vetää kärrylenkkejä pitkin metsäteitä. Sisäpuoli vertailee brändinäkyvyyksiä ja mainoksien tehoja. Kummassakaan maailmassa ei ole mitään vikaa (mitä nyt hiukset olisi hyvä saada värjättyä). En vain osaa sovittaa näitä maailmoja yhteen. Siksi ajattelin, että tämä vuosi pitää aloittaa miettimällä, kuka minä todella olen.
Yritän kovasti pitää kiinni työminästäni. Olenhan tehnyt töitä sen eteen lukuisia vuosia. Työminältäni olen kahden ammattikorkeakoulututkinnon graafikko ja digimediatuottaja höystettynä yliopiston design management -sivuopinnoilla. Olen tehnyt 8 vuotta graafikon hommia ja 7 vuotta markkinoinnin suunnittelua. Olen toiminut tiiminvetäjänä, esimiehenä, muutoslähettiläänä, green office -ryhmän vetäjänä ja henkilöstön edustajana.
Osaan kuvakäsittellä, tuottaa julkaisuja, kirjoittaa tekstiä, laatia somesuunnitelmia ja budjetoida markkinointisuunnitelmia.
Tähän ikään mennessä pitäisi sanoa jo, että osaan hommani, mutta äitiyslomalle jääminen on saanut epäilemään osaamistani. Pelkään, että sillä aikaa, kun vaihdan vaippoja, kaikki nuoremmat, innokkaammat ja osaavammat syrjäyttävät minut. Digimedia, josta minulla on viimeisimmät opintoni, on siitä kinkkinen ala, että se muuttuu koko ajan. Puolessa vuodessa kaikki oppimani voi olla vanhaa tietoa. Siksi kaiken lastenhoidon ohessa yritän vilkuilla alan webinaareja ja julkaisuja. Ainut ongelma vain, ettei äitiaivot jaksa keskittyä kaikkeen syöttöjen, nukutusten ja lapsen viihdytysten ohella.
Ja mistään näistä työn tuomista taidoista ja kokemuksista ei ole kuitenkaan hyötyä, kun pitää miettiä, miten lapsi pidetään elossa. Vanhemmuuteen ei ole mitään opintoja tai tutkintoja. Siksi minun onkin varmaan helpompi tukeutua työminääni. Äitinä sitä vain yrittää ratkoa joka päivä uusia ongelmia ja räpiköidä suositusten ja lastenkasvatusneuvojen suossa.
Ehkä tittelien ja aikaansaannosten sijaan pitäisikin miettiä ensin, mitä pohjimmiltaan olen? Positiivinen, toimelias, luova yksilö? Niin työssä kuin äitinä haluisin olla kekseliäs ja kannustava. Haluan olla se äiti, joka keksii hauskimmat leikit ja ovelimmat mainoskampanjat. Haluan, että tulevaisuudessa lapsen ystävät kerääntyvät meille, koska meillä on mukavan rento tunnelma. Aivan niin kuin yleisö kokoontuu hyvän brändin ympärille, koska se tuntuu oikealta. Haluaisin luoda niin työssä kuin vapaa-ajalla yhteisöjä, jotka välittävät toisistaan, nostaa esiin ilmiöitä, jotka tuntuvat merkityksellisiltä, ja kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat.
Tämä vuosi menee varmasti itseni etsiskelyyn. Vuoden aikana täytyy löytää isompi koti, opetella sovittamaan työ- ja vapaa-aika uudella tavalla yhteen sekä ratkaista, mistä löydän aikaa liikkua ja tehdä itselle tärkeitä luovia harrasteita. Tänä vuonna täytän myös 40. Samaan aikaan lapsi kasvaa ja kehittyy ja tuo mukanaan uusia iloja - sekä haasteita. Itsensä löytäminen ei ole mikään yhden päivän juttu ja uudet muutokset tuovat siihen jatkuvia vivahteita. Onneksi täällä koti-korona-eristyksessä ei ole kiire mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti