10 kuukautisen lapsen hammastarkastus etäyhteydellä. Tässä oikeastaan kiteytyy meidän vauvavuosi koronan keskellä. Kaikki tapahtuu etäältä, videoyhteyden avulla.
Se meni juurikin niin kuin olin ajatellut. Avaan nettiyhteyden ajoissa. Kun yhteys muodostuu nökötämme lapsen kanssa yhdessä ruudun ääressä. Lapsi rimpuilee ja yrittää päästä käsiksi tietokoneeseen, koska juuri nyt kaikki tietokoneet, kännykät ja kaukosäätimet ovat jännintä ikinä. Omat lelut eivät kiinnosta enää. Yritän keskittyä hammashoitajan puheeseen samaan aikaan, kun keksin lapselle tekemistä. Annan hänelle käteen kännykkäni, mikä vie huomion hetkeksi. Hampaita ei nähdä kuin vilaukselta. Tarkastus keskittyy lähinnä ohjeiden antamiseen.
Kaikki alkoi jo ennen synnytystä. Sain äitiysneuvolassa käteeni pamfletin, jossa oli lueteltu ohjauksia, jonne voisi ilmoittautua. Synnytysvalmennuksia, imetysohjausta, pienryhmiä, jossa keskusteltiin tulevasta vanhemmuudesta. Kaikki ne peruttiin. Mieheni sai testata etä-isyyttä heti synnytyksen jälkeen toukokuussa. Minä jäin yksin osastolle tuoreen lapsen kanssa. Mies viestitteli kotoa Whatsappin kautta. Yksi videopuhelukin taidettiin ottaa. Vaikka hoitajat ja kätilöt ramppasivat huoneessa auttamassa, mielummin olisin ollut kotona miehen kanssa jakamassa lapsen ensimmäisiä päiviä.
Kotiin päästyä emme uskaltaneet nähdä lapsen isovanhempia yli viikkoon. Sitten he tulivat takapihalle pällistelemään, koska eivät malttaneet pysyä poissakaan. Kesä oli muuten ihanaa aikaa. Rajoitukset löyhenivät. Emme matkustaneet mihinkään muualle kuin mökille, mutta lapsen kanssa riittikin muuta tekemistä. Treffailin muita äitejä ja iloitsin takapihan omasta rauhasta nyytin kanssa.
Syksykin jatkui lähes normaalina. Vauvaryhmä tapasi turvaväleillä. Mietimme oppivatkohan nämä lapset koskaan jakamaan leluja, kun lattialla köllötellessä jokaisella piti olla omansa. Äiti-vauva-pilateksessa oli helppoa, koska lapsi ei vielä liikkunut. Se vain möllötti viltillä, kun minä tein liikkeitä. Ei tarvinnut pelätä lähikontaktia muihin. Koko syksyn kuljin maski päässä bussissa, vaikka muilla niitä ei vielä paljoa näkynyt.
Joulukuun alussa iski taas täysi sulkutila. Vika pilates peruttiin, vauvakerho ei alkanut enää. Isovanhemmille soiteltiin videopuheluja, joissa lapsi möyri lattialla. Toisille äideille kommunikoin vain Whatsappin kautta ja selailin päivittäin Facebookin Kesäkuisten-ryhmää, jossa muut äidit kävivät läpi samoja kasvuvaiheita.
Tämän vuoden puolella eristäytyminen on jatkunut. Kaikki toiminta on siirtynyt nettiyhteyden ääreen. Olen joogannut sohvan ja nojatuolin välissä, lapsi reidessä kiinni Äiti-vauva-joogavideon avulla sekä vedellyt vauvatanssia Teamsin tahtiin pitkin kämppää. Tarjolla olisi etämuskareita ja MLL:n juttelutuokioita videon välityksellä. Äitiryhmän Whatsapp laulaa edelleen joka päivä ja Kesäkuisten Facebook-ryhmä viihdyttää jutuillaan. Hammastarkastus ruudun äärelläkin oli mukavaa vaihtelua. Tästä on tullut normaalia.
 |
| Etäjooga on tosi hauskaa vikkelän lapsen kanssa. |
Miten tämä vaikuttaa lapseen?
Jos mietitte kärsiikö lapsi tästä koronakaudesta, olen aika varma, että hän selviää tästä meistä parhaiten. Hänelle maskit päässä kulkevat ihmiset ovat normaaleja, eikä hän osaa kaivata ryhmätapaamisia. Meille aikuisille tämä jatkuva etäyhteyksien otto ja ihmisten ilmeinen tulkitseminen maskin läpi on rankempaa.
Jos tämä vauvavuosi on etälapsuuden aikaa, on se myös lähivanhemmuuden aikaa. Koronan takia mieheni on marraskuusta asti työskennellyt kotona. Poikkeuksellisesti meidän koko perheyksikkö on kokoajan lapsen läheisyydessä. Ja se, jos jokin, on lapselle hyväksi. Ja kyllä me aikuisetkin tästä jossain vaiheessa tokenemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti