torstai 22. huhtikuuta 2021

Vähän vanha äidiksi

Kun lapseni täyttää tänä vuonna vuoden, minä täytän 40. Sain lapsen 38 vuotiaana. Lääketieteen mukaan olin iäkässynnyttäjä eli toisin sanoen ikäloppu. Tältä se näyttää ja tuntuu:

Paikat ovat kipeät

Raskauden ja synnytyksen pitäisi olla vanhemmalle vaikeampaa, mutta itse selvisin niistä vähällä, ilman raskausmyrkytystä, erkaumaa, raskausarpia, turvotusta tai repeämiä. Mutta jos laskeudun lattialle lapsen viereen makaamaan, en välttämättä pääse sieltä ylös enää. Selkä on jumissa. Vatsa- ja selkälihakseni katosivat jonnekin raskauden myötä ja edelleenkään, 10 kuukautta lapsen syntymästä, etsintäpartiot eivät ole löytäneet niitä. Kroppa ei palaudu kuten nuorena urheilusuorituksista.


Nukun huonosti

Minua varoiteltiin, että näin vanhalla iällä yöherätyksistä ei tokene yhtä hyvin kuin joskus parikymppisenä. En tiedä minkälaista nuoruutta muut ovat eläneet, mutta minä nukuin parikymppisenä 12 tuntisia yöunia. Nyt valvon keskellä yötä pari tuntia, vaikka lapsi ei heräisikään. Ilmeisesti iän myötä tarvitsen vähemmän unta. Luulen siis, että parikymppisenä yöheräily olisi ollut rankempaa.


En lähde kaikkiin muotivillityksiin

Kun iso osa äideistä tilaa samanlaisia ristiäiskakkukoristeita, kuvauttaa lastaan trendikkäästi syyslehtikasassa taljan päällä ja hankkii nykysuositusten mukaisia paljasjalkakenkiä - minä mietin, että "Onko pakko?". Kun kyllähän se lapsi näyttää ihan söpöltä kaikissa kuvissa ilman lavasteitakin, on sitä ennenkin perinteisilläkin kengillä opittu kävelemään ja kakkukoristeetkin voi itse askarrella. Eihän mikään pakko ole, mutta sitten minäkin rupean googlettelemaan niitä kenkiä ja laitan taljan hankinta listalle...


Olen kärsivällisempi

Parikymppisenä minulla olisi mennyt hermot vartissa, jos asiat eivät sujuneet niin kuin olisin halunnut. Nyt, kun on tarpeeksi monessa ojassa uitettu, kiukutteleva vauva on mittaskaalallaan aika pieni murhe. 


Onks noi silmäpussit vai ikäryppyi?


En välitä kaikkien mielipiteistä


10 vuotta sitten olisin stressaantunut, jos joku olisi tullut neuvomaan lapsen kasvatuksessa ja kertomaan, kuinka väärin teen. Nykyisin vain toteaisin, että "jep, vinksalleenhan tuo lapsi kasvaa" ja jatkan menoa. Tiedän, että olen minäkin kaikki suositukset lukenut, mutta en mitenkään pysty seuraamaan kaikkia ohjeita. Kukaan ei ole täydellinen, joten turha teeskennellä sellaista. Kun tekee parhaansa, niin se saa riittää.


Olen kuin muut äidit

Kun katselen muita tuoreita äitejä, en huomaa eroa. Mielestäni näytän tietyllä tavalla samalta kuin nuoremmatkin, mutta en tiedä näkevätkö he minussa enemmän ryppyjä tai ajattelevat, että jututkin on toiselta vuosikymmeneltä. Arjen ongelmista puhuttaessa ikä ei kuitenkaan näy. Äidit painivat ihan samojen haasteiden parissa oli ikää 20 tai 40.



Nämä kohdat perustuvat omaan kokemukseen. Jollekin toiselle iäkkyyden kokeminen äitinä voi olla hyvin erilaista. Se on aivan varmaa, että kukaan meistä ei ole nelikymppisenä samanlainen kuin 20 tai 10 vuotta aikaisemmin.


6 kommenttia:

  1. Sellaista se on.
    Ei mullakaan ollut mitään hätää, kun odotin ekaa lastani. Hän syntyi, kun olin 38. Synnytyksessä istukka jäi kiinni ja leikattiin. Hormoonimyrsky kävi kilpirauhashormoonien kimppuun ja paha liikatoiminta todettiin, kun lapsi oli vuoden.
    Tablettihoitoja ja aloin odottaa seuraavaa lasta, joka syntyi kun olin täyttänyt 40.
    Nyt istukat sun muut meni normaalisti. Liikatoiminta uusi vasta kun kuopus oli n 2,5. Otin sitten radiojodin eli aloin elää tableteilla loppuikäni.
    Kevyttä aivosumua oli, mutta kummankin kohdalla täytyy sanoa etten suuremmin kärsinyt mistään.

    Ainoa mikä pisti silmään vähän myöhemmkn lasten harrastuksissa, koulussa sum muissa oli se, että tajusin muiden vanhempien olevan n 10 vuotta itseäni nuorempia. Se aiheutti joskus ihmetystä ja väärinkäsityksiä.

    Eivät raskaudet minulle aiheuttaneet sen kummempaa, vaikka yh olinkin. Ei suonikohjuja, laskeumia, erkanemia tms. Ainoa nyt oli tuo pillastunut kilpirauhanen, mutta se ei liity ikään suoraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin seonnut kilpirauhanen, mutta mennään vajaatoiminnalla - mutta juu sekään ei liity ikään. 😄

      Enpä ollut aikaisemmin ajatellut, että se ikä näkyy sitten päiväkodissa ja koulussakin, kun muut vanhemmat on nuorempia.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus! Itse juuri 21v ja raskaana, ja aina ehkä juurikin ajatellut että "nuorempana sitä vielä jaksaa paremmin" mutta ehkä sitä jaksaa oli minkä ikäinen tahansa!

    Mukavaa kevättä!❤️

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä jaksaa, kun on oma lapsi kysessä, oli kyseessä mistä iästä tahansa. Ihanaa loppuodotusta! ❤

      Poista
  3. Ha! Täällä myös 40vee ja kohta 1-vuotias ensimmäinen lapsi. �� Mä tunnen itseni nuoreksi, mutta toisaalta nuorempien äitien jutut on kummallisia. Ja joo, on hieman hävittänyt kertoa muille äideille omaa ikääni.

    Ehkä tämä tästä.. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tonn häpeän tunteen. Tai sen tunteen, kun itekin aattelee, että olenko mä nyt oikeesti NÄIN PALJON vanhempi?!

      Poista