Olen nyt seurustellut mieheni kanssa
7 vuotta 5 kuukautta ja 3 päivän – siis jos lasketaan siitä, kun tapasimme. Monilta
itkuilta ja hampaita kiristäviltä riidoilta, olisi vältytty, jos olisin tiennyt
sen, minkä tiedän nyt parisuhteesta. Tässä siis kokemukseni jakoon vastarakastuneille
nuorikoille:
Lautasien rikkominen
riitatilanteessa ei kannata pidemmän päälle.
Ennen pitkään astiakaappi alkaa käydä aika tyhjäksi.
Ennen pitkään astiakaappi alkaa käydä aika tyhjäksi.
Jos riidoissa toinen aina
voittaa, parisuhde on se häviäjä.
Kun toinen seurustelun
alkuvaiheessa sanoo ”Minä rakastan sinua”, se ei tarkoita, että elätte
onnellisina elämänne loppuun.
Rakastumisen tunne ei kestä
ikuisuuden. Rakkaus voi kestää.
Puolisosi ei osaa lukea
ajatuksiasi – ei, vaikka olisitte asuneet yli viisi vuotta yhdessä.
Jos puolisosi tuo yllättäin sinulle
kukkia, älä kysy miksi.
Ei pidä paikkansa, että
jokaiselle olisi joku tuolla jossain. Jokaiselle on tuolla useita, joista pitää
valita se vähiten ärsyttävä ja eniten samaan talouteen yhteensopiva.
On virhe ajatella, että ajan
kanssa puolisosi muuttuu ja hänen huonot puolensa katoavat. Ei hän muutu, sinä
muutut – opit sietämään hänen huonoja puoliaan.
Vaikka puolisosi olisi kuinka
lihonnut, älä MISSÄÄN NIMESSÄ ehdota hänelle laihduttamista! (Äläkä ainakaan
lähetä häntä mihinkään ”Rakas, sinusta on tullut pullukka!”-tv-ohjelmaan!!)
Rakkaus ei pese pyykkiä eikä vie
vanhentunutta ruokaa jääkaapista roskikseen. Siivousvuoroista ja muista
kotiaskareista kannattaa sopia.
Jos miehesi tarjoutuu kantamaan
sinut kynnyksen yli sänkyyn, kieltäydy. Terve mies on paljon seksikkäämpi kuin
selkävammainen.