keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Kuinka voi äänestää väärin

Äänestäminen on jännittävää. Suurin pelkoni on, että nolaan itseni äänestyspaikalla ja teen jotain väärin. Äänestämistä, kun tulee tehtyä niin harvoin, että ne äänestyskäytännöt eivät koskaan ole oikein tuoreessa muistissa. Lisäksi kaikki vaalipaikalla vaikuttavat aina niin virallisilta ja vakavilta, että luulisi, että kyseessä on vähintään maanpetturuus, jos siellä tekee jotain väärin. Ja väärin tekemisen mahdollisuuksia on niin monia...

Tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa vaalipäivänä äänestämässä Haukilahden äänestyspisteessä – yksin. Kyllä jännitti! Ensimmäisenä onnistuin päätymään väärälle äänestysalueelle. Kuka olisi voinut tietää, että Haukilahden koululta löytyy kaksi äänestyspistettä, toinen Haukilahden asukkaille ja toinen Westendin. Espoon alueella on kuulemma yli 90 äänestysaluetta, mutta äänestyspaikkoja paljon vähemmän, koska useat äänestysalueet sijaitsevat samoissa rakennuksissa. Oikealle äänestysalueelle ei kuitenkaan ollut kuin kivenheitto matkaa.

Ilmoittautumistiskillä huokaisin helpotuksesta, koska kotona mieheni oli muistuttanut, mitä asiakirjoja äänestämiseen piti ottaa mukaan, muutoin olisin voinut unohtaa ilmoituksen äänestysoikeudesta sekä henkilötodistuksen kotiin. Ilman äänestysoikeuslappuakin olisi voinut äänestää, mutta ilman henkilöllisyystodistusta homma olisi tyssännyt siihen. Iltalehti tosin uutisoi tällä viikolla, että monella paikkakunnalla oli päässyt äänestämään ilman henkilöllisyystodistusta, kun joku oli tunnistanut henkilön siksi, jonka hän väitti olevan. Virallisesti näin ei kuulemma saisi tehdä. Jos henkilöllisyystodistusta ei omista, poliisiasemalta saa ilmaisen väliaikaisen henkilöllisyystodistuksen äänestystä varten.

Kun olin todistanut henkilöllisyyteni ja nimeni oli löydetty äänestyslistasta, vaalivirkailija tokaisi ”Hyvää äänestystä sitten vaan!”. Jäin suu auki paikalle seisomaan ja mumisin jotain suuntaan ”..mutta mihis mä sen numeron kirjoitan”. Minulla, kun ei ollut äänestyslipuketta. Onneksi kämmäys oli vaalivirkailijan, joka vaivautuneesti naureskellen kaivoi äänestyslipun esille.

Ja eikun sitten vaan koppiin äänestämään! Suurin virhe tässä vaiheessa on tunkea yli-innokkaana varattuun koppiin. Äänestyspaikalla oli kuitenkin hiljaista ja kaikki kopit vapaina, joten saatoin vapaasti valita omani. Koko matkan äänestyspaikalle olin mielessäni hokenut ehdokkaani numeroa, koska pelkäsin, että voisin jostain syystä unohtaa numeron. Huolenpito oli turhaa, koska kaikkien ehdokkaiden numerot löytyvät äänestyskopin seinästä. Eduskuntavaalien ennakkoäänestyksessä jouduin kerran pyytämään vaalivirkailijalta uudenmaan vaalipiirin ehdokaslistaa, kun äänestin Helsingin puolella. Siellä sitten seisoin kopissa Suomen maantiekartaston kokoinen juliste kädessäni ja yritin saada selville kuka se oma ehdokkaani olikaan.

Kriittinen vaihe äänestyksessä on se, kun numero kirjoitetaan lappuun. On erittäin tärkeää, että äänestyslippuun ei piirretä mitään muuta kuin ehdokkaan numeron. Esimerkiksi nyt Helsingissä hylättiin yli 1000 ääntä sen takia, että lippuun oli kirjoitettu jotain muuta tai piirretty esim. sydän numeron ympärille. Luulisi, että tapoja osoittaa rakkauttaan omaa ehdokastaan kohtaan on monenlaisia muitakin. (Sinänsä hassua, että meillä on muutoin vaalisalaisuus, mutta jos äänestyslipuke hylätään, se saattaa löytyä iltalehtien sivuilta: http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012012415112887_pd.shtml) Mutta mitä jos käsiala on hatara ja lippuun tulee huitaistua vahingossa jotain muutakin..?

Äänestys ei lopu pelkkään numeron raapustamiseen. Seuraavaksi yritin etsiä vaaliuurnaa ja sitä vahtivaa hemmoa. Helposti hemmo löytyikin ja vaaliuurna, joka oli lähinnä lastulevystä väsätty laatikko. Hemmon tehtävä on leimata äänestyslippu ennen kuin sen saa laittaa uurnaan. Jos äänestyslipusta puuttuu leima, ääntä ei hyväksytä. Hymyilin vaisusti vaaliuurnaa vahtivalle vaalivirkailijalle ja vastaukseksi sain tympeän tuijotuksen sekä leiman lippuuni. Sitten vain sujautin lipun uurnaan ja Huh! äänestys oli suoritettu! Vielä kaivoin taskuni pohjalta pari kolikkoa vaalikeräykseen ja suuntasin kotiin odottamaan tuloksia.

Vaalipäivän suurin kämmi paljastuu aina vasta illalla eli kun tulokset julkistetaan. Mitä, jos äänestit väärin eli et voittajaa. Ainahan sitä on kivempi olla voittajan puolella ja iloita voitosta. Tai vaihtoehtoisesti muut äänestivät väärin eli väärää voittajaa. Joka tapauksessa onneksi presidentinvaaleissa on 2. kierros, jolloin kaikki aikaisemmat virheet voi korjata ja äänestyksen hoitaa tyylillä uudestaan.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Mistä tunnistaa stadilaisen?

2000-luvun alussa muutin pääkaupunkiseudulle ja nykyinen avomieheni, silloinen vielä poikaystäväni naureskeli, kun kuin puhuin ”Hesasta”. Se oli kuulemma niii-in maalaismaista ja siitä tunnisti, etten ollut Helsingistä. Todelliset helsinkiläiset puhuvat ”Stadista”. Olinhan asunut lähes 20 vuotta Nurmijärvellä (=maalla) ja sitten 4 vuotta Kouvolassa (joka tosin on kaupunki), joten silloinen ”maalaisuuteni” oli kovin ymmärrettävää.

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin minusta on tullut, jos nyt ei stadilainen, niin oikea espoolainen, kaupunkilainen. Helsingin keskustassa kulkiessani mietin, mistä tunnistaa pääkaupunkilaisen katukuvassa. Päädyin seuraavaan tulokseen:
  1. Pääkaupunkilaiset osaa torjua feissarit mahdollisemman nopealla pysähdyksellä (lähenevää feissaria kohden katsotaan varmasti, hymyillään, pudistetaan päätä ja jatketaan matkaa), koska hän on kohdannut samat feissarit jo vähintään kolme kertaa samana päivänä.
  2. Pääkaupunkilainen osaa suunnistaa Kampin kauppakeskuksesta Rautatieasemalle niin, ettei hänen tarvitse kastella kenkiään loskasäässä tai vesisateessa, eli kulkemalla tunneleita pitkin Kampista Forumiin, sieltä rautatietunneliin ja asemalle. Edistyneet kaupunkilaiset tietävät myös reitit Stockalle asti.
  3. Hädän hetkellä pääkaupunkilainen tietää mistä löytyy lähin, maksuton, siisti wc.
  4. Kaupunkilainen ei ahdistu Stockmannin tai Sokoksen ostosruuhkassa vaan sukkeloi sujuvasti haluamalleen hyllylle. Hän myös tietää mistä ja milloin löytyy lyhyimmät kassajonot.
  5. Pääkaupunkilainen osaa suojata lompakkonsa ja käsilaukkunsa ihmisvilinässä vaistomaisesti, eikä hän jätä tavaroitaan vartioimatta hetkeksikään vaikka itse olisi vain parin metrin päässä.
  6. Pääkaupunkilaisilla on aina kiire.
  7. Pääkaupunkilainen tilaa bussissa lipun sanoilla ”seutu” tai ”sisäinen”, ei ”Haluaisin lipun Helsingin keskustaan” tai ”yksi meno-paluu Espooseen”.
  8. Liikenteessä autoileva pääkaupunkilainen osaa ryhmittyä ajoissa ja antaa avuliaasti tilaa myös niille, maalaiskuskeille, jotka tajuavat liian myöhään olevansa väärällä kaistalla.
Vielä en ole niin kaupunkilainen, että osaisin ajaa autolla Helsingin liikenteessä tai näyttää koko ajan kiireiseltä. Välillä on vain kiva istahtaa maalaismaisen rauhallisesti alas ja seurata kaupungin vilinää ja ”hesalaisia”.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Presidenttiehdokkaat hahmoanalyysissä

Paavo on mörkö.
Minua vähän pelottaa. Näin Paavo Lipposen televisio mainoksen, jossa kamera lähestyy tummaa hahmoa ja Paavo sanoo ”Pöö”. Onneksi hän heti sen perään toteaa: ”Ei ole mitään pelättävää”. Siltä minua vähän pelottaa. Paavo kun muistuttaa aikalailla Muumien Mörköä eli oltaisiinko tässä nyt siirtymässä Muumimamma-kaudesta Mörkö-kauteen? Minkälaista ulkopolitiikkaa silloin olisi luvassa? Tai minkälaista linnanjuhlissa olisi, jos pelkkä Mörkön läsnäolo saa tantereen jäätymään?
___

Sari on kuin sadun tyttö, joka laittoi
punaiset kengät jalkaansa, eikä
pystynyt lopettamaan tanssimista.
Olen vähän huolissani. Sari Essaya sanoo vaalijulisteessaan olevansa ”Askeleen edellä”. Olemmeko me muut sitten jäljessä? Mitä niistäkin EU-neuvotteluista tulee, jos Sari on koko ajan edellä pöytäkirjassa ja askelehtii
pitkin istuntosalia?

___
Sauli on Laiska-Jaakko, joka
sai prinsessan nauramaan.

Haluaisin kertoa Sauli Niinistölle, että ”Presidenttiys on työ” tai ”Presidentillä on työ”, mutta ei ”Presidentti on työ”. Tuohan on sama, jos sanottaisiin vaikka, että ”Opettaja on työ”. Eihän se henkilö itse ole työ vaan työn tekijä. Toivottavasti Saulilla olisi varaa presidenttikaudellaan oikolukijaan. Mitä niistä uuden vuoden puheista muuten tulisi, jos Saulilla menee nominatiivit ja adessiivit sekaisin?
(p.s. En muuten huomannut sitä työpaikkailmoitusta mol.fi:in sivuilla.)

___


Väyrynen on 100 vuotta uinunut Ruusunen.
Olen epävarma siitä, onko Paavo Väyrynen oikea henkilö? Ainakin hän täyttää kaikki taruolennon kriteerit. Wikipedia sanoo taruolennoista seuraavasti: ” Taruolentona pidetään olentoa, josta kertovat myytit ja legendat, mutta joka ei kuitenkaan ole olemassa tai tieteen tuntema. Taruolennoista osa on fyysisiä ja kehollisia, toiset taas henkiolentoja, ja jotkut siltä väliltä.” Paavo on ainakin legendaarinen ja myyttinen hahmo, hän on kertonut monista uroteoistaan ja
hänen kuvansa on mukissa sydän raameissa, aivan kuten prinsessa Ruususella. Olisiko siis luvassa satumainen presidenttikausi ja elämä onnellisena loppuun asti?
Eva on kultakutri.
___

Minusta on epäreilua, että Eva Biaudet puhuu tasa-arvosta, kun hän itse on syntynyt suomenruotsalaiseen sukuun. Kaikkihan me tiedämme, että suomen-ruotsalaisilla on rikkaammat papat, parempi muotimaku, ruskettuneemmat sääret ja tuuheammat tukat. Jos Evasta tulee presidentti, saanko minäkin sitten oman suomen-ruotsalaisen ”papan” ja hiuspidennyksen?

___

Soini on kolmen pukin
sillan alla asuva peikko.
Minua pelottaa, koska Timo Soinin youtube-vaalimainoksessa sanotaan: ”Jos et äänestä, sinua ei lasketa”. Lasketa minne? Linnanjuhliin? Takaisin Suomeen? Kotiini? Onko minun ihan pakko äänestää? Vai jätetäänkö minut pois väestönlaskusta Timon presidenttikaudella?

___

Mutta, jos pelottaa, onneksi on olemassa Pekka Haavisto ”valtakunnan sovittelija”. Pekka on kuin supersankari, joka kiitää paikalle sovittelemaan aina, kun valtakunnassa on eripuraa. Siinä hän sitten tyynesti hymyilee… riitapaikalla. Vai oliko hänellä jotain muita supersankarikykyjä..? No, joka tapauksessa valtakunta tulee pelastettua ja ihmisillä on hyvä mieli.

___

Pekka Haavisto on
rauhaarahastava supersankari.
Minua ihastuttaa Paavo Arhinmäen vaalimainos. Siinä sinisellä taustalle on piirretty lapsenomaisesti taloja, puita ja ratikoita. Kerrostalon pihassa on jopa leikkiteline. Juliste on ihan kuin Paavon tulevaisuus perheen presidentti-isänä. Voin kuvitella kuinka Paavo huristelee ratikalla lastenrattaiden kanssa presidentinkansliaan töihin (rattaitten kanssa sillä saa kulkea ilmaiseksi) ja käy Kappatorilla aamukahvilla tulevan lapsukaisensa kanssa presidentinlinnasta käsin.

___

Ja ketä minä äänestän? No Aku Ankkaa. Tai sitten päätän sen äänestyskopissa.
Arhinmäki on on Katto-Kassinen,
joka pörrää Helsingin yllä.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuonna 2012…

  • matkaan maailman ääriin, reissaan junalla läpi Amerikan ja vierailen San Franciscossa… - tai sitten käyn junalla Keravalla, riippuen rahatilanteesta.
  • vaellan Himalajalla ja valloitan suuren vuoren – tai sitten Haukilahden vesitornin mäen, riippuen omasta kunnosta ja viitsimisestä…veikkaan jälkimmäistä.
  • avioidun oikean prinssin kassa – tai sitten tuon oman äijän, jos oikeaa prinssiä ei löydy.
  • solmin uusia hienoja suhteita ulkomaalaisiin kollegoihini ja edistän näin sekä uraani, että kansainvälistä yhteistyötä – tai sitten käyn vanhojen kavereitteni kanssa kaljalla.
  • diilaan itselleni mahtavan työpaikan ja nimeni löytyy sanomalehdestä kohdan ”vuoden menestyjä” alta – tai sitten olen työttömänä koko vuoden ja etsin sanomalehdestä hommia kohdan ”Avoimet työpaikat” alta.
  • lähden yliopistoon lukemaan uusia aloja, vietän vielä kerran villiä opiskelijaelämää ja suoritan kurssini parhaita arvosanoja – tai sitten nyhjään kotona lukien avoimen yliopiston tuhatsivuisia kurssikirjoja iltamyöhään.
  • perustan käsityöblogin, jossa esittelen omia luomuksiani, annan vinkkejä muille ja myyn ekologisia kierrätystöitäni – tai sitten tuskailen kahdensadan keskeneräisen käsityöprojektin kanssa, joista en enää muista, mitä mistäkin työstä piti tulla.
  • perustan toiminimen ja alan tekemään graafista suunnittelua kotoa käsin – tai sitten kiroan kotona, kun en saa poverpointtia toimimaan, eikä ole ketään, jolle asiasta valittaa.
Kaikkea tätä odotellessa,
Tapahtumarikasta vuotta 2012!