Rakastuneet ihmiset ne vasta ärsyttäviä ovat. Ne näkevät
ympärillään vain sateenkaaria ja vaaleanpunaisia pilvihattaroita. Ne kehuvat
säätä, vaikka ulkona sataisi räntää – kesäkuussa. Ne päivittelevät Facebookiin
über-söpöjä kuhertelukuvia, kirjoittavat sokerikuorrutteisia riimejä
muistivihkonsa kylkeen ja puhuvat mielitietystään kuin prinssi Rohkeasta, joka
ruokakaupassa tainnutti hirviön. Vielä ärsyttävämpää on, jos satut itse olemaan
tuo rakastunut.
 |
| Rakkaus on imelää karkkia. |
22-vuotiaana leikkasin Hesarista talteen artikkelin, jossa
kerrotaan, että rakastuminen on kuin ahne pakkomielle. Aivotutkijat olivat
tutkineet rakastuneiden aivokäyriä ja todenneet, että rakastumisen tunne vastaa
suklaanhimoa. Vastarakastuneet haluavat siis ahmia rakkauden mielihyvää – eivätkä
suinkaan kiinny vielä kumppaniinsa kuin vasta pidemmän seurustelun jälkeen.
Olen kantanut tätä artikkelia mukanani muistutukseksi siitä,
että kaikki tunteemme ovat vain aivokemiaa. Niin surut, ilot kuin
rakastumisetkin. Se oikeastaan lohduttaa silloin kuin mieli on maassa – sekä
varoittaa rakastumasta liian heppoisesti.
Mutta ärsyttävintä rakastumisessa on se, ettei sille voi
mitään. Se iskee tajuntaan kuin salama tähtikirkkaalta taivaalta – eikä siitä
sitten pääse enää eroon. Yhtäkkiä sitä huomaa tuijottelevansa toisen silmiin ja
ihailevan toisen kaikkia piirteitä – jopa niitä vähän ärsyttäviä. Sitä miettii
lakkaamatta missähän se toinen juuri nyt on, mitähän se ajattelee ja kuinka
kauan menee siihen kuin seuraavan kerran tavataan. Vaikka järki yrittäisikin
huutaa vierellä ”Koita nyt hyvä nainen ryhdistäytyä!”, se on menoa se. Rakkauden
tunne päihittää järjen, se sepittelee omia pilvilinnaisia tulevaisuuden
suunnitelmia ja värittää kylmän arjen
vaaleanpunaiseksi.
Rakastumisen tunteen aiheuttaa oksitoniini, joka synnyttää
aivoissa ylitsevuotavaa onnellisuuden tunnetta. Jotkut tutkijat sanovat, että
rakastumisen tunne voi kestää maksimissaan 4 kuukautta – toiset uskovat 6-18
kuukauteen. Joka tapauksessa jossain vaiheessa se loppuu. Tämän jälkeen, jos
onni suo, tunteen syrjäyttää syvä kiintymys, jota kutsutaan myös oikeaksi rakkaudeksi.
Pitkässä suhteessa rakastumisen tunne voi aika ajoin palata, mutta kukaan ei
jaksaisi sitä koko ajan. Se aiheuttaa energian purkauksia ja sumentaa
järjenjuoksun. Lopulla siihen nääntyisi.
Täytyy sanoa, että olen koukussa. En vain rakastumisen
tunteeseen – vaan myös siihen yhteen tyyppiin. Olen harkinnut AA-kerhoa, mutta kuten
kaikki kunnon addikti, en oikeasti halua päästä eroon riippuvuudestani.
Haluisin vain ahmia sitä isoina paloina koko ajan. Vaarana tiestysti on, että pakahdun
– tai vuoden päästä huomaan, että rakkaus on johdattanut minut harhaan. Kaikesta
huolimatta, uskon, että se on sen arvoista. Ja vaikka tunnemylläkkä loppuisikin
4 kuukauden kohdalla, toivon, että se palaa vielä useasti uudestaan – ja vielä
vanhainkodin kiikkustuolissakin me laitetaan toistemme sukat pyörimään jalassa.
