Toimiva hoitolaukku

Yksi asia, jota googlasin paljon ennen lapsen syntymää oli hoitolaukun sisältö. Mitä ihmettä siellä pitää olla? Taisin löytääkin pari hyvää listausta ja ensimmäisen kokoonpanon tein niiden perusteella. Silti, kun laukku oli ensimmäistä kertaa käytössä, unohdin täysin, mitä sinne olin ladannut. 

Ensimmäinen reissu oli lapsen viiden päivän iässä neuvolaan. Lapsi teki tyylikkäästi kakat neuvolan puntarille ja itse tuoreena vanhempana hätäännyin, että mihin ihmeeseen lapsen peppu pitäisi kuivata pesun jälkeen. Neuvolan täti toi minulle hymyillen käsipaperia kuivaukseen. Vasta jälkikäteen muistin, että olisihan minulla ollut hoitolaukussa pyyhe tätä tarkoitusta varten. Vasta myöhemmin laukun pakkaus ja käyttö rutinoitui.

Nyt lähes 8 kuukautta myöhemmin sain käyttöön uuden hoitolaukun. Kun siirtelin vanhasta kesämallisesta kassista tavaroita uuteen, tuli mietittyä, mitä laukkuun on puolessa vuodessa kertynyt. Veikkaan, että mieheni ei edelleenkään tiedä, mitä se sisältää, koska siitä on muodostunut lähinnä käsilaukkuni korvaaja.

Tässä kaikille tuoreille vanhemmille vinkiksi meidän 8 kk lapsen hoitolaukun sisältö:

Vaipanvaihtosetti

Vaipanvaihtosetti on pieni kangaskassi, jonne olen tunkenut kaiken vaipanvaihdossa tarvittavan. Tämän nyssäkän voi antaa aina vaihtajalle mukaan, eikä koko laukkua tarvitse raahata vessaan. Vaipanvaihtosetti sisältää: 

Vaippoja 3-5 kpl

Riippuu kuinka pitkä aika liikkeellä ollaan, kuinka paljon varavaippoja tarvitaan, mutta 3 on ehdoton minimi! Huom! Jo puolessa tunnissa lapsi ehtii tekemään 3 niskakakat.

Pepunkuivausharso

Käytän valkoisia harsoja usein lapsen pepun kuivaukseen. Ne ovat mukavan pehmoisia ja imukykyisiä pyyhkeeseen verrattuna.

Kosteussuojaliinoja

Aina ei löydy sopivaa paikkaa vaihtaa vaippoja. Joskus se täytyy tehdä kaverin sohvalla. Jotta sohva olisi turvattu yllätysvuodoilta, kosteussuojaa on hyvä varuste alustaksi. Myös julkisessa vessassa kosteussuoja on mukava hygieniasuoja yleisen hoitotason päällä.

Peppupyyhe

Itse olen käyttänyt kosteussuojan päällä vielä pikkupyyhettä, jotta lapsella olisi mukavampi köllötellä vaipan vaihdossa. Tarvittaessa pyyhettä voi käyttää myös kuivaukseen.

Peppupuhdistusliinoja

Aina ei löydy pepunpesupaikkaa - siksi puhdistusliinat. Muuten välttelen liinojen käyttöä, koska niistä tulee turhaa roskaa.

Muut lapsen tavarat

Muun värisiä harsoja 1-3 kpl

Harsoja voi käyttää yllättävän monella tavalla: auringonsuojaksi, kevyeksi peitoksi, röyhtäyttämiseen, puglujen siivoamiseen, imetyssuojaksi… Olen värikoodannut harsot niin, että valkoiset on tarkoitettu pepun kuivaukseen ja kirjavat kaikkeen muuhun.

Vaihtovaatteet lapselle

Ei haittaa, vaikka varavaatteita olisi mukana useammat kuin yhdet setit - sikäli mikäli niitä niskakakkoja tulee kolmet puolessa tunnissa.

Pieni muovipussi

Pikku hedelmäpussi on hyödyllinen, kun tarvitaan paikka, jonne tyrkätä käytetty vaippa, likaantuneet vaatteet tai muut roskat. Et todellakaan halua esim. kakkaisia vaatteita pyörimään hoitolaukun pohjalle! 

Varatutti ja tuttinauha

Auta armias, jos se käytössä oleva tutti katoaa! Laukussa täytyy aina olla varaversio.

Pari lelua

Viihdykkeeksi hätätilanteisiin.

Omat henkilökohtaiset tavarat

Imetyshuivi

Huivia käytin lapsen ensimmäisinä kuukausina katseensuojana imettäessä. Samaan tarkoitukseen voisi käyttää myös harsoa.

Kauppakassi

Yritän vältellä muovipussien ostoa, joten kokoontaitettava kauppakassi kulkee mukanani aina.

Käsidesiä ja maskeja

Näinä aikoina näiden pitäisi kuulua melkein kaikkien vakiovarustuksiin.

Nenäliinoja

Pikkupukluihin ja vuotaviin neniin.

Arvotavarapussukka

Pussukka sisältää kotiavaimet, korttikotelon ja lompakon. Omassa nyssykässään ne on helppo kaivaa esiin kassista tai siirtää toiseen laukkuun.

Extravinkki!

Kesällä pakkasimme retkille mukaan pikkutermariin kädenlämpöistä vettä, jotta pepunpesun pystyi tekemään myös ilman juoksevaa vettä.

Toivottavasti tästä listauksesta on apua jollekin :)

Kahden lapsen politiikka

Se alkoi jo heti synnärillä. Kun oltiin pakkaamassa tavaroita kassiin ja lähtövalmiina esikoisen kanssa kotiin, hoitaja huikkasi huolettomasti "No parin vuoden päästä palaatte sitten tänne toisen lapsen kanssa". Katsoin häneen epäuskoisesti ja meinasin jo tokaista takaisin "Niin siis mä täytän ens vuonna 40 - me ei olla tulossa tänne takaisin!", mutta pidin suuni kiinni. Hoitaja tarkoitti hyvää, mutta tämä lausahdus vain muistutti siitä perinteestä, että perheessä kuuluu olla 2 lasta.

Synnytyslaitoksen jälkeen kyselyt jatkuivat sukulaisten ja ystävien toimesta. Ehdotettiin mm. sitä, että kun tämä 1. lapsi sai minun sukunimeni, niin se seuraava voisi saada mieheni (P.s. tämä ei ole edes mahdollista, koska sisaruksilla pitää olla sama sukunimi). Neuvolan jälkitarkastuksessa terveydenhoitaja meinasi evätä minulta tietyt ehkäisyvälineet, koska sitten olisi niin vaikea tulla raskaaksi uudestaan. Valitettavasti joudun tuottamaan monelle pettymyksen. Me emme suunnittele hankkivamme toista lasta! Yksi on sopiva määrä.

Syitä on useita. Ensinnäkin, vaikka esikoinen sai alkunsa suht vaivattomasti ja raskaus oli helppo, pelkään kaikkia iän tuomia komplikaatioita: esim. raskausmyrkytystä, korkeaa verenpainetta, keskenmenoa tai lapsen kehityshäiriöitä. Minulle on toitotettu koko ikäni, että kolmenkympin jälkeen sitten raskauden mahdollisuus laskee ja 35 vuoden jälkeen se on lähes mahdotonta. Tosi elämä on osoittanut muuta, mutta en silti halua kokea toista keskenmenoa. Enkä usko, että oma kroppani kestää yhtä hyvin toista raskautta.

Toisekseen olen seurannut vierestä, kuinka ystävien elämä on muuttunut toisen lapsen myötä. Sitä voisi luulla, että toinen lapsi menee siinä missä yksikin, mutta totuus muuta. Yhtäkkiä vanhemmilla ei ole aikaa enää mihinkään muuhun, 2 lasta on kaksinverroin huolta ja kokoajan saa stressata sitä, ettei toinen lapsi saa tarpeeksi huomiota. Toinen lapsi tuo varmasti tuplasti onnea mukanaan, mutta myös rahan ja vapaa-ajan menetystä. Kahden lapsen kanssa ei reissata yhtä kätevästi kuin yhden, kahdelle on vaikeampi löytää hoitopaikkaa ja kun kumpikin lapsi päättää alkaa harrastaa taitoluistelua tai ratsastusta, olet vararikossa.

Kolmanneksi, kuten joskus 2000-luvun alussa ollessani työharjoittelussa Hesarin grafiikkaosastolla, eräs kollegani sanoi "Miksi hankkia toista, kun ensimmäinen on jo täydellinen?". 

Hän on tarpeeksi täydellinen.

Onhan ainoassa lapsessa tietysti haasteensa. Miten pidän huolta, ettemme hemmottele häntä pilalle ja hänestä tulee sosiaalinen, empaattinen ihminen, joka osaa jakaa asioita? Omasta puolestani voin sanoa, että oma sisarus on opettanut itselleni kärsivällisyyttä, kritiikin kestoa ja tasavertaisuutta. Parhaimmillaan sisarus voi olla paras kaverisi - tai sitten niin kuin minun perheessäni: pahin kilpakumppanisi. Minä ja veljeni tappelimme läpi lähestulkoon koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Onneksi sentään nykyään tulemme toimeen hyvin.

Tämä ei ole kannanotto siihen, ettei kenenkään pitäisi hankkia toista lasta. Tämä on vain selvennys, miksi ei kannata odottaa meiltä toista. Onneksi on olemassa onnellisia kahden, kolmen tai useamman lapsen perheitä, jotka pitävät yllä Suomen tilastollista 2 lapsen politiikkaa.

Identiteettikriisissä

Olen elänyt yhtä identiteettikriisiä viimeiset puoli vuotta. Ulospäin olen hoitovapaalla oleva, maalaistaajamassa asuva kotiäiti, mutta sisällä mieleni edelleen haaveilee vauhdikkaista mediamaailmasta ja yrittää ajatella kuin markkinoinnin ammattilainen. Ulkokuori oleilee verkkareissa, antaa juurikasvun kasvaa ja vetää kärrylenkkejä pitkin metsäteitä. Sisäpuoli vertailee brändinäkyvyyksiä ja mainoksien tehoja. Kummassakaan maailmassa ei ole mitään vikaa (mitä nyt hiukset olisi hyvä saada värjättyä). En vain osaa sovittaa näitä maailmoja yhteen. Siksi ajattelin, että tämä vuosi pitää aloittaa miettimällä, kuka minä todella olen.

Yritän kovasti pitää kiinni työminästäni. Olenhan tehnyt töitä sen eteen lukuisia vuosia. Työminältäni olen kahden ammattikorkeakoulututkinnon graafikko ja digimediatuottaja höystettynä yliopiston design management -sivuopinnoilla. Olen tehnyt 8 vuotta graafikon hommia ja 7 vuotta markkinoinnin suunnittelua. Olen toiminut tiiminvetäjänä, esimiehenä, muutoslähettiläänä, green office -ryhmän vetäjänä ja henkilöstön edustajana. 

Osaan kuvakäsittellä, tuottaa julkaisuja, kirjoittaa tekstiä, laatia somesuunnitelmia ja budjetoida markkinointisuunnitelmia. 

Tähän ikään mennessä pitäisi sanoa jo, että osaan hommani, mutta äitiyslomalle jääminen on saanut epäilemään osaamistani. Pelkään, että sillä aikaa, kun vaihdan vaippoja, kaikki nuoremmat, innokkaammat ja osaavammat syrjäyttävät minut. Digimedia, josta minulla on viimeisimmät opintoni, on siitä kinkkinen ala, että se muuttuu koko ajan. Puolessa vuodessa kaikki oppimani voi olla vanhaa tietoa. Siksi kaiken lastenhoidon ohessa yritän vilkuilla alan webinaareja ja julkaisuja. Ainut ongelma vain, ettei äitiaivot jaksa keskittyä kaikkeen syöttöjen, nukutusten ja lapsen viihdytysten ohella.

Ja mistään näistä työn tuomista taidoista ja kokemuksista ei ole kuitenkaan hyötyä, kun pitää miettiä, miten lapsi pidetään elossa. Vanhemmuuteen ei ole mitään opintoja tai tutkintoja. Siksi minun onkin varmaan helpompi tukeutua työminääni. Äitinä sitä vain yrittää ratkoa joka päivä uusia ongelmia ja räpiköidä suositusten ja lastenkasvatusneuvojen suossa. 

Ehkä tittelien ja aikaansaannosten sijaan pitäisikin miettiä ensin, mitä pohjimmiltaan olen? Positiivinen, toimelias, luova yksilö? Niin työssä kuin äitinä haluisin olla kekseliäs ja kannustava. Haluan olla se äiti, joka keksii hauskimmat leikit ja ovelimmat mainoskampanjat. Haluan, että tulevaisuudessa lapsen ystävät kerääntyvät meille, koska meillä on mukavan rento tunnelma. Aivan niin kuin yleisö kokoontuu hyvän brändin ympärille, koska se tuntuu oikealta. Haluaisin luoda niin työssä kuin vapaa-ajalla yhteisöjä, jotka välittävät toisistaan, nostaa esiin ilmiöitä, jotka tuntuvat merkityksellisiltä, ja kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat.

Tämä vuosi menee varmasti itseni etsiskelyyn. Vuoden aikana täytyy löytää isompi koti, opetella sovittamaan työ- ja vapaa-aika uudella tavalla yhteen sekä ratkaista, mistä löydän aikaa liikkua ja tehdä itselle tärkeitä luovia harrasteita. Tänä vuonna täytän myös 40. Samaan aikaan lapsi kasvaa ja kehittyy ja tuo mukanaan uusia iloja - sekä haasteita. Itsensä löytäminen ei ole mikään yhden päivän juttu ja uudet muutokset tuovat siihen jatkuvia vivahteita. Onneksi täällä koti-korona-eristyksessä ei ole kiire mihinkään.