Teini-ikäisestä asti olen kirjoittanut päiväkirjaa. Se on oikeastaan valitusten kirjan. Kirjoitan sitä vain, kun asiat ovat todella huonosti ja ahdistaa niin paljon, että asioiden sanominen ääneen tuntuu liian rankalta ja teksti on niin julmaa, ettei sitä blogiin voi kirjoittaa. Tänä vuonna olisi luullut, että kirjan sivut olisivat täyttyneet urakalla. On ollut niin valtavasti vastoinkäymisiä: läheisten sairastumisia, irtisanomisia, keskenmeno ja haasteellisia työkuvioita.
Silti en muista tästä vuodesta kuin hyviä asioita ja kokoajan olen tiennyt, että kyllä näistä kaikista haasteista selvitään. Näistä kaikista asioista olen kiitollinen vuodelle 2019:
1. Oma tukiverkosto
Kesäkuussa kun makasin yksin vertavuotavana, vatsakramppien kourissa Naistenklinikan päivystyksessä, ei tuntunut siltä, että olin yksin. Viestit kulkivat tiuhaan useammalle hyvälle ystävälle sekä omalle miehelle sadan kilometrin päähän. Sillä välin, kun mies järjesteli asiat niin, että pääsi lähtemään töistä, ystävät pitivät huolen, että pärjäsin. Oman tukiverkoston olemassaoloa ja tärkeyttä ei välttämättä tajua, ennen kuin sille on tarvetta.
2. Koulutus
Maalis-huhtikuun niinä parina "työttömyyden" kuukautena en hetkeäkään epäillyt, etteikö osaamiselleni olisi käyttöä. Olen koko aikuisikäni säännöllisesti opiskellut työn ohella lisää, janonnut enemmän tietoa ja pistänyt itseni tilanteisiin, joissa on joutunut oppimaan uutta. Työttömyyden suurin haaste oli se, että osasin tarpeeksi selkeästi esitellä mahdollisille työnantajille taitoni. Suomessa me olemme todella onnekkaita siitä, että voimme milloin vain kouluttaa itseämme lisää tai jopa vaihtaa alaa. Meillä on iltalukioita, työväen opistoja, yksittäisiä kursseja tai kokonaisia ammattitutkintoja, joita voi suorittaa ilmaiseksi, pientä maksua vastaan tai aikuisopintotuen turvin.
3. Tärkeät läheiset
Vastoinkäymiset tiivistävät. Kun kaikki menee hyvin, läheisten olemassaolon ottaa itsestäänselvyytenä. Vasta, kun pelkää menettävänsä toisen, sitä tajuaa, kuinka tärkeä osa elämää tämä on.
4. Paras puoliso
Jos löydät puolison, jonka kanssa asuminen yli vuoden jälkeen on edelleen ihanaa joka ikinen päivä, jonka kanssa koko asunnon remontoiminen on kivaa puuhaa, jolta saat halauksen joka kerta, kun lähdet töihin tai suukon ennen nukkumaan menoa, pidä siitä kiinni. Näitä ei löydy joka kulman takaa.
5. Ystävät, jotka pysyvät
Aina en ole se henkilö, joka pitää ystäviini yhteyttä säännöllisesti. Välillä unohdun remonttiprojektin pariin puoleksi vuodeksi ja unohdan sosiaalisen elämän. Siksi on ihanaa, että on ystäviä, jotka eivät unohda, jotka ottavat yhteyttä spontaanisti ja kysyvät, pitäisikö nähdä - jotka kutsuvat kylään, elokuviin, näyttelyihin, urheilemaan, kahville tai vaikka vain kävelylenkille.
6. Mahdollisuus nähdä maailmaa
Kun olin lapsi, olin onnekas, jos pääsin kerran viidessä vuodessa Kanariensaarille turistikylään uima-altaan ääreen. Jo silloin ulkomaille matkustaminen oli jännittävää ja silmiä avaavaa. Sitä se on edelleenkin. Nyt minulla vain on mahdollisuus tehdä niin 1-2 kertaa vuodessa, parhaan matkakumppanin kanssa. Vaikka matkustaminen on nykyään ympäristön kannalta eettisesti väärin, olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus nähdä, minkälaista elämä on muualla. Enkä tarkoita näkymää uima-altaan viereltä. Muualla matkailu tuo perspektiiviä siihen, miksi jossain eletään erilailla ja tehdään toisenlaisia päätöksiä kuin meillä koti-Suomessa.
7. Tulevaisuus
Tämä vuosi on ollut pohjustusta ensi vuodelle. Tuleva vuosi tuo mukanaan paljon suuria muutoksia - nimittäin mikäli kaikki menee hyvin, meille syntyy ensi kesäkuussa vauva. Se tarkoittaa kokoaikaista Espoosta, työelämästä ja villistä vapaa-ajasta irrottautumista. Viimeinkin siirrän viimeisetkin muuttolaatikkoni Hollolaan, luovun Leppävaaran viikkoasunnosta ja rupean ihmettelemään, mitä se rauhallinen perhearki on.
En vielä osaa kuvitella, minkälainen ensi vuodesta tulee - mutta tämä vuosi on luonut sille ainakin hyvän perustan.
