Hyvän johtamisen alkeet, osa 2

Helmikuussa kuvittelin meneväni Johtajuus media-alalla -kurssilla, jossa käsiteltäisiin media-alan lainalaisuuksia ja johtajuuden haasteita nyky-yhteiskunnassa, mutta päädyinkin kurssille syvään itsetutkiskeluun. Tiistai- ja torstai-iltani eivät täyttyneetkään teoriapitoisista kalvosulkeisista vaan opettelimme johtamaan itseämme hyvin käytännön läheisesti. Tämä laukaisi minussa sekä ikäkriisin, että tulevaisuuden ahdistuksen. Mutta myös opin paljon:

Oppi 1: Kerro unelmistasi

Minulla on ollut pitkään haave. Haluan johtajaksi. Kukaan vain ei ole tullut pyytämään minua niihin hommiin. Tämä voi johtua siitä, etten ole haaveistani kenellekkään kertonut eikä ajatusten luku kuulu rekrytoijien hommiin. Kurssilta opin, että unelmat pitää sanoa ääneen. Jos niistä ei kerro muille, ei kukaan voi niiden toteuttamisessakaan auttaa. Sama pätee paljon arkisimpiinkin haaveisiin. Jos haaveilet syntymäpäivälahjaksi Guccin punaista nahka-käsilaukkua, paras antaa puolisollesi tarkat kuvaukset toiveesta. Muutoin hän tuo sinulle taas lahjaksi sen hierontalahjakortin.

Oppi 2: Hyvä johtajuus ei ole tutkinnosta kiinni

Toinen syy, miksi minusta ei ole johtajaa vielä tullut, on se etten ole johtajan paikkoja hakenut. Olen kokoajan ajatellut, että en ole tarpeeksi kokenut, koulutettu..  tai vanha. Totuus on ettei hyvä johtajuus ole iästä, koulutuksesta tai tutkinnosta kiinni. Jotkut ovat hyviä johtajia luonnostaan, toisten täytyy harjoitella enemmän. Hyvä johtaja osaa kuunnella alaisiaan, näyttää suuntaa, inspiroi sekä kannustaa hyviin tuloksiin – ja tiedän pystyväni ainakin tähän. Muut nippelitiedot oppii matkalla.

Oppi 3: Kerro ongelmistasi

Ongelmiin pätee sama asia kuin haaveisiin. Jos et kerro niistä, kukaan ei voi auttaa niiden ratkomisessa. Kun erosin avopuolisostani kolme vuotta sitten ja kerroin erosta ystävilleni, en voinut uskoa kuinka paljon tukea sain. Ennen kuin ehdin edes pyytää apua, hyvät ystävät tarjoutuivat muuttoavuksi, järjestivät pakettiauton ja kantoivat painavan pesukoneeni vanhasta asunnosta pois. Yksin en olisi kyennyt siihen mitenkään. Ei kukaan suoriudu isojen organisaatioiden johtamisestakaan yksin. Hyvä johtaja haalii alaisiksiin asiantuntevia ammattilaisia – ja jos hän on onnekas, hänen lähipiiristään löytyy hyviä ystäviä tueksi.

Oppi 4: Suunnittele tulevaisuutesi

Ikäkriisini sai alkunsa, kun meitä kurssilaisia pyydettiin aikatauluttamaan seuraavat 3 vuotta elämästämme. Yhtäkkiä tajusin kuinka rajallista elämämme on. Ihan kohta täytän 35 – ja se on jo puolet 70:stä. Jos aion toteuttaa elämäni aikana kaikki haaveilemani asiat – kohta tulee kiire. Ahdistuneena kirjasin välietappeja seuraavalle 3 vuodelle kuukausi kerrallaan: uratoiveita, perhehaaveita, harrastuksia… 3 vuotta tuntui olevan ikuisuuden päässä, mutta kuitenkin ihan kulman takana. Miten ihmeessä ehtisin toteuttaa kaikki tavoittelemisenarvoiset asiat? Suunnitelmakalenterin tarkoitus on luoda konkretiaa haaveille. Moni unelma jää toteuttamatta, koska aikataulu sille on ”sitten joskus”. Kun haaveen on kirjannut kalenteriin, ajankohdan lähestyessä tietää, että nyt pitää toimia.

Oman kalenterini marraskuulla 2016 lukee ”koulusta valmistuminen”. Ja ne sitä seuraavat unelmat … kerron niistä ehkä lisää myöhemmin.

Hyvän johtamisen alkeet, osa 1

Minkälainen on hyvä johtaja? Tähänhän on helppo latoa adjektiiveja. Kannustava. Rehellinen. Avoin. Tasapuolinen. Luottavainen. Työntekijöiden puolia pitävä. Jokainen tietää minkälaisen esimiehen haluaisi – mutta kuinka sellainen ollaan, on eri asia.

Viimeisen 9 kuukauden ajan en ole ehtinyt kirjoittaa Karamellimaailmaa niin paljon kuin olisin halunnut, koska opiskelen. Syyskuussa aloitin opinnot Metropoliassa Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon medianomiksi. Minusta tulee siis isona mediatuottaja. Nyt viimeiset 2 kuukautta olen käynyt Johtajuus-kurssia, jonka ansioista olen ajatellut johtajuutta eri näkökulmasta. Tässä siis jotain päässäni pyörineitä aatoksia.

Ihminen viihtyy työssään, jos häneen suhtaudutaan myönteisesti, hän innostuu työstään, ihmissuhteet työssä ovat kohdillaan, hän saa työstä merkitystä elämäänsä ja tuntee aikaansaamisen iloa.

Yllä mainitut ajatukset ovat omia muistiinpanojani Saku Tuomisen Työkirjasta, joka esiteltiin Johtajuus-kurssilla. Kun ihminen viihtyy työssään, hän antaa täyden panostuksensa työnantajalle ja edistää tämän menestymistä. Mitä sitten, jos työntekijä ei viihdy työssään? Ja mitä pitäisi tehdä, jos esimerkiksi kehityskeskustelussa työntekijä kertoo ainoaksi tavoitteekseen päästä eläkkeelle tai käytäväkeskusteluissa kritisoi jatkuvasti johdon päätöksiä? Tällöinhän on selvää, että pidemmän päälle työntekijää ei kiinnosta työssä kehittyminen, yhteiset tavoitteet tai yrityksen menestys. Onko siitä haittaa?

Jukka Jalonen kirjoittaa Menestyksen pelikirjassa (myös kurssilla esitelty) kutakuinkin seuraavasti: Joukkue on osionsa summa. Se on yhtä heikko kuin sen heikoin lenkki. Toisin sanoen, jos yksikin työntekijä latistaa työmotivaatiota tai -tehoa, se vaikuttaa kaikkiin. Pahimmassa tapauksessa koko yrityksen potentiaali laskee. Olisi siis tärkeää, että jokainen työorganisaation osa saataisiin motivoitua mukaan. Jalonen kuvaa hyvää johtajuutta suurinpiirtein näin:

Hyvä johtaja saa ryhmän toimimaan ja valitsee oikeat tyypit oikeisiin rooleihin. Hän antaa rajat ja arvostusta.

Ari Rämö sanoo lähes saman asian kirjassa Yksinkertaista johtamista arvostaen tähän tyyliin:

Kannusta ja kehu. Arvostamalla päästään parempiin tuloksiin kuin arvostelulla.

Yrityksen heikoinkin lenkki voidaan saada tuottamaan hyvää tulosta, kun hänelle annetaan arvostusta. Ja ennen kaikkea hänet voidaan saada viihtymään työssään. Tämä ei tarkoita sitä, että henkilöä pitäisi kehua joka sähköpostin lähettämisestä tai töihin saapumisesta, vaan että häneen luotetaan, häntä kuunnellaan, hänen parhaat puolensa tiedostetaan ja hänen mielipiteilleen annetaan arvoa.

Teoriassahan tuo kuulostaa helpolta. Sen kun arvostat työntekijöitäsi, niin olet hyvä johtaja. Mutta miten taiteilla vaikeasti käsiteltävien työntekijöiden, yritysten tulostavoitteiden ja muuttuvien strategioiden valtameressä? Miten selättää kiire, hankalat henkilökemiat ja epäselvät työprosessit? Tai miten pitää pinna, kun alainen tulee kymmenettä kertaa valittamaan samasta asiasta?

Tähän minulla on vain Gandhin opetuksiin perustuva ohjenuora (Keshavan Nair, Johtamisen suuri haaste):

Johtaminen on elämäntapa. Se vaatii rohkeutta, mutta rohkea elämä on elämisen arvoista.

Eikä pitkästä pinnastakaan ole haittaa.