Tosi elämän hauskat kotivideot

Välillä oma elämä tuntuu kuin tv-sarjalta, komediapainotteiselta sellaiselta. Päivät jaksottuvat sketseistä ja mielessä häilyy ajatus siitä, että elänkö kenties keskellä tosielämän hauskoja kotivideoita.

Ala-asteen opettajani kertoi joskus tarinaa siitä, kuinka hän oli nolannut itsensä bussissa. Hän oli istunut aivan takapenkillä ja aikonut jäädä seuraavalla pysäkillä kyydistä. Jostain syystä pysäytysnappi ei kuitenkaan toiminut ja toivottua ”Piip”-merkkiääntä ei kuulunut. Hän painoi nappia uudestaan ja uudestaan ja alkoi hätääntyä, kun bussi lähestyi pysäkkiä. Viimein hän pinkaisi ylös, mennäkseen kuskin tykö, kun bussi hidasti vauhtiaan. Pysähdysliikkeen voimasta opettajani tempautui läpi koko bussin, sen etuosaan asti – samalla huutaen kovaan ääneen ”Pii-iiiip!”

Oma elämäni on täynnä vastaavanlaisia tapahtumia. Olen muun muassa tukkinut kassajonon ruuhka-aikaan kaupassa kadotettuani pankkikortin käsilaukun pohjalle. Siinä tuli sitten leviteltyä koko kassin sisältö kaiken kansan näkyville, tamponeista käytettyihin nenäliinoihin, ennen kuin kortti löytyi. 

Olen myös marssinut läpi Helsingin keskustan hame jumittuneena sukkahousuihin. Aamun työmatkalaiset saivat hiukan viihdykettä, kun peppuni vilkkui aamuruuhkassa. Onneksi oli sentään ne sukkahousut.

Eräänä vappuna päätin tehdä kotikiharat juhlia varten. Kaivoin kaapin perältä höyrypapiljotit ja käytin kunnolla aikaa niiden asentamiseen. Kun kaikki papiljotit olivat päässä, ei tarvinnut kuin odottaa hiusten kuivumista ja viimeistellä kiharoiden pitävyys hiuslakalla. Hiusten kuivuttua hapuilin kaapin perältä tutunnäköistä purkkia. Ravistin ja painoin purkin nappia. Kuului ”Pruut” - ja pääni oli täynnä partavaahtoa. Ei auttanut muu kuin pestä kiharat päästä.

Ja vielä yksi tosi tarina. Opiskeluaikoina Kouvolassa polkupyörästäni hajosi kumi. Toimeliaana tyttönä päätin itse korjata sen vaikka en koskaan aikaisemmin ollut tätä tehnyt. Linnoittauduin huoltoyhtiöstä lainatun jakoavaimen kanssa pyörävarastoon ja pystytin itselleni pyöränkorjauspisteen . 

Sain rikkinäisen pyörän irti ja kuminkin paikattua, mutta sitten iskivät ongelmat. En muistanut enää miten pyörä asennettiin takaisin. Tuijottelin erilaisia osasia, joita olin saanut pyörästä irti ja yritin päätellä mikä niiden tarkoitus oli. Maassa kyykkiessäni varastoon tuli söpö venäläis-poika, joka kysyi heikolla englannilla tarvitsisinko apua. Vastasin että en. Kyllähän minä, etevä suomalais-tyttö tämän itse osaisin korjata, ajattelin.

Poika hyppäsi pyöränsä selkään ja polki pois. Puolituntia myöhemmin poika palasi pyöräreissultansa enkä ollut edennyt pyöränkiinnitysprojektissani sen pidemmälle. Poika nappasi renkaan kädestäni mitään sanomatta, kiinnitti sen ja muut irtonaiset osat ongelmitta sillä välin, kun minä punastelin vieressä. Myöhemmin törmäsin poikaan vielä pari kertaa, mutta en kehdannut sanoa hänelle mitään, koska häpesin niin paljon korjaussuoritustani.

Olisipa ollut kamera mukana. Kyllä nyt naurattaisi!

Tyttö, sinä olet läski!

Willendorfin Venus katsoi itseään peilistä
ja huokaisi: "Taidan olla taas lihonnut".

Ystäväni huokaisee kovaäänisesti ja valittaa, että hänen reisissään on selluliittia. Vilkaisen hänen jalkaansa, enkä tiedä mistä hän puhuu. Oma sääreni on kaksi kertaa hänen säärensä levyinen ja muodostunut lähes kokonaan läskistä – ja tuo kaponen kaverini väittää, että hänen pitäisi ”kiinteyttää”. Toisessa lauseessa hän valittaa, ettei hänellä ole kunnon rintoja. Kas, johtunee varmasti siitä, ettei hänen kropastaan löydy tippaakaan extra-rasvaa, ajattelen – mutta ääneen vain myötäilen. Ymmärrän.

Toisella ystävälläni on uhkeat muodot: rinnat, joita ensimmäinen kaverini kadehtisi ja lanteet kuin Willendorfin Venuksella. Hän on koko aikuiselämänsä ollut ”laihdutusdieetillä” pääsemättä ihannepainoonsa. Kolmas ystäväni on pudottanut 15 kiloa, mutta ei ole vieläkään tyytyväinen. Miksi? Koska hän on nainen. Me naiset emme ole koskaan tyytyväisiä.

Meitä kaikkia naisia yhdistää se, että, kun katsomme peiliin, näemme vikamme. ”Olet läski/lauta/riippurinta/Iso perse!”, ajattelemme, kun oma kroppa pilkistää peilistä. Mutta jonkun toisen silmissä saatamme olla juuri ihannepainoinen, -muotoinen tai -näköinen. Mistä tämä ainainen tyytymättömyys sitten oikein johtuu? Minulla on teoria.

Kun olimme pieniä tyttöjä, meitä kehuttiin näteiksi ja söpöiksi sekä nostettiin syliin ja halattiin. Kun siirryimme teini-ikään, kehuminen ja halaaminen loppui kuin seinään. Ei ollut enää soveliasta sanoa finninaamaiselle murrosikäiselle, että hän on söpö. Ja kukapa äksyä teini-ikäistä olisi uskaltanutkaan halata – sehän olisi saattanut purra. Samalla mieleemme iskostui ajatus, että näissä uusissa naiseuden muodoissa oli jotain outoa – jotain epäsopivaa. Loppuikämme olemmekin sitten yrittäneet etsiä sitä ulkomuotoa, joka olisi hyväksyttävä.

Kun vain osaisimme hyväksyä sen, että olemme täydellisiä juuri tällaisenaan. Aina on jossain joku toinen, joka kadehtii meidän isoa peppua, rehevää rintavarustusta tai langanlaihaa reittä. Meidän pitäisi muistaa kehua itseämme. Ensi kerralla, kun katsot peiliin ja sano ääneen ”Tyttö, sinä olet nätti!”.

10 syytä pitää Tampereesta

Kuulitteko, että Tampere on valittu maailman suosituimmaksi paikaksi asua? Kyllä. Suomalaisen tutkimuksen mukaan Tampere on Suomen suosituin kaupunki ja amerikkalaisen Newsweek-lehden mukaan puolestaan Suomi on maailman paras maa. Näin ollen Tampere on MAAILMAN paras paikka asua.

Kyseisessä kaupungissa käyneenä en aivan ymmärrä kuinka tässä on näin voinut käydä. Yritin kuitenkin miettiä, mistä Tampereen suosio johtuu:

1.    Mustamakkara
Mustamakkara, tamperelaisten nimikkoruoka on musta, nihkeä nahkainen makkara, joka sisältää ryynejä ja verta… Kuulostaapa herkulliselta! Voitteko kuvitella, että, kun 80-luvulla tämä ruuan nimi muutettiin ”Kuumasta sian verimakkarasta” mustamakkaraksi, sen suosio yllättäen kasvoi? En tiedä, mutta saattaisi johtua siitä, että ihmiset eivät halua ajatella syövänsä sian verta.
Jos nyt satut olemaan kasvissyöjä, niin voi harmi…

2.    Sijainti
Tampereelta pääsee pois monella tapaa: junalla, lentokoneella, höyrylaivalla taikka omalla autolla moottoritietä pitkin. Samoja teitä pitkin pääsee myös nopeasti takaisin, jos siltä tuntuu.

3.    Murre
Yllättävää kyllä, Tampereella ei hoeta kokoajan ”nysse tulee”  ja ”pipa päässä rotvallinreunalla” vaikkakin rotvalli on täysin tamperelainen keksintö. Missään muualla Suomessa ei ole yhtä sanaa tuolle ” korokkeelle, joka erottaa jalkakäytävän tai pyörätien ajoradasta”. Ehkä muualla sille sanalle ei ole ollut käyttöä?

4.    Jääkiekko
Tampereella ei ole vain yhtä, vaan peräti kaksi menestynyttä SM-liigan jääkiekkojoukkuetta, Ilves ja Tappara. Onpa kätevää, että tamperelaisien penkkiurheiluharrastajien ei tarvitse poistua kaupungistaan seuraamaan suosikkijoukkueensa pelaamista, vaan he voivat katsella omilla kotiareenoillaan kuinka nämä kaksi kisaavat toisiaan vastaan.

5.    Musiikki
Tampereelta tulee sellaisia hienoja musiikkitapauksia kuin Popeda, Yö ja Mikko Alatalo. Jos olet niin nuori, ettet ole niistä koskaan kuullutkaan, mainittakoon, että nuo ovat 80-90-luvulla pinnalla olleita bändejä – ja se yksi poliitikko, joka levytti Känkkäränkän. Saatat joskus kesäfestareilla nähdä, kun nämä papat vetävät keikkaa ja 70- ja 80-luvuilla syntyneet aikuiset tunnelmoivat niiden tahtiin, muistellen lapsuuttaan.

6.    Pyynikin näkötorni ja muut nähtävyydet
Wikipediaan Tampereen nähtävyyksiksi on lueteltu mm. kirjasto, pari urheiluhallia ja kaksi hotellia, mutta on Tampereella ihan oikeata nähtävääkin. Pyynikin näkötorni on korkea torni, jonka huipulle kiipeäminen maksaa pari euroa ja sen kahvilasta saa munkkeja. Tornista näkee pitkälle ja… noh siinä se sitten olikin. Munkit on hyviä. Ratinan stadion on urheilustadion (ei siis -halli). Ja Tampereelta löytyy – harjuja - kaksi.

7.    Särkänniemi
Jos Tampereen harjut, hotellit ja tornit eivät hurmaa turistia, onneksi sieltä löytyy Särkänniemi! Jokaisen lapsen paratiisista löytyy delfinaario, huivipuisto, Näsinneula, eläintarha sekä aikuisille viihdykkeeksi joku museo.

8.    Tapahtumat
Musiikista pitävälle Tampereella järjestetään sekä Sauna Open Air Metal Festival että Tammerfest. Muita tapahtumia ovat mm. Tanssivirtaa Tampereella -nykytanssifestivaali, kukkaisviikot sekä joka toinen vuosi järjestettävä Pispalan Sottiisi (joka nimestään huolimatta ei ole savolainen sotaharjoitus Pispalan harjulla, vaan kansantanssitapahtuma).

9.    Yle TV 2
Yle TV kakkosen studiot sijaitsevat Tampereella Tohlopin alueella. Tämän ansiosta meidän ei tarvitse katsella Ylen kanavilta pelkästään helsinkiläistä Kotikatua vaan myös sellaisia tamperelaisia laatu ohjelmia kuin Kummeli, Kyllä isä osaa, Reinikainen ja Sisko ja sen veli – sekä tietysti Pikkukakkonen!

10.    Naiset
Naisia Tampereella on väestöstä hieman yli puolet, kertoo Wikipedia. Miehet, jos siis olette vailla naista, menkää Tampereelle! Siellä on niistä ylituotantoa. Ja tamperelaiset naiset vasta mukavia onkin!