Kun mikään ei ole varmaa - kaikki on mahdollista

Ei ole tarkoitus pelotella, mutta tiesitkö, että kaikki se, mitä sinulla on nyt, voi olla huomenna poissa. Paras siis nauttia kaikesta siitä NYT - ja oppia elämään luopumisajatuksen kanssa.

Olen oppinut tämän kaiken viimeisen parin kuukauden aikana - kun olen pakannut muuttolaatikoihin toisen tavaroita - yrittänyt sopia elämääni pikkukoiraa, joka ennen oli "meidän", mutta nyt onkin yhtäkkiä vain toisen (koska en ollut tarpeeksi fiksu vaatimaan nimeäni omistuskirjaan) - ja rustannut yli suunnitelmia, jotka eivät koskaan tule toteutumaan. Hyvin pienetkin asiat voivat muuttaa elämän täysin.

N. 8 vuotta sitten menetin terveyden. Yhtäkkiä jalka ei enää taipunut ja aamulla herätessä sormien nivelet olivat jäykistyneet koukkuun eivätkä avautuneet. Tästä alkoi vuosien lääkäri- ja kipukierre, josta päästiin lopulta lääkityksellä jonkinlaiseen normaalitilaan. Sairaudet jäivät silti koko loppuelämäkseni. Tällöin opin kuinka ihanaa on pystyä liikkumaan - ja harrastaa liikuntaa, jota ennen vihasin.

N. 6 vuotta sitten menetin ehkä elämäni innostavimman työpaikan. YT-neuvotteluissa sain tietää, että työpanostani ei enää kaivattu. Yhtäkkiä poissa oli arkea tahdittavat rutiinit, tsemppaava työyhteisö ja parhaat työkaverit - mutta sen myötä opin, että minusta on paljon muuhunkin. Kuuden työvuoden aikana olin oppinut yhtä jos toista ja työmarkkinoilla olinkin monipuolinen osaaja. Sain myös huomata, että myös muita hyviä työpaikkoja ja työyhteisöjä löytyy.

Kaikki menetykset ovat aina johtaneet johonkin uuteen - usein jopa parempaan. Sen menetykset ovat kuitenkin aiheuttaneet, etten uskalla luottaa mihinkään pysyvään. On samaan aikaan kutkuttavaa odottaa mitä kulman takana tulee vastaa - että pelottavaa kuvitella mitä minulta viedään seuraavaksi.

Siis nauti NYT siitä mitä sinulla on. Huomisesta ei kukaan tiedä. Se voi myös tuoda mukanaan paljon uutta ja hyvää.

100 kokemusta

Hetken aikaa ajattelin tuhlanneeni viimeiset 2 vuotta elämästäni. Luulin olleeni ne vuodet onnellinen, mutta koska ihminen, jonka kanssa ne vietin, osoittautui toisenlaiseksi kuin luulin, tunsit itseni huijatuksi. Sitten tajusin, että minähän oikeasti olin onnellinen (harmi vain, ettei se toinen ollut). Onni johtui kaikista niistä koetuista asioista, joita itse haalin elämääni - eivätkä siitä kenen kanssa ne koin.

Sen jälkeen olen päättänyt elää täysillä ja haalia lisää kokemuksia. Tässä alku 100 uudelle kokemukselle.

Tahdon:

1) Istua Helsingin kesäterassilla niin myöhään, että suurin osa muista terassillaolijoista on ehtinyt lähteä kotiin.

2) Pulahtaa järveen yöuinnille eikä kiirehtiä pois.

3) Vierailla New Yorkissa ja varsinkin Momassa, sekä nähdä "salaisen" New Yorkin.

4) Katsoa 100 elokuvaa.

5) Saunoa ystävien kanssa järvisaunassa. Katsoa, kun aurinko laskee järven taa.

6) Voittaa korkeanpaikankammoni ja kiivetä viimeinkin 20 metriin kiipeilyseinällä.

7) Syödä sushia Japanissa ja tutustua maan luontoon.

8) Oppia seisomaan päällään.

9) Nauraa vatsan kipeäksi Linnanmäen laitteissa - ja syödä yliannostus hattaraa.

10) Nukahtaa vahingossa jonkun syliin.

11) Järjestää grillibileet.

12) Road tripata pitkin Suomen rannikkoa pysähtyen kiinnostavissa paikoissa.

13) Pulahtaa Altaalla ja nauttia drinkki sen terassilla.

14) Pelata mölkkyä rannalla.

15) Tutustua Berliiniin ja sen taidekulttuuriin.

16) Kokata illallisen itse parhaille ystäville.

17) Juoda kuohuvaa isolla porukalla kesäpiknikillä.

18) Bilettää trampoliinilla, kunnes ei jaksa enää pomppia.

19) Istua iltamyöhään kaverin kanssa parvekkeella puhuen elämästä.

20) Osallistua maalauskurssille ja maalata seuraavat 10 taulua.

21) Nauttia Toscanan auringosta ja tutustua sen kulttuuriin.

22) Puhallella saippuakuplia kattoterassilta.

23) Vierailla jossain uudessa taidemuseossa, kaupungissa, jossa en ole vielä käynyt.

24) Opetella taas ajamaan autoa.

25) Piirtää elävää mallia kaupungilla ihmisten keskellä.

26) Tanssia yössä hyvän musiikin tahtiin itsensä väsyksiin.

27) Opettaa pikkukoiralle tempun, jonka vain minä osaan.

28) Flow.

29) Olla päivän ensimmäinen uimari maauimalassa.

30) Vaeltaa pikkukoiran kanssa jossain kansallispuistossa, tehdä ruokaa nuotiolla ja juoda pannukahvia.

31) Pyöräillä kesäyössä ystäviltä kotiin riemullisen illan jälkeen.

32) Matkustaa junalla vieraassa maassa.

33) Pysähtyä katsomaan tähtitaivasta ja kuunnella hiljaisuutta.

34) Nauttia ulkoilmaelokuvasta viltillä lötkötellen.

35) Nauttia piknikin Aurajoen rannalla punaviinin kera.

36) Syödä kymmenessä Helsingin mielenkiintoisemmassa ravintolassa.

37) Yöpyä kuumana yönä teltassa.

38) Piirtää 5 kuvaa lisää verkkokauppaan.

39) Lukea hesaria ja juoda kahvia hitaana sunnuntaiaamuna parvekkeella.

40) Oppia jonglööraamaan.

41) Tutkia Helsingin keskustaa kaupunkipyörällä.

42) Maalata yhteen seinään omasta kodista seinämaalaus. 

43) "Paeta huoneesta" hyvällä porukalla - tai sieltä ole pakko edes paeta, kunhan on hyvä porukka :D

44) Olla spontaani.

45) Testata kiipeilypuisto. Voittaa taas korkeanpaikankammo.

46) Katsastaa Helsingin Torikorttelin.

47) Kuunnella hyvää musiikkia tunnelmallisessa paikassa ystävien kanssa.

48) Löytää Helsingin mielenkiintoisimmat geokätköt.

49) Reissata Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Vierailla siellä viinitilalla.

50) Valvoa aamu kahdeksaan asti, koska seura on niin hyvää.


Miltä kuulostaa? Haluatko lähteä mukaan?

Viallisia ihmisiä

Viimeisen kuukauden aikana olen käynyt treffeillä. Paljon. Oma deittailufilosofiani on, että en odotakaan tapaavani uutta poikaystävää - oma uskomukseni "sen oikean" löytymiseen on hiipunut - sen sijaan tyykkään tehdä kaikkea kivaa, kuten käydä tapahtumissa, näyttelyissä, testaamassa eri harrastuksia, ja näitä asioita on kivempi tehdä jonkun toisen kanssa. Haen siis treffeiltä näihin seuraa - ja jos siinä sivussa löytyy joku mukava, jonka kanssa viettää enemmänkin ja lähemmin aikaa, sepä hienoa.

Yli 3-kymppisenä treffaillessa sitä miettii, miksi kanssakumppanit ovat sinkkuja. Heissähän on pakostikin vikaa, koska eivät ole pariutuneet ja sitoutuneet tähän ikään mennessä johonkin. Ovatko he sitoutumiskammoisia? Vai eronneita, jotka ovat kuvitelleet, että aidan takana ruoho on vihreämpää?

Pakostikin sitoutumiskammoisen tai vihrempien laitumien perään haikailleen seurustelukumppanin kanssa tilanne lopulta päätyy siihen, ettei suhde olisi kovin pitkäaikainen. Aidan takana ruoho harvoin on vihreämpää - se on vain erilaista. Jokaisessa suhteessa alkuhuuman jälkeen rakkaus arkipäivistyy ja romantiikka vähenee. Jos mies on edellisessäkin suhteessaan luovuttanut arkiongelmien takia, miksi hän minunkaan kohdalla tekisi poikkeuksen?

Toinen sinkkutyyppi on jätetyt. Pakostihan ihmisessä on jotain vikaa, jos kerran hän ei ole kelvannut yli kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä kenellekään. Onko hän liian kontrolloiva? Vaikea asuinkumppani? Alkoholisti? Pettäjä? Liian läheisriippuvainen? Kun ajattelen jätettyjä, pakostikin ajattelen myös itseäni. Onhan minussakin jotain pahasti vialla, kun en tähän ikään asti ole kyennyt löytämään ketään, joka haluisi viettää loppuelämänsä kanssani. Miksi siis kukaan valitsisi minut?

Sitten on alkoholistit, narsistit, patologiset valehtelijat, toisen siivellä eläjät, hyväksikäyttäjät, tunnevammaiset, väkivaltaiset, pelolla hallitsijat, psykopaatit, säälinkerjääjät, pettäjät, pikkusormensa ympärille toiset kiertävät, sosiaalisesti haastavat, sovinistit, rasistit jne. jne.

Näistä syistä en odotakaan löytäväni ketään yrityistä, vaan sen sijaan keskityn pitämään hauskaa, tapaamaan uusia ihmisiä ja seikkailemaan - ja jos siinä sivussa, vahingossa tapaan jonkun toisen, yhtä rikkinäisen sielun, jonka kanssa tulevaisuuden haaveet, kemia ja ajatukset synkkaavat - sepä hienoa.