Pelottava teknologia

Television kaukosäädin.
Mitä tapahtuu Magic-nappulasta?
Vastaus: Ei mitään.

Eräänä päivänä Facebook kysyi minulta ”Miten hurisee?”. Häkellyin. Ihmettelin milloin meistä oli tullut niin tuttavallisia.
Toki käytän sovellusta päivittäin ja jaan siellä kaikki suurimmat saavutukseni ja pienimmät toiveeni, mutta mistä lähtien Facebook on tiennyt, että olen sellainen henkilö, jolla saattaa ”hurista” aina välillä?

Henkilökohtainen sähköpostini täyttyy roskaposteista, joissa ehdotellaan milloin mitäkin. Tänään saisin ilmaiset bokserit, laihdutusneuvoja sekä pikavippejä. En tiedä mistä he ovat yhteystietoni saaneet, mutta selvästi he tietävät, että olen puutteessa.

Ulkomaalainen nettisivusto mainostaa minulle suomalaista vaate-verkkokauppaa. Mistä se tietää, että osaan suomea? Tai että olen kiinnostunut vaatteista? Tai että juuri nyt vaatekaappini kaipaisi vaaleanpunaista kesämekkoa?

Facebookista löytyy kartta, joka kertoo missä olen käynyt. Se osoittaa jopa kuvat, jotka olen siinä paikassa ottanut. En ole sitä sinne ladannut enkä tietoja päivittänyt. Ilmeisesti syyllinen on kännykkäni, joka lavertelee tietoja aina, kun loggaudun Facebookiin taikka jaan siellä kuvia. Mistä lähtien kännykkäni on ollut noin epäluotettava?

Sama kännykkä on pettänyt minut ennenkin. Pari kuukautta sitten erehdyin kirjautumaan Linkediniin kännykälläni. Salamana puhelimeni yhteystiedot täyttyivät ”yhteyksistäni”. Tarpeelliset työnumerot katosivat satojen henkilötietojen joukkoon – henkilöiden, joille en tule koskaan soittamaan. Eihän minulla ole heidän numeroitakaan – vaan pelkät LinkedIn-tiedot.

Samainen teknologia, joka viihdyttää ja avustaa meitä, valvoo ja hallitsee meitä. Eikö ole pelottavaa?

 

Nuoruudessani poikaystävä vippasi minulle kaksikymppiä. Verkkopankin tiliotteessa luki pojan nimen vierellä ”Pano”. Mietin, mistä se kone tiesi?!