Talouteemme muutti elokuussa nelijalkainen kalusteiden purija - nimittäin nyt jo melkein 4 kuukautinen lapinkoiranpentu. Sen nimi on Pii. Sukupuolineutraalista nimestä huolimatta, se on tyttö. Vähän niin kuin lasten kohdalla, sitä kuvittelee, ettei se koira nyt elämää kauheasti muuta. Little did we know! Näin koira muuttaa elämää:
 |
| Nimeni on Pii. |
Joka taskussa koirannameja ja kakkapusseja
On oikeastaan huojentavaa tietää, että jos nyt jumahtaisin kotimatkajunaan välille Rautatieasema-Pasila 7 tunniksi, minä pärjäisin. Olisihan minulla niitä kana-riisi-koirannameja joka taskussa huikopalaksi ja hädät voisi vetästä siihen kakkapussiin.
Sisustustyyli on askeettinen
Koiranpennun muuttaessa asuntoon, siitä riisutaan kaikki kiva: sisustusesineet, kasvit, lehtikorit ja eteisestä kengät. Johdot täytyy piilottaa jonnekin minne pikku-naskalihampaat eivät yletä. Alkuvaiheessa pissa saattaa tulla ihan mihin vain - mutta mieluiten tietysti siihen pehmoiselle matolle, josta saa tukevan asennon jaloille - joten hienoja mattoja ei kannata pitää esillä. Harva huonekasvi on koiralle terveellinen, joten nekin pitää ripustaa yli kiipeilykorkeuden. Lopulta lattialla on vain kauhea pino koiran leluja ja sanomalehtiä.
Pelkkiä kakka-pissa-juttuja
Tällaista keskustelua meillä käydään päivittäin:
Minä: Milloin kävitte viimeksi ulkona?
J: Neljän maissa.
Minä: Tuliko kakka ja pissa?
J: Tuli kakka, mutta se oli aika löysää.
Minä: Ok. Käyn pissalla kuudelta.
Kyllä, parisuhde kukoistaa!
Pysy valppaana
Mitä se nyt syö? Miksi se on noin hiljaa? Taasko se syö sohvan jalkaa? En kai jättänyt mitään lattialle? Pienen koiran kanssa täytyy olla koko ajan valppaana. Se on vain yksi silmänräpäys, kun se on syönyt jotain vaarallista, tuhonnut jotain arvokasta taikka pissannut sohvalle. Sitä oppii kasvattamaan silmät takaraivoonkin. Ja lopulta on niin valppaana, että työpaikallakin hätkähtelee lattialle putoilevista esineistä.
Herätys klo 2.30, 4.30 ja 7.00
Tiesittekö, että pieni koira käy pissalla KAHDEN TUNNIN VÄLEIN?!! Minä en tiennyt. Ensimmäisinä viikkoina kiidätimme pennun ulos tuon parin tunnin välein, jotta se oppisi sisäsiistiksi. MYÖS YÖLLÄ. Haasteita aiheuttivat kaupunkimiljöö, josta sopivaa pissattamispaikkaa oli vaikea löytää aralle pennulle ja ankeat naapurit, joiden mielestä ei ollut ok pissattaa pientä koiraa sisäpihalla. Onneksi koiran kasvaessa sen ulkoilutiheys on harventunut ja nyt toiletiksi kelpaa pienenpikin nurmikon nurkka tien varressa. Ja 3 kk iässä se oli jo sisäsiisti :)
Ennen kaikkea, vaikka pentu on tuonut elämäämme uusia haasteita, silti se jaksaa ihastuttaa jokapäiväisellä olemuksellaan. Jopa silloin, kun se aamuisella tervehdyksellään tuhosi design-sukkahousuni.
Meidän pikku-karvatassun elämää voi seurata Facebookissa: www.facebook.com/piikoiranelama
