Arkisin olen kiireinen kaupunkilainen. Töiden jälkeen juoksen harrastuksiin ja tapaamaan ystäviä. Maalaan, piirrän, kiipeän, joogaan, vierailen taidenäyttelyissä ja syön kohtuuttoman hintaisia illallisia ravintoloissa. Ystävät ovat elämäni suola, pikkukoira rakkain seuralaiseni. Elän kaupungin sykkeen mukana ja tavoittelen uraa, joka kasvaisi kunnianhimoni tahtiin. Kaupungissa kaikki on mahdollista, lähikauppa 24 tuntia auki, nepalilainen ravintola naapurissa ja joogasali kulman takana. Kaikki erikoisliikkeet, nähtävyydet tai tapahtumat ovat vain yhden juna- tai metromatkan päässä. Aina, kun kysyn, löytyy kaveri, joka lähtee kupposelle, lounaalle tai lasilliselle parantamaan maailmaa.
Viikonloppuisin minusta tulee toinen ihminen. Pakkaan laukkuni ja matkaan maalle. Siellä minua odottaa toinen kotini ja se, mitä kutsun pikku-perheekseni. Maalla ei ole kiirettä, eikä 24h avoinna olevaa kauppaa. Siellä kulkee julkiset vain tunnin välein ja silloinkin sinne, minne et välttämättä haluisi mennä. En tunne sieltä paljon ketään enkä osaa suunnistaa lähimpään ruokakauppaan ilman karttaa. Silti haluan olla siellä, sillä siellä mieli lepää. Siellä tontin rajalta alkaa metsä, järvimaisemat ja luontopolut. Siellä ei ole kiire, elämää ei määritä strategiset tavoitteet tai 8:sta 22:een suorittaminen. Siellä on silmänkantamattomiin latuja, busseja, joissa takaovelta huudetaan kuskille heipat ja naapureita, joiden kanssa jutellaan aidan yli - ja ennen kaikkea yksi mies, jonka kanssa haluisin jakaa loppuelämäni.
Jo jonkun aikaa olen matkannut edestakaisin näiden kahden maailman välillä, mutta nyt keväällä on viimeinkin aika luopua toisesta - ainakin osittain. Valitettavasti ilman kaupunkielämän työtä en voi elää - enkä halua luopua urahaaveistani - mutta parin kuukauden sisällä siirrän suurimman osan omaisuudestani toiseen kotiini, maalle. Tämä tietenkin tarkoittaa isoa muutosta ja monesta tärkeästä asiasta luopumista - osasta niin rakkaasta, että sydäntäni raastaa pelkästään sen ajatteleminen.
En muuta vain sen toisen ihmisen takia tai koska kaipaisin kiireestä taukoa - vaan koska tämän kaupunkielämän olen jo nähnyt. Olen juossut näyttelyissä, ravintoloissa ja kaupunkitapahtumissa jo aikani - eivätkä ne mihinkään katoa, vaikka paikkakuntani olisi kauempanakin. Sen sijaan haluan kokea, mitä uusi maailma tuo ja jakaa sen jonkun tärkeän kanssa. Toivon, että maiseman muutos tuo paljon uutta nähtävää ja koettavaa - sekä uusia ystäviä, harrastuksia ja asioita, joista on vaikea luopua.
