Ensin sanottakoon, että mökkeily on ihanaa! Järvi, metsä, sauna, mökki ja nuotiopaikka kuuluvat jotenkin vain suomalaiseen kesään. Kun olin lapsi sain vain kadehtia ystäviä, joilla oli vakituinen kesäpaikka. Nykyisin onneksemme meidän perheellä on peräti kaksi perhepiirin mökkiä, jossa voimme vierailla. Mökillä sielu lepää kauniissa maisemissa, luonnon hiljaisuudessa. Mutta ei se mökkeily aina autuasta ole. Näitä asioita vihaan mökkeilyssä:
 |
| Mökkimaisema kuin maalaus. |
Suttuisuus
Vaikka meikittömyys ja peilin puute mökillä ei haittaa, inhoan sitä jatkuvaa likaisuuden tunnetta, joka on mökillä, jossa ei ole juoksevaa vettä. Koska käsienpesupaikka on aina jossain järven rannassa, sinne ei viitsi joka kerta kipaista. Saunassa toki käydään usein, mutta koska siellä peseydytään järvivedellä, minulle jää aina paksun tukkani alle sellainen tunne, että siellä muhii nyt kaikki järven siitepölyt ja lahoavat roskat. Lapsi onnistuu hinkkaamaan itsensä pihkaan, mustikkaan, nokeen ja hiekkaan, eivätkä ne tunnu irtoavan kynsien alta edes saippuavedellä.
Hampaidenpesu on aina kunnon taiteilua, koska jos laitan suuhuni edes pienen murusen hammastahnaa, saan sen vaahtoutumaan pitkin naamaa. Sitten sitä syljeskellään pitkin metsiä ja yritän huuhtoa naamaani ilman, että kastelen koko naamaa. Ja auta armas, jos mökillä osuu kohdalle menkat! Lämmintä pesuvettä saa metsästellä ja eikä kanssamökkeilijöille jaksaisi selitellä aina jatkuvaa saunalla ramppaamista. Se onkin onnen hetki, kun kotona pääsee ensimmäisen kerran suihkuun!
Sekasotku
Kotona meillä on kaikille tavaroille paikat. Koska mökkeilemme lähinnä omien vanhempiemme mökeillä, näissä meidän tavaroille ei ole paikkoja sillä lopputulemalla, että ne lojuvat missä sattuu. Vaatteet ovat tuvan lattialla matkakasseissa, hampaanpesuvälineet mökin terassilla, tyhjät pilttipurkin keittiön työtasolla, lapsen ruokalappu vesipisteellä ja likaiset astiat ihan joka nurkassa.
Miehelläni ja lapsellani on tapana jättää tavaroita kutakuinkin juuri siihen, missä niitä on viimeksi käytetty. Kotona korjaan niitä vähin äänin omalle paikalleen tai pyydän heitä siivoamaan jälkensä, mutta mökillä en edes tiedä, mihin pyytäisin niitä laittamaan.
Hämärä
Miten se onkaan, että jokaisella kesämökillä tai mökkisaunassa, valaistus on suunniteltu mahdollisimman himmeäksi? Itse kärsin hämäränäöstä. Kun aurinko alkaa laskea, en siis näe enää kunnolla. Kun valaistus on vain himmeä kajo, minulle se on säkkipimeä.
Kaikki tunnelmalliset kynttilän valot tai häilyvät valonkajastukset ovat minulle siis haasteellisia. Eniten pelkään saunassa, jossa kiuas on kuuma ja alinta lauteen rappusta on vaikea hahmottaa. Ja sitten siellä pitäisi pystyä vielä peseytymään niin, että päähän tulee oikeata ainetta! Ajatuksissani istuskelen mieheni kanssa kahdestaan hämärällä terassilla iltamyöhään, kun lapsi on mennyt nukkumaan - todellisuudessa tuijotan siellä tyhjyyttä.
 |
| Mökkionnea v. 2022 vrs. 2021 |
Lähtöpakkaus
Se on aina aikamoinen härdelli! Mies aina tuumailee, että siivotaan aamulla joku parituntinen, mutta todellisuudessa se on AINA yli 3 tuntia jatkuvaa järjestelyä ja puunaamista. Täytyy poimia ne ympäri mökkitonttia jätetyt omat ja lapsen tavarat, korjattava lakanat sängyistä, muistettava uimakamat saunalta, syötävä loput ruuat ja tyhjennettävä jääkaappi, pyyhittävä pöytätasot, tiskattava ja imuroitava asuintilat. Aina jotain tavaroita meinaa unohtua matkasta - ja aina niin lopulta jääkin.
Kun lähdöaika koittaisi, meillä on yleensä vielä puolet asioista tekemättä. Usein ne sitten ovat ne isovanhemmat, jotka viimeistelevät lähtösiivouksen sillä aikaa, kun me yritämme tunkea sataa kassia ja pakkausoperaation väsyttämää lasta autoon.
Me pääsemme mökkeilemään aina noin viikon kesässä. Se on varmasti ihan sopiva määrä luonnonrauhaa ja hämyisiä mökki-iltoja vuodessa.
