Tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa vaalipäivänä äänestämässä Haukilahden äänestyspisteessä – yksin. Kyllä jännitti! Ensimmäisenä onnistuin päätymään väärälle äänestysalueelle. Kuka olisi voinut tietää, että Haukilahden koululta löytyy kaksi äänestyspistettä, toinen Haukilahden asukkaille ja toinen Westendin. Espoon alueella on kuulemma yli 90 äänestysaluetta, mutta äänestyspaikkoja paljon vähemmän, koska useat äänestysalueet sijaitsevat samoissa rakennuksissa. Oikealle äänestysalueelle ei kuitenkaan ollut kuin kivenheitto matkaa.
Ilmoittautumistiskillä huokaisin helpotuksesta, koska kotona mieheni oli muistuttanut, mitä asiakirjoja äänestämiseen piti ottaa mukaan, muutoin olisin voinut unohtaa ilmoituksen äänestysoikeudesta sekä henkilötodistuksen kotiin. Ilman äänestysoikeuslappuakin olisi voinut äänestää, mutta ilman henkilöllisyystodistusta homma olisi tyssännyt siihen. Iltalehti tosin uutisoi tällä viikolla, että monella paikkakunnalla oli päässyt äänestämään ilman henkilöllisyystodistusta, kun joku oli tunnistanut henkilön siksi, jonka hän väitti olevan. Virallisesti näin ei kuulemma saisi tehdä. Jos henkilöllisyystodistusta ei omista, poliisiasemalta saa ilmaisen väliaikaisen henkilöllisyystodistuksen äänestystä varten.
Kun olin todistanut henkilöllisyyteni ja nimeni oli löydetty äänestyslistasta, vaalivirkailija tokaisi ”Hyvää äänestystä sitten vaan!”. Jäin suu auki paikalle seisomaan ja mumisin jotain suuntaan ”..mutta mihis mä sen numeron kirjoitan”. Minulla, kun ei ollut äänestyslipuketta. Onneksi kämmäys oli vaalivirkailijan, joka vaivautuneesti naureskellen kaivoi äänestyslipun esille.
Ja eikun sitten vaan koppiin äänestämään! Suurin virhe tässä vaiheessa on tunkea yli-innokkaana varattuun koppiin. Äänestyspaikalla oli kuitenkin hiljaista ja kaikki kopit vapaina, joten saatoin vapaasti valita omani. Koko matkan äänestyspaikalle olin mielessäni hokenut ehdokkaani numeroa, koska pelkäsin, että voisin jostain syystä unohtaa numeron. Huolenpito oli turhaa, koska kaikkien ehdokkaiden numerot löytyvät äänestyskopin seinästä. Eduskuntavaalien ennakkoäänestyksessä jouduin kerran pyytämään vaalivirkailijalta uudenmaan vaalipiirin ehdokaslistaa, kun äänestin Helsingin puolella. Siellä sitten seisoin kopissa Suomen maantiekartaston kokoinen juliste kädessäni ja yritin saada selville kuka se oma ehdokkaani olikaan.
Kriittinen vaihe äänestyksessä on se, kun numero kirjoitetaan lappuun. On erittäin tärkeää, että äänestyslippuun ei piirretä mitään muuta kuin ehdokkaan numeron. Esimerkiksi nyt Helsingissä hylättiin yli 1000 ääntä sen takia, että lippuun oli kirjoitettu jotain muuta tai piirretty esim. sydän numeron ympärille. Luulisi, että tapoja osoittaa rakkauttaan omaa ehdokastaan kohtaan on monenlaisia muitakin. (Sinänsä hassua, että meillä on muutoin vaalisalaisuus, mutta jos äänestyslipuke hylätään, se saattaa löytyä iltalehtien sivuilta: http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012012415112887_pd.shtml) Mutta mitä jos käsiala on hatara ja lippuun tulee huitaistua vahingossa jotain muutakin..?
Äänestys ei lopu pelkkään numeron raapustamiseen. Seuraavaksi yritin etsiä vaaliuurnaa ja sitä vahtivaa hemmoa. Helposti hemmo löytyikin ja vaaliuurna, joka oli lähinnä lastulevystä väsätty laatikko. Hemmon tehtävä on leimata äänestyslippu ennen kuin sen saa laittaa uurnaan. Jos äänestyslipusta puuttuu leima, ääntä ei hyväksytä. Hymyilin vaisusti vaaliuurnaa vahtivalle vaalivirkailijalle ja vastaukseksi sain tympeän tuijotuksen sekä leiman lippuuni. Sitten vain sujautin lipun uurnaan ja Huh! äänestys oli suoritettu! Vielä kaivoin taskuni pohjalta pari kolikkoa vaalikeräykseen ja suuntasin kotiin odottamaan tuloksia.
Vaalipäivän suurin kämmi paljastuu aina vasta illalla eli kun tulokset julkistetaan. Mitä, jos äänestit väärin eli et voittajaa. Ainahan sitä on kivempi olla voittajan puolella ja iloita voitosta. Tai vaihtoehtoisesti muut äänestivät väärin eli väärää voittajaa. Joka tapauksessa onneksi presidentinvaaleissa on 2. kierros, jolloin kaikki aikaisemmat virheet voi korjata ja äänestyksen hoitaa tyylillä uudestaan.
