Mistä tunnistaa stadilaisen?

2000-luvun alussa muutin pääkaupunkiseudulle ja nykyinen avomieheni, silloinen vielä poikaystäväni naureskeli, kun kuin puhuin ”Hesasta”. Se oli kuulemma niii-in maalaismaista ja siitä tunnisti, etten ollut Helsingistä. Todelliset helsinkiläiset puhuvat ”Stadista”. Olinhan asunut lähes 20 vuotta Nurmijärvellä (=maalla) ja sitten 4 vuotta Kouvolassa (joka tosin on kaupunki), joten silloinen ”maalaisuuteni” oli kovin ymmärrettävää.

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin minusta on tullut, jos nyt ei stadilainen, niin oikea espoolainen, kaupunkilainen. Helsingin keskustassa kulkiessani mietin, mistä tunnistaa pääkaupunkilaisen katukuvassa. Päädyin seuraavaan tulokseen:

1. Pääkaupunkilaiset osaa torjua feissarit mahdollisemman nopealla pysähdyksellä (lähenevää feissaria kohden katsotaan varmasti, hymyillään, pudistetaan päätä ja jatketaan matkaa), koska hän on kohdannut samat feissarit jo vähintään kolme kertaa samana päivänä.
   
2. Pääkaupunkilainen osaa suunnistaa Kampin kauppakeskuksesta Rautatieasemalle niin, ettei hänen tarvitse kastella kenkiään loskasäässä tai vesisateessa, eli kulkemalla tunneleita pitkin Kampista Forumiin, sieltä rautatietunneliin ja asemalle. Edistyneet kaupunkilaiset tietävät myös reitit Stockalle asti.
   
3. Hädän hetkellä pääkaupunkilainen tietää mistä löytyy lähin, maksuton, siisti wc.
   
4. Kaupunkilainen ei ahdistu Stockmannin tai Sokoksen ostosruuhkassa vaan sukkeloi sujuvasti haluamalleen hyllylle. Hän myös tietää mistä ja milloin löytyy lyhyimmät kassajonot.
   
5. Pääkaupunkilainen osaa suojata lompakkonsa ja käsilaukkunsa ihmisvilinässä vaistomaisesti, eikä hän jätä tavaroitaan vartioimatta hetkeksikään vaikka itse olisi vain parin metrin päässä.
   
6. Pääkaupunkilaisilla on aina kiire.
   
7. Pääkaupunkilainen tilaa bussissa lipun sanoilla ”seutu” tai ”sisäinen”, ei ”Haluaisin lipun Helsingin keskustaan” tai ”yksi meno-paluu Espooseen”.
   
8. Liikenteessä autoileva pääkaupunkilainen osaa ryhmittyä ajoissa ja antaa avuliaasti tilaa myös niille, maalaiskuskeille, jotka tajuavat liian myöhään olevansa väärällä kaistalla.

Vielä en ole niin kaupunkilainen, että osaisin ajaa autolla Helsingin liikenteessä tai näyttää koko ajan kiireiseltä. Välillä on vain kiva istahtaa maalaismaisen rauhallisesti alas ja seurata kaupungin vilinää ja ”hesalaisia”.