Heinäkuun syntymäpäiväkirous

Heinäkuu on yksi parhaista kuukausista Suomessa. Uimavedet ovat ehtineet lämmetä ja luonto on vehreimmillään. Lämpöasteet saattavat nousta jopa helteen puolelle, ainakin Suomen mittapuussa. Aurinko paistaa – ellei sada ja ukkosta.

Heinäkuu on myös hyvää aikaa syntyä. Odottaville äideille on mieluisaa, kun ei tarvitse hankkia extra large –kokoisia talvivaatteita ja vastasyntyneelläkin vaatetukseksi riittää pelkkä vaippa – kunhan muistaa auringolta suojautumisen.

Heinäkuu alkupuolella syntyneet ovat rapuja (21.6.-22.7.) eli tunteellisen äidillisiä koti-ihmisiä. Ravut vaistoavat herkästi muiden mielialat ja tunteet sekä ovat varovaisen suojelevaisia, jopa liiallisuuksiin asti. Ravuille tärkeää on perhekeskeisyys ja perinteet. Heinäkuun loppupuolella syntyneet ovat puolestaan leijonia (23.7.-22.8.) eli esiintymistä rakastavia ekstroverttejä. Leijonat ovat luovia, itsevarmoja ja pahimmillaan turhamaisen ylpeitä. Leijonat haluavat mielellään olla valokeilassa. Itse olen syntynyt näiden kahden merkin vaihteessa, joten loogisesti olen kotisohvalla viihtyvä, huomionkipeä draamakuningatar.

Vaikka heinäkuu onkin mitä parasta aikaa syntyä, siihen liittyy kirous. Kun syntymäpäiväjuhlien kahvipöytä on katettu, kakku nostettu pöytään ja kynttilät sytytetty, juhlavieraat ovat jossain muualla. Mökillä. Reissussa. Lomalla. Heinäkuussa kukaan ei halua hikoilla sisätiloissa kahvipöytien ääressä. Heinäkuussa ollaan ulkona ja nautitaan hyvästä säästä.

Lapsuuteni syntymäpäiville saatiin aina houkuteltua vain lähimmät tuttavat ja sukulaiset. Kun iän myötä synttäreistä katosi pikkulapsen juhlasöpöys, nämäkin vieraat vähenivät entisestään. Huomionkipeälle leijona-minälleni oli vaikeaa, kun kukaan koulukavereista ei enää puolitoista kuukautta kesäloman alkamisen jälkeen muistanutkaan koko juhlia. Silloin ei ollut facebookia, sähköpostia taikka kännyköitä, joten kutsut jaettiin koulussa – heinäkuun puolella nuo kutsut olivat kadonneet jo sanomalehtikasojen väliin.

Ala-asteikäisenä pidin kerran kunnon koulukaverisynttärit elokuun puolella, kun koulut alkoivat. Tällöin ”kotisohvalla viihtyvä, huomionkipeä draamakuningatar” sai nauttia juhlista kaikilla mausteilla: koti oli täynnä kavereita, pukeutumisteema oli naamiaiset, tarjottavaa oli sipseistä itsetehtyyn mansikkakakkuun, kisailtiin ja tanssittiin. Silti juhlista puuttui yksi asia. Ei ollut heinäkuu, se ”oikea” syntymäpäivä.

Nykyisin perinteitä rakastava rapu-puoleni innostuu jo siitä, että syntymäpäivänäni postiluukusta tippuu äitini lähettämä kortti tai isäni soittaa onnitellakseen. Perinteisiin kuuluu myös, että mieheni harmittelee monta päivää etukäteen, kuinka vaikeaa minulle on hankkia lahja. Lähimmät ystävät muistavat aina, vaikka olisivatkin satojen kilometrien päässä mökillä tai ulkomailla reissussa. Syntymäpäivänäni pitää syödä mansikoita ja juoda skumppaa vaikka juhlijoita olisikin minimaalinen määrä.

Hyvää syntymäpäivää, heinäkuun lapset! Nauttikaa kesästä!

Kamala, kavala lomastressi

Kärsitkö lomastressistä? Siis siitä tunteesta, joka iskee, kun ystäväsi kysyy, mitä aiot tehdä lomallasi.

"Ota nyt se kuva, että muistetaan,
kun käytiin täällä."

Lomallahan ei voi olla tekemättä mitään. Loma ei tunnu lomalta, jos sen viettää samalla tavalla kuin arkivapaat. Lomalla täytyy matkustaa, kokea ja nähdä – oli se sitten koti-Suomeen mökille tai sitten kauas ulkomaille. Suunnitelmaton loma aiheuttaa stressiä, koska taka-alalla elää pelko siitä, että loma lipuu vain ohi. Lisäksi kommentilla ”Me olimme vain kotona ja katsoimme telkkaria”, ei pärjää kovin hyvin työpaikan kahvipöytä-lomakokemusvertailussa – eikä siitä jää ikimuistoisia valokuvia loma-albumiin.

Myös suunniteltu loma aiheuttaa stressiä. Varsinkin, jos matkustat ulkomaille. Ensin pitää muistaa ottaa kaikki tarpeellinen mukaan: passi, hammasharja, pyyhe… Ja mistä sitä tietää mikä on sopiva vaatetus määränpäässä? Paistaako siellä aurinko vai oletko Stadiumin shortseissasi alipukeutunut? Itse lomakohteessa on otettava selvää, mistä saa syömäkelpoista, hintaluokaltaan sopivaa ruokaa. On sopeuduttava vieraaseen kieleen, valuuttaan ja kulttuuriin – unohtamatta tippaus- ja tinkaustapoja. Sitten on kierrettävä kaikki paikalliset turistikohteet, jättämättä väliin yhtäkään, jotta ei kävisi niin, että se upein jäisi näkemättä. Välillä voi maata uima-altaan reunalla ottamassa aurinkoa, mutta silloinkin on muistettava lisäillä tasaiseen tahtiin aurinkorasvaa ja juotava nesteitä.

Valuutta ja kieli ongelmat voi välttää matkustamalla koti-Suomessa, mutta silloinkin vastaan tulee samoja kulttuuriongelmia: ”Mistä täällä saa ruokaa?”, ”Kauanko tänne museoon pitää jonottaa?” ja ”Mitä tuo myyjä oikeen selittää epäselvällä murteellaan?”.

Toiset kuvittelevat välttyvänsä lomastressiltä pakenemalla mökille, mutta turhaan! Mökkihän on kuin toinen koti, jossa samat velvollisuudet kuin normaaliympäristössäkin. Pitää pyyhkiä pölyt, tampata matot, leikata nurmikko ja tehdä ruokaa kuten kotonakin. Sen lisäksi myös kentien kantaa vettä kaivosta, hakata halkoja sekä huoltaa venettä. Ja sitten vielä on ne vieraat, jotka tuppaavat kylään kutsutusti tai kutsumatta. Heitä pitää kestitä, saunottaa, juottaa, syöttää, kehitellä ohjelmaa sekä kuljetuttaa läpi kaikki lähitienoon turistikohteet. Mökillä on aina tekemistä. ”Rentoutuminen mökillä” on urbaali legenda, josta moni mökkeilijä puhuu ennen lomaansa, mutta jonka jokainen tunnistaa valheeksi mökillä ollessaan.

Vietit lomasi miten tahansa, yksi asia on varmaa. Kun palaat lomalta, se on huojennus. Edessä on vain tuttua ja turvallista arkea. Ei enää suunniteltua ohjelmaa, nähtävyyksien kiertämistä velvollisuuden tunteesta taikka vieraiden tapojen omaksumista – eikä enää lomastressiä.