Kaupassa

Linja-autossa vatsa kurnii. Joku vetelee vieressä banaania – siis bussissa!!! Eihän bussissa saa edes syödä – ja siihen on syynsä. Mulkoilen häntä vihaisena. Linja-auto kaartaa vielä viimeiset mutkat ja lähestymme pysäkkiäni. Enää pari sataa metriä ja pääsen kotiin syömään. Kun auton ovet avautuvat ja astelen asfaltille, tajuan… Ei helv.., eihän siellä kotona ole mitään ruokaa! Käännän kulkuni väsyneenä kodin sijaan lähikauppaan.

Leipää, juustoa ja maitoa… leipää, juustoa ja maitoa, hoen matkalla. Muuta ei kaupasta tarvita. Toivon kauppareissusta nopeaa ja vaivatonta, mutta tiedän, että toivomukseni on mahdoton. Kello viiden aikaan lähes kaikki työmatkalaiset kiertävät kaupan kautta kotiinsa ja lähimarketissamme on ruuhkaa.

Kaupan ovelta noukin korin kainalooni ja valmistaudun henkisesti selviytymään kauppasokkelon läpi. Hedelmä- ja vihannesosasto on selvästi töistä palaajien kansoittama. Jakkupukuiset miehet ja naiset puristelevat hedelmiä ja punnitsevat vihanneksia väsynyt ja ärtynyt ilme kasvoillaan yrittäen muistaa mitä heidän piti ostaa. Päärynät näyttävät mehukkailta. Pussitan niitä kolme, vaikka en niitä tarvitsisikaan.

Leipähyllyillä vallitsee kaaos. Perheenisä on päättänyt tuoda koko katraansa ostoksille. Kaksi natiaista kiskoo hyllystä leipäpaketteja lattialle sillä aikaa, kun heidän isänsä tuijottaa pohtivasti ruisleipiä ja kolmas polvenkorkuinen huutaa rattaissa. Mietin pitäisikö minun puuttua tilanteeseen, mutta päätän napata nopeasi vain paahtoleipäpakkauksen.

Ahmin hyllyjä katseellani. Pekonisuikaleita… lauantaimakkaraa.. Pitäisikö tehdä makkarakeittoa viikonloppuna??, ajattelen. Vai maksalaatikkoa? Jopa kuivat riisikakut vaikuttavat herkullisilta naposteltavilta, kun on tarpeeksi nälkä. Lisään koriin lihapiirakoita. Ja suolakeksejä, koska perjantaille tarvitaan jotain naposteltavaa.

Maitotuoteosastolla mummot vaeltavat käytävällä kuin laiduntavat lehmät, hitaasti, tepastellen eteenpäin kuin heillä ei olisi elämässä kiire minnekään. Heitän koriin pari purkkia jugurttia ja yritän päästä lauman ohi maitohyllylle tyrkkäämättä ketään kumoon. Matkalla kassalle lisään koriin vielä säilykkeitä. Pitäähän hätävararuokaa aina olla! Niin wc-paperi oli loppu – kai. Otetaan varmuuden vuoksi!

Jono kassoilla on pit-kä. Kassoja on käytössä kaksi ja juuri, kun olen valinnut niistä lyhyimmän, kolmannelta kassalta kuulutetaan, että sillekin voi maksaa. Viereinen jono jakautuu kahdeksi ja lopulta olen siinä ”pisimmässä” jonossa. Kun viimein pääsen kassahihnan tuntumaan, yritän mulkoilemalla saada viestini perille edessä olevalle. Hän on ladannut tavaransa hihnalle, mutta ostosvuorot jakava kapula on kaukana tavoittelemattomissani. Mietin kurotunko suurieleisesti hänen ostoksiensa yli ottamaan kapulan vai odotanko hänen tajuavan viestini. 

Ei-iiih!!!, huutoni kaikuu kaupassa liian myöhään. Myyjä on juuri pussittanut pakasteeni pieniin läpinäkyvään muovipussiin. Vihaan niitä pusseja! En tajua miksi pakasteita varten pitää uhrata vielä yksi muovipussi??! Pakasteethan ovat jo valmiiksi pakkauksissaan ja ostoksen jälkeen ne pakataan isompaan kassiin. Kotona en raaski heittää pikkupusseja roskiin, mutta ei minulla ole niille varsinaisesti mitään käyttötarkoitustakaan. Joten kerään pussit yhteen keittiön vetolaatikkoon, joka pursuaa niitä jo nyt. Yleensä myyjä sentään kysyy haluanko pakasteeni pikkupussiin, mutta ei tällä kertaa.

Onko teillä bonuskorttia?, myyjä kysyy. Tarjoan hänelle kirjastokorttia ja kilpailevan yrityksen etukorttia ennen kuin oikea muoviläpyskä löytyy. Kaivan luottokortin esille. Onneksi maksupääte sentään toimii. Koko heinäkuun ajan laite ei tahtonut hyväksyä luottokorttiani ja tunsin kuinka takanani jonottavat mummot tuijottivat minua kuin mitäkin maksuhäiriöistä. Varmaan johtui jostain helteesta tai jostain... Pakkaan ostokset omiin puuvillakasseihini.

Kotimatkalla kiroan kantamuksiani. Kaksi kassia ostoksia!! Minunhan piti ostaa vain leipää, juustoa ja maitoa!

10 syytä pitää savolaisista

"Oesko tiällä vessoo jossaen?"
"Se on tuolla tornin erillissiivessä."

Savo on lapsuuteni kesälomapaikka. Joka kesä matkustimme 6 tuntia autolla Etelä-Suomesta Savonlinnaan. Pitkää automatkaa eivät tehneet yhtään lyhemmäntuntuisiksi edes pysähdykset Juvan Visulahdessa tai Imatran koskella. Matka kesti ikuisuuden. Teini-iässä en enää jaksanut lähteä kesäreissuille. Eihän siellä  ”landella”, ollut edes mitään tekemistä ja ne ihmisetkin puhuivat ihan ihme kieltä.

Tänä vuonna pitkästä aikaa matkustin tuonne itään – ja Savo yllätti. Lapsuuteni takamaasta oli muodostunut kansainvälinen kesäkohde ja paikka oli ulkomaisia turisteja täynnä. Syynä oli tietysti 100 vuotta täyttävät Oopperajuhlat, mutta huomasin muitakin syitä pitää savolaisista:

1. Saimaa

Saimaa on Suomen suurin järvi ja neljänneksi suurin makeavetinen luonnonjärvi Euroopassa. Saimaassa on myöskin aina kylmää vettä, joten se on täydellinen virkistäytymiseen niille kahdelle hellepäivälle, joista Suomessa nautitaan per vuosi.

2. Perinneruoka

Savossa ruoka kääritään taikinakuoreen. Jos sen sisus on kalaa ja ulkokuori ruista, kyseessä on Kalakukko. Jos sisus on hilloa tai lihaa ja kuori vehnää, kyseessä on todennäköisesti lörtsy. Ja nimensähän lörtsy on saanut siitä, että kun sitä yrittää syödä, ainahan se vähän.. noh, lörtsähtää.

3. Murre

Kun savolainen kysyy ”Tullooko pulloo?”, hän ei tarjoa sinulle ryyppyä vaan kysyy haluatko pullaa kahvin kanssa. Kun savolainen etsii ”hommoo”, hän ei ole homoseksuaali vaan työtä vaille. Kun savolaismies voihkii ”Nyt ei naarata!” hänen vaimonsa hukkuessa, hän ei toki yritä päästä vanhasta akastaan eroon, vaan yksinkertaisesti toteaa, että tämä ei ole naurun paikka.

4. Savolainen luonne

"Savolainen ei ole yhtä vilkas kuin aito karjalainen. Ei hän liiku niin ravakasti, eikä puhele niin nopeasti. Hän tosin huitoo käsillä puhuessaan, mutta ei tee niin suuria ja äkkinäisiä liikkeitä kuin serkkunsa karjalainen… Mutta vilkkaampi hän on hämäläistä, ainakin suustaan. Savolainen on nimittäin hyvin puhelias ja seuraa rakastava. … Savolainen pyrkii aina "hoastattelemaan" lähimmäisiään. Se, joka hoastattelloo toista, on hänen mielestään kohtelias ja vaatimaton ihminen. Tuppisuu taas hänen mielestään on koppava ja ikävä henkilö.” kirjoittaa Ernst Lampén Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirjassa v. 1926.

5. Savolaiset miehet – ja naiset

Ernst Lampénkin toteaa, että savolainen mies ei koskaan itke. ”Savonlainen ilmaisee riemunsa ja surunsa vain kielenkärellä. Naama pysyy värähtelemättä.” Savolainen mies ei kuulemma myöskään naura, vaikka kuulisi ”vihlovan sukkeluuden”. ”Jos nauraakin, niin se on lyhyttä, vaikkakin äänekästä.” (Ernst Lampén Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja 1926)
Savossa naiset puolestaan ovat kuuleman mukaan ”haaskan näkösiä”.

6. Savolaiset nähtävyydet

New Yorkista löytyy 380 metriä korkea Empire State building, Dubaista 828 metriä korkea Burj Khalifa ibn Zayid –torni, Kuopiosta 75 metriä korkea Puijon torni. Ranskalaisilla on aurinkokuninkaansa rakennuttama Versaillesin linna, intialaisilla suurmogulivaltakunnan aikana rakennettu Taj Mahal ja savonlinnalaisilla maailman pohjoisin, kasassa pysynyt, keskiaikainen kiviröykkiö, Olavinlinna. Vatikaanivaltiosta löytyy maailman suurin kirkko (23 000 m²), mutta Kerimäellä onkin maailman isoin puukirkko (1 900 m²) – kaikki suuremmat on poltettu.

7. Vanha, nostalginen Savo

Savossa pääsee matkustelemaan vanhoilla höyrrylaivoilla, putputtamaan paikallisjunalla kuten ennen vanhaan, kiertämään museoita, joissa kerrotaan entisajasta ja muistelemaan menneitä vanhoissa kirkoissa. Turistin suusta pääseekin usein ”Voi, miten romanttisen nostalgista” tai sitten ”Eikö täällä hemmetti vie olla päästy vielä 2000-luvulle?!!”

8. Savolaiset tapahtumat

Sonkajärvellä kannetaan eukkoja, Iisalmessa on Olutfestivaali, Kuopiossa viinijuhlat ja Kuopio ”Tanssii ja soi”. Savonlinnassa naiset laulaa lujaa oopperajuhlilla ja Mikkelissä juostaan kuninkuusraveissa. Siis naisia, viinaa ja vedonlyöntiä – aika hulvatonta menoa!

9. Vitsikkäät savolaiset

Savosta tulee hauskoja miehiä, kuten keksijä-koomikko Spede Pasanen sekä viihdetaiteilijat Esa Pakarinen sekä Sakari Kuosmanen. Savosta tulee myös jäyhiä poliitikkoja kuten Paavo Lipponen, Jyrki Katainen ja Urho Kekkonen – mutta tavallaan nuokin tyypit ovat aika vitsejä.

10. Ja ne savolaisvitsit

” Savolaisakka meni valokuvaajalle. Valokuvaaja kysyi:
- Otetaanko rintakuva?
- Saeshan tuo piäkii olla mukana, tuumasi akka.”

tai

” Matkustaja kysyi Savossa konduktööriltä:
- Onko tuolla perässä tilaa?
- "On siellä tilloo, vuan ku ei oo junnoo", konduktööri vastasi.”

ja

” Talon emäntä käski savolaispojan hakea kanna-nimisen kukan puutarhurilta.
Poika meni puutarhurin luokse ja kysyi:
- Äet käski tulla hakemaa sitä kannoo? Puutarhuri vastasi:
- Mitä kannoo? Kuule poeka, ei tämä ou mikkää kanala. Poika epätoivoisena:
- Eikun minä tarkotin sitä kukkoo.”