Waxing gone bad – kaikkea sitä kauneuden eteen tekeekin

Noin vuosi sitten ilmoittautun mukaan Buzzador-toimintaan. Siinä ihmisille lähetetään halutessaan jokin tuote kokeiltavaksi ja he saavat kertoa kokeilustaan ystäville ja tuoteyritykselle. Kyseessä on ansaitun median markkinointia, eli tuotebrändit saavat suosittelumainostaa ja ihmiset ilmaisia tuotteita. Itse en ole pahemmin kampanjoihin aikaisemmin osallistunut, mutta, kun nyt tuotteena tarjottiin Veetin Spawax-karvanpoistolaitetta, ajattelin ”miksei?”. Olenhan geeneiltäni pohjoiseurooppalainen, jonka perimä on vuorannut muka-lämmittävillä ihokarvoilla.

Uusi tunnelmavalo? Ei, kun uusi "vahausjärjestelmä".

Nuoruudessani en olisi saanut sheivailla sääriäini, koska vanhempani olivat vakuuttuneita siitä, että se oli turhaa touhua. Heillä oli kuulemma asunut naapurissa nainen, joka ajoi kerran säärensä ja karvat kasvoivat entistä tummempina ja paksumpina takaisin. En tiedä pitääkö tämä urbaanitarina todella paikkansa, mutta se ainakin pilasi nuoruuteni. Äidilläni ei koskaan säärikarvoja ollutkaan, mutta valitettavasti minä olin perinyt isän puoleltani geenit, joissa karvaa pukkasi joka nurkasta. 15-vuotiaana sitten sheivarin sääriäni salaa vessassa kaverilta lainatulla höylällä.

Nyt heinäkuun puolivälissä posti toimitti minulle Veet Spawax -laitteen sekä Buzzaus-ohjeet. Veet Spawax on kuulemma ”täydellinen vahausjärjestelmä, jolla voit itse vahata kuten salonkien ammattilaiset”. Buzzaus ohje kehotti kokeilemaan vahaa ”kotikylpylässäni” sekä buzzaamaan siitä ystävilleni. Voisin jopa antaa ystävieni kokeilla tuotetta kotonani. Kuvittelin mielessäni sitä kiusallista hetkeä, kun kahvin ohessa kysyisin ”Haluisitko kokeilla uutta karvanpoistolaitettani” ja totesin, että ehkä vain testaisin laitetta itse.

Lauantai-iltana siis levitin olohuoneen lattialle viltin ja perustin oman henkilökohtaisen kauneushoitolan. Veet Spawax -pakkaus sisältää ennustuspalloa muistuttavan pyöreän laitteen, 6 vahakiekkoa ja virtajohdon. Kun ennustuspallon kytkee virtajohdolla seinään, siitä tulee kiva tunnelmavalo. Ensinnäkin ajallisesti Veet Spawax todellakin on kuin kauneussalongissa vierailu. Siihen pitää varata vähintään tunti. Vahakiekot laitetaan laitteen sisään ja sitten se sulattaa niitä 30 minuuttia. Ei siis mitään pikaisesti ennen juhlia karvojenpoistoa. Myös jälkisiivoukseen kannattaa varata hyvin aikaa.

Kun kiekot ovat vihdoinkin sulaneet ne levitetään iholle muoviselle lastalle. Pakkauksessa luki, että vahakiekot olivat ”violetin liljan ja viikunun” tuoksuisia, mutta itse haistoin vain teollisen vahan – mikä ei muuten ole mikään mieluisa tuoksu. Vaha levittyi hyvin säärien iholle ja sekunneissa se muuttui kovaksi muovimaiseksi paloiksi, jotka oli helppo repäistä pois sellaisenaan. Helppoa kuin heinän teko siis!

Koska homma näytti niin yksinkertaiselta, päätin siirtyä sääristä bikinirajalle. SUURI VIRHE! Ohjeessa kerrottiin, että mikäli iho on kostea, sille kannattaa laittaa talkkia. Vahajämät saa pois vauvaöljyllä – vesi tai pesuaine eivät niihin tehoa. Mikäli olisin pienen lapsen äiti, saattaisin nämä ainekset omistaakin, mutta sinkkunaisen poikamiesboxista niitä ei löydy. Ei siis talkkia. Ja harmikseni olin juuri käynyt suihkussa. Kun vaha joutuu kosketuksiin kostean ihon kanssa, se muuttuu tahnaksi, joka ei kuivu eikä irtoa. Se on kuin purukumia, joka on jäänyt kiinni karvoihin. Ja voitte kuvitella miltä tuntuu nyhtää sitä sieltä haarusvälistä. ISO VIRHE SIIS! Onneksi jääkaapista sentään löytyi ruokaöljyä, jolla lutrasin sekä oman kropan, että koko kylppärin kiiltäväksi.

Kun vahanpoisto-operaatio oli suoritettu, oli vuorossa loppusiivous. Vahaa oli joka paikassa: olohuoneen lattialla, viltillä, laitteen reunoissa, kannessa, lastassa... Ja milläs sen saa pois – no vauvaöljyllä. Lisää ruokaöljyä peliin siis! Laitteeseen jäljelle jääneen vahan voi sentään käyttää uudestaan.

Seuraavana aamuna paljastui vahauksen lopputulos. Olin luullut, että sain sääret kokonaan säihkyviksi. Sen sijaan olin vahannut sieltä täältä karvattomia läikkiä. Olohuoneen tunnelmavalossa en vain ollut huomannut tätä. Lisäksi ihoon jääneet pienen pienet vahajämät, joita en ruokaöljylläkään ollut saanut poistettua, erottuivat nyt selvästi, koska ne olivat yön aikana keränneet lakanoista nukkaa pintaansa. Jos olisin tullun kauneussalongista tämän näköisenä olisin ollut _todella_ pettynyt. Kaivoin siis esiin vanhat Veet Wax Strips -vahaliuskat (hemmetin hyvä tuote muuten!) – ja 20 minuutissa olin vahannut sääristäni sekä irtokarvat, että vahajäämät pois.

Sorry, Veet! Ei tästä tullut ihan sellaista buzzaus kuin olitte ajatellut. Taidan pidättäytyä tästä edes vanhoissa ja turvallisissa vahaliuskoissa. … ja onneksi niitä bikinikelejä ei pahemmin ole näkynyt!