Älä aliarvioi minua

Uskon, että harva ihminen on oikeasti paha - vaan heikko, pelokas tai ahdistunut.
Siksi annan helposti anteeksi väärinteot.
Saatan olla tyhmä ja naiivi, mutta
olen mielummin tyhmä kuin ilkeä tai naiivi kuin katkera.
Älä silti aliarvioi kiltteyttäni.

Se että olen kiltti, ei tarkoita että olisin heikko.
Annan anteeksi, mutta en unohda.
Joustan ja taivun, mutta en katkea.
Ymmärrän näkökulmasi, mutta muodostan oman mielipiteeni.
Siedän huonon kohtelun, mutta en pelkää kertoa siitä muille.
Käännän toisenkin posken, mutta pidän huolta, että näet iskusi seuraukset.

Vaikka pystyn ymmärtämään väärintekosi syyt, se ei tarkoita, että hyväksyisin ne.
Voin olla tukenasi, mutten riko moraaliani sen takia.
Jos petät luottamukseni, et sitä enää kaipaa.
Jos valehtelet minulle, älä odota kunnioitustani.

Vaikka hymyilen, se ei tarkoita ettenkö kokisi surua.
Vaikka nauran, se ei tarkoita ettenkö olisi loukkaantunut.
Ja vaikka en reagoi, se ei tarkoita ettenkö kokisi tuskaa.

Vaikka siedän kaiken, ei se tarkoita sitä, etteikö se tuntuisi pahalta,
- mutta kun menetät arvostukseni, sinä olet se häviäjä.

Tervetuloa terapiaan

Mummo veti kaupassa kilarit. Maitotiskillä ei myyty kuin Arlan maitoa ja mummo olisi halunnut sitä suomalaista, Valiota. Raivon kohteeksi joutui kaupan kassa, joka tuskin oli vastuussa maitovalinnoista tai jolla olisi ollut mahdollisuutta hakea takahuoneesta oikeaa laatua. Tuskin kyse oikeastaan oli edes oikeasta maitolaadusta, vaan jostain ihan muusta...

Jos pahaa mieltään patoaa liian kauaa sisällään, se saattaa purkautua yllättävissä paikoissa. Joskus raivona, joskus ilkeilynä, joskus hallitsemattomina itkupurskahduksina. Tällä kertaa tielle osui viaton kaupankassa.

Tervetuloa tähän minun terapiaistuntooni! Ilman blogiani olisin kävelevä hermoraunio, joka raivoisi kaikille vastaantulijoille - aivan kuten mummo. Blogini avulla minä purnaan, valitan, ihmettelen ja ennen kaikkea käsittelen asioita, jotka vaivaavat minua. Kirjoituksissa palastelen epämiellyttävät asiat kokonaisuuksi, yritän nähdä ne eri näkökulmista ja kerron ne julki, jotta ne eivät jää mielen sopukoihin patoutumaan. Kaiken tämän lopputuloksena on rauhallisempi ihminen. Kun hyväksyy omat ja toisten virheet, maailman epätäydellisyyden ja sen ettei kaikkea voi hallita, negatiivistenkin asioiden kanssa on helpompi elää.

Jotkut ihmiset käsittelevät negatiivisiä asioita sulkemalla ne mielestään. Se voi tapahtua esimerkiksi alkoholin tai työn avulla tai vain yksinkertaisesti kieltäytymällä kohtaamasta mitään mikä asiaan liittyy. Sitten, kun paha asia vihdoin tulee avoimesti julki eikä sitä ole käsitelty kunnolla, lopputuloksena raivon puuskassa voi syntyä lisää pahaa.

Toiset kanavoivat pahan mielensä ympäröivään maailmaan. Yhtäkkiä kaikki ympärillä on heitä vastaan, vaikka todellisuudessa käsittelemätön paha värittää heidän näköalaansa. Viatonkin kommentti voi kuulostaa heidän korvaansa ilkeilyltä, kun taustalla vaikuttaa oma katumus tai uhriksi joutuminen.

Oli syy pahaan mieleen mikä tahansa, kannattaa se käsitellä ennen kuin se purkautuu viattomien ihmisten niskaan.  Kirjoittamisen lisäksi itse turvaan kallisarvoisiin ystäviin, jotka jaksavat kuunnella sekä maalaan ja piirrään, kun en osaa muutoin kuvata mielialaani.

Ympäröivää maailmaa ja ihmisiä ei voi hallita - negatiivisiä asioita tulee aina vastaan - mutta omaa käytöstään voi. Aina se ei ole helppoa, eikä kaikilta kiukunpuuskilta voi välttyä, mutta tiedostamalla itseään oikeasti vaivaamat asiat, pääsee jo pitkälle.