Se alkoi jo heti synnärillä. Kun oltiin pakkaamassa tavaroita kassiin ja lähtövalmiina esikoisen kanssa kotiin, hoitaja huikkasi huolettomasti "No parin vuoden päästä palaatte sitten tänne toisen lapsen kanssa". Katsoin häneen epäuskoisesti ja meinasin jo tokaista takaisin "Niin siis mä täytän ens vuonna 40 - me ei olla tulossa tänne takaisin!", mutta pidin suuni kiinni. Hoitaja tarkoitti hyvää, mutta tämä lausahdus vain muistutti siitä perinteestä, että perheessä kuuluu olla 2 lasta.
Synnytyslaitoksen jälkeen kyselyt jatkuivat sukulaisten ja ystävien toimesta. Ehdotettiin mm. sitä, että kun tämä 1. lapsi sai minun sukunimeni, niin se seuraava voisi saada mieheni (P.s. tämä ei ole edes mahdollista, koska sisaruksilla pitää olla sama sukunimi). Neuvolan jälkitarkastuksessa terveydenhoitaja meinasi evätä minulta tietyt ehkäisyvälineet, koska sitten olisi niin vaikea tulla raskaaksi uudestaan. Valitettavasti joudun tuottamaan monelle pettymyksen. Me emme suunnittele hankkivamme toista lasta! Yksi on sopiva määrä.
Syitä on useita. Ensinnäkin, vaikka esikoinen sai alkunsa suht vaivattomasti ja raskaus oli helppo, pelkään kaikkia iän tuomia komplikaatioita: esim. raskausmyrkytystä, korkeaa verenpainetta, keskenmenoa tai lapsen kehityshäiriöitä. Minulle on toitotettu koko ikäni, että kolmenkympin jälkeen sitten raskauden mahdollisuus laskee ja 35 vuoden jälkeen se on lähes mahdotonta. Tosi elämä on osoittanut muuta, mutta en silti halua kokea toista keskenmenoa. Enkä usko, että oma kroppani kestää yhtä hyvin toista raskautta.
Toisekseen olen seurannut vierestä, kuinka ystävien elämä on muuttunut toisen lapsen myötä. Sitä voisi luulla, että toinen lapsi menee siinä missä yksikin, mutta totuus muuta. Yhtäkkiä vanhemmilla ei ole aikaa enää mihinkään muuhun, 2 lasta on kaksinverroin huolta ja kokoajan saa stressata sitä, ettei toinen lapsi saa tarpeeksi huomiota. Toinen lapsi tuo varmasti tuplasti onnea mukanaan, mutta myös rahan ja vapaa-ajan menetystä. Kahden lapsen kanssa ei reissata yhtä kätevästi kuin yhden, kahdelle on vaikeampi löytää hoitopaikkaa ja kun kumpikin lapsi päättää alkaa harrastaa taitoluistelua tai ratsastusta, olet vararikossa.
Kolmanneksi, kuten joskus 2000-luvun alussa ollessani työharjoittelussa Hesarin grafiikkaosastolla, eräs kollegani sanoi "Miksi hankkia toista, kun ensimmäinen on jo täydellinen?".
 |
| Hän on tarpeeksi täydellinen. |
Onhan ainoassa lapsessa tietysti haasteensa. Miten pidän huolta, ettemme hemmottele häntä pilalle ja hänestä tulee sosiaalinen, empaattinen ihminen, joka osaa jakaa asioita? Omasta puolestani voin sanoa, että oma sisarus on opettanut itselleni kärsivällisyyttä, kritiikin kestoa ja tasavertaisuutta. Parhaimmillaan sisarus voi olla paras kaverisi - tai sitten niin kuin minun perheessäni: pahin kilpakumppanisi. Minä ja veljeni tappelimme läpi lähestulkoon koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Onneksi sentään nykyään tulemme toimeen hyvin.
Tämä ei ole kannanotto siihen, ettei kenenkään pitäisi hankkia toista lasta. Tämä on vain selvennys, miksi ei kannata odottaa meiltä toista. Onneksi on olemassa onnellisia kahden, kolmen tai useamman lapsen perheitä, jotka pitävät yllä Suomen tilastollista 2 lapsen politiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti