Äitiyden jäljet

Tämä ei ole söpö kirjoitus siitä, kuinka minusta tuli parempi ihminen, kun sain lapsen. Ei - tämä sisältää verta, hikeä ja virtsankarkailua. Jos olet lapseton nainen tai mies, mieti hetki ennen kuin luet tästä eteenpäin. Tämä kirjoitus nimittäin sisältää brutaalia tekstiä siitä, kuinka äitiys muuttaa ihmiskehoa.

Tottakai kaikki tietävät etukäteen, että raskaus ja synnytys runtelevat kroppaa, mutta kukaan ei kerro, kuinka pysyvää se on. Me kuulemme vain tarinoita siitä, kuinka super-fitnes-äidit ovat 2 kuukautta synnytyksen jälkeen taas tikissä. Omasta synnytyksestä on nyt yli 1,5 vuotta ja nämä asiat ovat jääneet todisteeksi lapsesta.

Tämä kroppa ei ole enää entisensä.

Tikittävä virtsapommi

Jos raskausaikana neuvolassa jankutettiin lantionpohjanlihasten treenaamisen tärkeydestä. Juuh, juuh sanoin vaan ja yritin muistaa aina hampaita pestessä reenailla eli "supistella peppua ja alapäätä". Parissa kuukaudessa koko homma unohtui. Olisi varmaan pitänyt yrittää enemmän. Lantionpohjanlihakset kontrolloivat virtsarakkoa ja suolta. Raskaudessa ja synnytyksessä ne saavat kolhuja sen verran, että se saattaa aiheuttaa virtsankarkailua ja tiputtelua. Kaikki on hyvin ...kunnes yskin tai köhin. Sitten muutun biologiseksi pommiksi, joka voi räjähtää minä hetkenä tahansa. Se on noloa ja ärsyttävää, mutta liiankin normaalia. Jopa kolmannes synnyttäneistä naisista kärsii virtsankarkailusta jossain vaiheessa synnytyksen jälkeen.

Vatsalihaksettomuus

Ennen raskautta minulla oli lihaksia. Oli vatsa- ja selkälihakset. Ei mitkään supertehokkaat, mutta selkeät kuitenkin. Sitten tuli raskaus ja alkuraskauden väsymys, jolloin ei jaksanut urheilla ollenkaan. Kun väsymys helpotti, urheilla ei saanut lähes ollenkaan. Ei se mitään! Aloitan urheilun, kun lapsi syntyy, ajattelin. No, kun lapsi syntyi intouduin ulkoilemaan ja kärrylenkkeilemään paljon - mutta kaikki päättyi, kun palasin töihin. On äitejä, jotka palautuvat nopeasti aikaisempaan lihaskuntoonsa, mutta kaikki riippuu siitä, mitä elämänvalintoja haluat tehdä. Lapsen kanssa vapaa-aikaa ei ole yhtä paljon kuin ennen. Olemme sopineet mieheni kanssa, että kummallakin on 2 vapaailtaa viikossa. Haluanko käyttää ne illat vain urheiluun?? Minä en ole se henkilö, joka haluaa harrastaa vain urheilua. Haluan tehdä muutakin. Tämän takia en ole vieläkään elämäni kunnossa.

Maxitamponit

Kun olin nuori, ajattelin, että ne kauppojen maxi-kokoiset tamponit ovat joillekin isompikokoisille naisille. Nyt tiedän, että ne ovat synnyttäneille. Kun ihmiset kropan läpi tunkee vesimelonin kokoinen ohjus, asiat muuttuvat. Tarvitaan isompaa, paksumpaa ja varmempaa. Enää en myöskään naureskele niille hygieniahyllyjen jättikokoisille terveyssiteille eli "aikuisvaipoille". Nyt tiedän, että niillekin on aikansa ja paikkansa synnytyksen jälkeen. Kun lappaan kassahihnalle erilaisia kuukautissuojia, enää ei edes hävetä. Tuijotan vain sitä nuorta kaupan kassaa ja mietin, että "oi tyttö, et tiedäkään minä sinua odottaa!".

Unettomat yöt

Aina, kun kuulen vitsin "jos saat lapsia, seuraavan kerran nukut hyvin, kun lapsi muuttaa pois kotoa", tekee mieli sekä itkeä, että nauraa. Koska se on totta. Eikä se oikeastaan johdu lapsesta. Hän nukkuu pääsääntöisesti hyvin. Syy on äitiydessä. Koska synnytys on runnellut kroppaani ja raskaus vienyt kaikki lihakset, joka paikkaan särkee, jos nukun väärässä asennossa. Puoli yötä liian paksulla tyynyllä tarkoittaa niskajumia seuraavana päivänä. Eikä niistä jumeista palaudu enää hetkessä. Ehkä osa syystä johtuu myös iästä, mutta kaipaan niitä raskautta edeltäviä öitä, kun nukuin jopa 10 tuntia putkeen. Valitettavasti en usko, että edes lapsen poismuutto lopulta muuttaa asiaa.

Älkää kuvitelko väärin! Ei lapsen saaminen ole ollut pelkkää kamalaa. Nämä vaivat ovat vain murto-osa kaikista niistä muutoksista, jotka tulivat lapsen myötä. Ja 99 % niistä ovat täysin positiivisia.

30 päivää e-pillereitä

Nyt minut on huijattu parin vuoden sisään 2 kertaa syömään e-pillereitä lauseella "näistä ei ole kyllä kukaan valittanut". Nyt minä valitan! Parinkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että mitkään kokeilemani e-pillerit eivät sovi minulle!

Olenko tuo minä peilissä?

Alku huumaa

Ensimmäisen kerran aloin syömään e-pillereitä parikymppisenä. Olin seurustellut 1. poikaystäväni kanssa joitain kuukausia ja pidin suhdetta tarpeeksi vakaana seuraavalle asteelle eli hormonaaliseen ehkäisyyn. Kun poika lähti kesäksi kotikonnuilleen Ranskaan, itkin koko kesän. Kun hän palasi elokuussa ja kertoi, ettei halua enää seurustella, itkin koko syksyn. Pistin kaiken sydänsurujen piikkiin.

Seuraavan poikaystävän kohdalla e-pillereiden syönti jatkui. Suhde oli niin tuulisa, etten huomannut hormonien vaikutusta. Olimme yhdessä 8 vuotta ja voin sanoa, että onneksi käytimme ehkäisyä. Olisi ollut kamalaa, jos siihen suhteeseen olisi syntynyt lapsi.

Jonkun ajan kuluttua erosta lopetin pillereiden syönnin. Eron jälkeinen aika oli vapauttavaa. Ostin oman asunnon, opettelin elämään yksin. Maailma tuntui olevan täynnä mahdollisuuksia. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että seurustelun aikana olin koko ajan vähän malankolinen. Asiat tuntuivat olevan mahdottoman vaikeita ja kun lopetin niiden syömisen, maailma avautui.

Monta vuotta ilman

Elin monia vuosia ilman pillereitä, kunnes sain lapsen. Neuvolan jälkitarkastuksessa tuli puhetta, että jotain ehkäisyä kannattaisi olla, jotta ei tule lisää lapsia. Sain reseptin pillereihin, "joista kukaan ei ole ainakaan valittanut". Söin niitä viikon. Lopetin, koska olin koko sen viikon pahalla tuulella.

Nyt viime vuoden loppupuolella heräsin taas ajatukseen, että jotain ehkäisyä olisi hyvä olla. Yksityinen gynegologi suositteli taas toisia pillereitä, "joista kukaan ei ole valittanut". Kerroin aikaisemmista kokemuksistani ja lääkäri vakuutti, että pillereitä kannattaa syödä ainakin 3 kuukautta, jotta niiden todellinen vaikutus huomataan. Aloin kiltisti syömään niitä…

Heti ensimmäisellä viikolla huomasin epävarman olon, migreenin ja kevyen vitutuksen. Ajattelin, että se menee varmasti ohi. Alkuvaikeuksia vain! Seuraavalla viikolla olin usein itkuisa tai "helvetin pahalla tuulella" - kuten kirjoitin e-pilleri-päiväkirjaani. Nielin pahaa mieltä ja yritin olla kiukuttelemasta. Kolmen kuukauden päästä nähdään vasta oikeasti tulokset, hoin.

Viimeinen niitti

Koko joulun olin koko ajan vähän tyytymätön kaikkeen. En halunnut pilata kenenkään joulun viettoa, joten nökötin hiljaa itsekseni. Joulun jälkeen huomasin, etteipä tässä olotilassa mitään seksiä tehnyt mieli - niin miksiköhän edes niitä pillereitä söin..? Vuodenvaihteessa muuttovalmisteluja tehdessäni äksyilin milloin mistäkin. Kun asiat eivät menneet niin kuin halusin, menetin hermoni. Kun mies ei ymmärtänyt heti mitä tarkoitin, tiuskin. Kun puoliso hengitti väärin, tuijottelin kattoon ja henkäilin dramaattisesti.

En ole normaalisti tällainen. Minulla on oikeasti pitemmät hermot ja suhtaudun elämään ja asioihin positiivisesti. Uuden vuoden jälkeen mies kysyi, halusinko oikeasti jatkaa pillereiden syömistä. Ne selkeästi vaikuttivat persoonaani.

Söin viimeisen pillerin viikko sitten. Sen jälkeen olen huomannut, kuinka paljon paremmalla tuulella olen. Lapsi, mies ja elämä eivät vituta enää. Samalla katosi jatkuva nälkä ja arki tuntuu muutenkin helpommalta.

En ole mikään lääkäri tai lääketieteen asiantuntija, mutta jos ihmisen luonne muuttuu lääkityksen takia, se ei voi olla hyvä juttu. En myöskään voi puhua muiden puolesta. Toivottavasti nuo samat pillerit toimivat armollisemmin muille käyttäjille. Mutta nyt minä olen se yksi ihminen, joka valittaa niistä!