Nyt minut on huijattu parin vuoden sisään 2 kertaa syömään e-pillereitä lauseella "näistä ei ole kyllä kukaan valittanut". Nyt minä valitan! Parinkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että mitkään kokeilemani e-pillerit eivät sovi minulle!
 |
| Olenko tuo minä peilissä? |
Alku huumaa
Ensimmäisen kerran aloin syömään e-pillereitä parikymppisenä. Olin seurustellut 1. poikaystäväni kanssa joitain kuukausia ja pidin suhdetta tarpeeksi vakaana seuraavalle asteelle eli hormonaaliseen ehkäisyyn. Kun poika lähti kesäksi kotikonnuilleen Ranskaan, itkin koko kesän. Kun hän palasi elokuussa ja kertoi, ettei halua enää seurustella, itkin koko syksyn. Pistin kaiken sydänsurujen piikkiin.
Seuraavan poikaystävän kohdalla e-pillereiden syönti jatkui. Suhde oli niin tuulisa, etten huomannut hormonien vaikutusta. Olimme yhdessä 8 vuotta ja voin sanoa, että onneksi käytimme ehkäisyä. Olisi ollut kamalaa, jos siihen suhteeseen olisi syntynyt lapsi.
Jonkun ajan kuluttua erosta lopetin pillereiden syönnin. Eron jälkeinen aika oli vapauttavaa. Ostin oman asunnon, opettelin elämään yksin. Maailma tuntui olevan täynnä mahdollisuuksia. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että seurustelun aikana olin koko ajan vähän malankolinen. Asiat tuntuivat olevan mahdottoman vaikeita ja kun lopetin niiden syömisen, maailma avautui.
Elin monia vuosia ilman pillereitä, kunnes sain lapsen. Neuvolan jälkitarkastuksessa tuli puhetta, että jotain ehkäisyä kannattaisi olla, jotta ei tule lisää lapsia. Sain reseptin pillereihin, "joista kukaan ei ole ainakaan valittanut". Söin niitä viikon. Lopetin, koska olin koko sen viikon pahalla tuulella.
Nyt viime vuoden loppupuolella heräsin taas ajatukseen, että jotain ehkäisyä olisi hyvä olla. Yksityinen gynegologi suositteli taas toisia pillereitä, "joista kukaan ei ole valittanut". Kerroin aikaisemmista kokemuksistani ja lääkäri vakuutti, että pillereitä kannattaa syödä ainakin 3 kuukautta, jotta niiden todellinen vaikutus huomataan. Aloin kiltisti syömään niitä…
Heti ensimmäisellä viikolla huomasin epävarman olon, migreenin ja kevyen vitutuksen. Ajattelin, että se menee varmasti ohi. Alkuvaikeuksia vain! Seuraavalla viikolla olin usein itkuisa tai "helvetin pahalla tuulella" - kuten kirjoitin e-pilleri-päiväkirjaani. Nielin pahaa mieltä ja yritin olla kiukuttelemasta. Kolmen kuukauden päästä nähdään vasta oikeasti tulokset, hoin.
Viimeinen niitti
Koko joulun olin koko ajan vähän tyytymätön kaikkeen. En halunnut pilata kenenkään joulun viettoa, joten nökötin hiljaa itsekseni. Joulun jälkeen huomasin, etteipä tässä olotilassa mitään seksiä tehnyt mieli - niin miksiköhän edes niitä pillereitä söin..? Vuodenvaihteessa muuttovalmisteluja tehdessäni äksyilin milloin mistäkin. Kun asiat eivät menneet niin kuin halusin, menetin hermoni. Kun mies ei ymmärtänyt heti mitä tarkoitin, tiuskin. Kun puoliso hengitti väärin, tuijottelin kattoon ja henkäilin dramaattisesti.
En ole normaalisti tällainen. Minulla on oikeasti pitemmät hermot ja suhtaudun elämään ja asioihin positiivisesti. Uuden vuoden jälkeen mies kysyi, halusinko oikeasti jatkaa pillereiden syömistä. Ne selkeästi vaikuttivat persoonaani.
Söin viimeisen pillerin viikko sitten. Sen jälkeen olen huomannut, kuinka paljon paremmalla tuulella olen. Lapsi, mies ja elämä eivät vituta enää. Samalla katosi jatkuva nälkä ja arki tuntuu muutenkin helpommalta.
En ole mikään lääkäri tai lääketieteen asiantuntija, mutta jos ihmisen luonne muuttuu lääkityksen takia, se ei voi olla hyvä juttu. En myöskään voi puhua muiden puolesta. Toivottavasti nuo samat pillerit toimivat armollisemmin muille käyttäjille. Mutta nyt minä olen se yksi ihminen, joka valittaa niistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti