Kaikki on nykyään netissä. Yritin varata
pankkineuvotteluaikaa Danske Bankiin, mutta Espoosta ei löydynyt yhtään konttoria.
Viimein, kun sain varattua ajan Helsingin pääkonttoriin, virkailija soitti ja
kysyi voisimmeko hoitaa tämän puhelimitse. Toinen vaihtoehto olisi kuulemma
verkkoneuvottelu – mikä lie se sitten olikin. Valitsin puhelimen.
Kävin työterveyslääkärin lähetteellä verikokeessa. Varasin
puhelinajan kuullakseni tulokset. Lääkäri hiukan närkästyneenä soitti ja sanoi,
että olisin voinut lukea tulokset myös Oma Mehiläinen –palvelusta. Reseptitkin
ovat nykyään eReseptejä eli ne toimitetaan sähköisesti.
Kirjakauppaankaan ei tarvitse enää lähteä. Opukset saa ostettua tabletin
sovelluskaupasta. Lehtitilaukset voin perua. Ne voi lukea sähköisesti. Tutustuin nettijoogaan tietokoneen ja oman
joogamaton avulla olohuoneessani. Vaatteeni
ovat Zalandosta. Kauppaostoksetkin voisin tilata Alepan Kauppakassi
–palvelusta. Enää ei tarvitsisi siis poistua kotoa kuin töihin – tai voisinhan
senkin tehdä etänä.
Netissä kaikki on paljon vaivattomampaa, kauniinpaa ja
mielenkiintoisempaa ja uudet laitteet tekevät netissä olosta entistä helpompaa.
Ostin uuden tabletin. Nyt yhdellä kädenheilautuksella olen Instagramissa,
Pinterestissä, Spotifyssa ja Google+:ssa - samanaikaisesti. Netissä olen
hyperaktiivinen näpertelijä, joka virkkaa, valokuvaa ja askartelee. Kirjoitan
kahta blogia, järjestän ystävätapaamisia Doodlen avulla sekä joogaan Youtuben
äärellä.
Mutta netti vääristää elämää. Kun istuu päivät pitkän kotona
koneen ääressä, sitä alkaa kuvittelemaan, että elämä on tuolla ruudun takana.
Sitä luulee tuntevansa kaverinsa pelkän Facebookin perusteella ja hallitsevansa
elämäänsä nettisovelluksilla. Netiltä on helppo piilottaa epätäydellisyytensä
ja someen valita valokuvat, jossa vatsamakkarat eivät näy.
Kävin treffeillä. Nettideittikirjoituksen perusteella mies
oli urheilullinen, hauska ja sosiaalinen. Treffeillä kohtasin perusjampan, joka
ei meinannut saada sanaa suustaan. Ihmettelin mihin katosi se itsevarmanoloinen
tyyppi, johon netissä olin tutustunut. Ei siitä vuosisadan rakkaustarinaa
syntynyt, mutta muistuipahan mieleen, että tosielämä on tämän ruudun ulkopuolella.
Vatsamakkarat, aidot ihmiset ja kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti