Viimeisen kuukauden aikana olen käynyt treffeillä. Paljon. Oma deittailufilosofiani on, että en odotakaan tapaavani uutta poikaystävää - oma uskomukseni "sen oikean" löytymiseen on hiipunut - sen sijaan tyykkään tehdä kaikkea kivaa, kuten käydä tapahtumissa, näyttelyissä, testaamassa eri harrastuksia, ja näitä asioita on kivempi tehdä jonkun toisen kanssa. Haen siis treffeiltä näihin seuraa - ja jos siinä sivussa löytyy joku mukava, jonka kanssa viettää enemmänkin ja lähemmin aikaa, sepä hienoa.
Yli 3-kymppisenä treffaillessa sitä miettii, miksi kanssakumppanit ovat sinkkuja. Heissähän on pakostikin vikaa, koska eivät ole pariutuneet ja sitoutuneet tähän ikään mennessä johonkin. Ovatko he sitoutumiskammoisia? Vai eronneita, jotka ovat kuvitelleet, että aidan takana ruoho on vihreämpää?
Pakostikin sitoutumiskammoisen tai vihrempien laitumien perään haikailleen seurustelukumppanin kanssa tilanne lopulta päätyy siihen, ettei suhde olisi kovin pitkäaikainen. Aidan takana ruoho harvoin on vihreämpää - se on vain erilaista. Jokaisessa suhteessa alkuhuuman jälkeen rakkaus arkipäivistyy ja romantiikka vähenee. Jos mies on edellisessäkin suhteessaan luovuttanut arkiongelmien takia, miksi hän minunkaan kohdalla tekisi poikkeuksen?
Toinen sinkkutyyppi on jätetyt. Pakostihan ihmisessä on jotain vikaa, jos kerran hän ei ole kelvannut yli kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä kenellekään. Onko hän liian kontrolloiva? Vaikea asuinkumppani? Alkoholisti? Pettäjä? Liian läheisriippuvainen? Kun ajattelen jätettyjä, pakostikin ajattelen myös itseäni. Onhan minussakin jotain pahasti vialla, kun en tähän ikään asti ole kyennyt löytämään ketään, joka haluisi viettää loppuelämänsä kanssani. Miksi siis kukaan valitsisi minut?
Sitten on alkoholistit, narsistit, patologiset valehtelijat, toisen siivellä eläjät, hyväksikäyttäjät, tunnevammaiset, väkivaltaiset, pelolla hallitsijat, psykopaatit, säälinkerjääjät, pettäjät, pikkusormensa ympärille toiset kiertävät, sosiaalisesti haastavat, sovinistit, rasistit jne. jne.
Näistä syistä en odotakaan löytäväni ketään yrityistä, vaan sen sijaan keskityn pitämään hauskaa, tapaamaan uusia ihmisiä ja seikkailemaan - ja jos siinä sivussa, vahingossa tapaan jonkun toisen, yhtä rikkinäisen sielun, jonka kanssa tulevaisuuden haaveet, kemia ja ajatukset synkkaavat - sepä hienoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti