Elämäni vaikein vuosi & roppakaupalla hyvää

Kun tämä vuosi alkoi, pääni oli aivan tyhjä. En tiennyt, mitä odottaa tai minne suunnata. Edellisenä vuotena olin saanut opinnot päätökseen ja nyt vain odotin jonkunlaista vinkkiä siihen, mitä minun pitäisi elämälläni tehdä seuraavaksi. Sitten yhtäkkiä joku teki päätöksen puolestani ja kaikki muuttui.

Koko kevät meni erosta toipuessa. Piti ajatella tulevaisuutta uudelta kantilta, nähdä omat vahvuudet kaiken keskellä, selvitä arjesta yksin, pitää kiinni siitä, mitä piti tärkeänä, eikä luopua arvoistaan ja oppia taas luottamaan.

Kesä oli uuden kokeilua, huolettomuuden harjoittelua, seikkailuja, uusia ystäviä ja itsensä ylittämistä. Kun syksy saapui, luulin jo, että vaikeimmat ajat olivat takana, mutta sitten työpaikalleni iski yt-neuvottelut ja päädyin neuvottelevaksi osapuoleksi henkilöstön edustajistoon. Ihmisten elämästä neuvottelu on sydäntä raatavaa hommaa ja tuloksena oli monta huonosti nukuttua yötä.

Loppu syksy meni matkustellessa sekä työn, että vapaa-ajan puitteissa. Välillä kävin kotona vain vaihtamassa laukkua ja kalenterini oli aikataulutettu joka sekunnille. Vähemmästäkin väsyy ja vaikka matkustaminen on kivaa, välillä unelmoin vain viikonlopusta, jolloin saisi vain olla kotona.

Nyt, kun vuosi lähenee loppuaan, pakko sanoa, että vaikka vuosi oli vaikea, se sisälsi myös roppakaupalla hyvää.

• Opin itsestäni paljon. Osaan ja uskallan, kun vain jätän turhan hermoilun. 
• Tajusin, että minulla on todella paljon, ihania ystäviä, eivätkä hyvät ystävyyssuhteet katoa vaikka elämäntilanteet muuttuisivat. 
• Elämässäni on pieni karvatassu, joka riemastuttaa olemuksellaan joka viikko ja pitää minut liikkeellä huonollakin säällä. 
• Terveyteni on pysyny stabiilina ja, vaikka välillä kipuilenkin, pahemminkin voisi olla.
• Minulla on työ, jossa saan näyttää kynteni ja kehittyä jatkuvasti.
• Saan olla kiitollinen, että minulla on perhe, joka tukee vaikeina hetkinä ja pitää yhteyttä säännöllisesti - sitä ei ole kaikilla. 
• Ja vaikka ajattelinkin, etten varmasti enää koskaan rakastuisi vakavasti ja luottaisi toiseen ihmiseen, olen kuin ihmeen kautta löytänyt ihmisen, jolle voin uskoa salaisuuteni ja jonka ajatteleminenkin saa hymyilemään ja sydämen hakkaamaan lujempaa. 

Oikeastaan en malta odottaa, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Ja tiedän, että tämä vuosi tuskin tulee olemaan koko elämäni vaikein vuosi - vaikeampia on varmasti edessä - mutta tämän vuoden perusteella voin sanoa, että kyllä minä pärjään. Eihän minun tarvitse kestää mitään yksin. Kiitos siitä ystävät ja rakkaat!