Menestyksen tiellä

Jostain kumman syystä olen aina ajatellut, että elämässä pitää menestyä. Kun en ole mikään huippu-urheilija, menestys on tarkoittanut tekemisen ja työnteon kautta onnistumista. En ole halunnut tyytyä tekemään yhtä ja samaa asiaa työkseni 20 vuodeksi vaan pyrkinyt kehittymään ja etenemään urallani. Sitä onkin tapahtunut pienin askelin. Silti aina välillä mietin, miksi jotkut muut menestyvät enemmän kuin minä?

Tapasin kerran edellisessä elämässä miehen, joka varasteli sanoja. Yhteisten tapaamisten jälkeen hän toisteli minulta kuulemiaan faktoja ja ideoita ominaan. Aluksi tämä oli hassua. Se oli kuin roolinäytelmä, jossa hän esiintyi suurena asiantuntija, vaikka hänellä ei ollut asioista omaa kokemusta. Mutta, kun mies menestyi roolissaan, aloin ymmärtää miksi hän eteni urallaan enkä minä. Hänellä oli jotain, mitä minulle ei ollut: röyhkeyttä!

Jotta minäkin olisin saanut mainetta ja kunniaa, minun olisi pitänyt tapaamisissa kailottaa saavutuksistani, nostaa osaamistani esille tilanteessa kuin tilanteessa sekä suurennella, rehennellä ja ottaa voitot nimiini. Niinhän se menee: kuka katin häntää nostaisi, ellei katti itse. Tässä on vain yksi ongelma: minä en osaa olla sellainen ihminen.

Noina päivinä tajusin myös, miten en halua edetä urallani. Menestyminen ei ole sen arvoista, jos

1. Se tapahtuu toisten kustannuksella.

2. Se perustuu suurille puheille, eikä oikeille teoille.

3. Kunnia kuuluisi muille.

4. Se on vaatinut valheita tai valkoisten valheiden välittämistä.

5. Sen takia pitää teeskennellä olevansa jotain muuta kuin on.

6. Sen saamiseksi on kierretty lakia tai rikottu yhteistä moraalia.

Voi hyvin olla, että näiden sinisilmäisten aatosten takia, en tule menestymään yhtä hyvin kuin tuo sanoja varasteleva mies - mutta ainakin pystyn elämään itseni kanssa - ja toisaalta ehkä nyt vanhempaanvapaan pituisella tauolla, olisi korkea aika miettiä uudestaan, mitä menestys on.