Vauvavuoden googletetuimmat

Oletko ikinä googlettanut vauvan kakan väriä tai imetyskertojen määrää? No minä ainakin olen, ja uskon, että niin on aika moni muukin. Nyt, kun vauva on jo vuoden, aloin selailla Googlen hakuhistoriaani ja kyllä nauratti. Vauvaoppaat ja neuvola eivät todellakaan anna neuvoja kaikkeen - ja sitten on niitä kysymyksiä, joita ei kertakaikkiaan kehtaa kysyä. Siksi onkin mahtavaa, että on Google, kaiken tiedon lähde. Jotta muiden tuoreiden vanhempien ei tarvitsisi selata läpi satoja sivuja, kasasin vastaukset vauvavuoden noloimpiin, mystisimpiin ja kysytyimpiin kysymyksiin.

Kuinka usein täytyy imettää?

Ei ole mitään tiettyä määrää. Vastasyntynyt arviolta n. 8-12 kertaa päivässä, mutta voi olla useamminkin.  Lähde

Mikä tiheän imun kausi?

Kausi, jolloin lapsi syö normaalia enemmän. Lapsi voi olla itkuisempi tai heräilee useammin. Kaudet ajoittuvat suurinpiirtein 1 vrk, 3vk, 6 vk, 3 kk ja 6 kk ikiin. Lähde

Kauanko äidinmaito säilyy jääkaapissa?

Jääkaapissa 2-3 vuorokautta, pakkasessa 3-6 kuukautta. Lähde

Vauvan väsymyksen merkit?

Haukottelu, silmien hierominen, silmien verestäminen, keskittymättömyys, marina, itkuisuus, sylin tarve, levottomuus sekä kyvyttömyys oma-aloitteiseen leikkiin.

Lähde

Paljonko normaali vauva nukkuu?

Vastasyntynyt vauva n. 14-16 tuntia vuorokaudessa. Lähde

Milloin lapselle tyyny?

Pieni vauva ei tarvitse tyynyä ollenkaan. Jos lapsi alkaa käyttää peittoa tai unilelua pään alla, voi olla aika hankkia tyyny.

Lähde

Kuinka usein vauva kakkaa?

Rintamaidolla elävät vauvat: toiset 5 kertaa päivässä, toiset kerran viikossa.

Lähde

Kuinka usein vauvan vaippa vaihdetaan?

5 tai 6 kertaa päivässä tai jopa 7 tai 8. Ainakin aina, kun lapsi on kakannut. Lähde

Miten poistaa kakkatahrat?

Kokeile tahraan sappisaippuaa. Lähde

Mikäli pesu ei auta, haalista tahra auringonvalossa, kertoi facebook-raati.

Onko normaalia - vauvan kakka vihreää?

On. Lähde

Miksi vauvan pissa haisee?

Voi johtua mm. bakteerien määrästä virtsassa. Mikäli lapsi voi muutoin hyvin, se ei aiheuta toimia.

Lähde

Voiko hanavettä antaa vauvalle?

Pieni vauva ei vettä tarvitse, mutta pieninä määrinä se ei ole haitallista Suomessa. Janojuomana kannattaa kuitenkin käyttää äidinmaitoa tai korviketta.

Lähde

Voiko kertaalleen lämmitetyn lapsen ruuan uudelleen lämmittää?

Ei saa. Lähde

Mitä eroa puglulla ja oksennuksella?

Ero on toistumistiheydessä, ei voimassa. Oksennus toistuu tietyin väliajoin.

Lähde

Google ei kertonut, mitä napanuoralle pitää tehdä sen jälkeen, kun se irtoaa.

Kuinka kovassa pakkasessa vauva voi olla?

Alle vuoden ikäisen vauvan kanssa voi ulkoilla -10 asteessa max. 15 minuuttia. Tätä kovemmassa pakkasessa ei suositella, koska pakkanen aiheuttaa hengitysvaikeuksia.

Lähde

Vauva hengitys haisee - miksi?

Haju todennäköisesti johtuu bakteereista, joita kertynyt suuhun. Lähde

Hammashoitaja informoi minua, että todennäköisesti se ei johdu hampaidenpuhkeamisesta, kuten linkin artikkelissa mainitaan. Asian voi korjata ikeniä ja kieltä harjaamalla.

Milloin pestä vauvan hiukset shampoolla?

Vauva, jolla on hiuksia, ei shampoota tarvitse ellei hiuksissa ole ruokaa tai oksennusta. Lähde

Miksi vauva kirjuu?

5-6 kuukauden iässä lapsi harjoittelee äänenkäyttöään kiljumalla ja se kuuluu lapsen kehitykseen. Lähde

Vinkkejä iseille vauvavuoteen

Meillä vauvavuosi tulee ihan kohta päätökseensä ja siirrymme taaperoelämän puolelle. Siksi on tullut mietittyä mennyttä vuotta. En olisi selvinnyt tästä vuodesta ilman oman puolisoni tukea. Hän oli se järjen ääni ja rauhallisuuden tyyssija silloin, kun minä epäilin äitiyttäni tai valintojamme. Hän on myös pyrkinyt olemaan niin tasa-arvoinen vanhempi, kuin vain voi olla. Lapsella on kaksi vanhempaa. Kumpikin yhtä tärkeitä. Siksi ajattelinkin esitellä pari vinkkiä epäröiville, tuleville iseille.

Synnytys

Synnytyssali on monen isän kauhunpaikka, kun puoliso huutaa tuskissaan, eikä mitään oikein pysty tekemään. Itseasiassa isä voi tehdä paljonkin: olla henkisenä tukena ja tsempparina, mitata supistusten välejä, antaa juotavaa, avustaa kätilöä, toimia musiikki-DJnä, kuvata, pitää huolta, että äiti saa pyytämäänsä hoitoa, auttaa suihkussa tai vessassa tai informoida sukulaisille synnytyksen kulusta. Itselleni suurin apu miehestä oli hänen rauhoittava seuransa h-hetkeä odotellessä sekä selän hieronta, kun epiduraalipuudutus loppui ja ilokaasu ei auttanut kipuihin ollenkaan.

Lapsen synnyttyä isä voi päästä myös leikkaamaan napanuoran, auttaa lapsen mittauksessa sekä kylvettämisessä, sillä aikaa, kun äiti lepää ison ponnistuksen jälkeen. Tärkein vinkki isälle synnytyssaliin on: KYSY puolisoltasi minkälaista tukea hän kaipaa. Älä oleta! Jotkut eivät voi sietää kosketusta synnytyksen hetkellä. Toiset juuri kaipaavat sitä. Tilanne voi myös muuttua hetkessä.

Lapsivuodeaika

Lapsivuodeajalla tarkoitetaan sitä aikaa, kun äidin kroppa palautuu synnytyksestä ja tämä voi kestää jopa 12 viikkoa. Pari ensimmäistä näistä ovat rankimpia. Synnytystavasta johtuen voi olla, että äiti ei tällöin pysty kunnolla kävelemään tai nostamaan vauvaa. Tällöin onkin yksi parhaista ajoista käyttää isyyslomaa.

Synnytyksen jälkeen myös äidin mieli on myllerryksessä, kun estrogeeni- ja keltarauhashormoni määrät romahtavat. Tällöin voi itkettää ilosta ja surusta, masentaa, suututtaa typeristä syistä, tulla sanottua asioita, joita ei pitäisi ja muutenkin mielialat vaihdella. Vinkki isälle: Tiedosta, että nämä mielen myllerrykset äidissä johtuvat hormoneista, eivätkä sinusta tai lapsesta. Älä kuitenkaan väheksy äidin tunteita - vaan koita ymmärtää ja tukea. Jonkun ajan kuluttua hormonimyrsky laantuu ja elämä helpottuu.

Isyysloma

Isyysloma on isän aikaa tutustua omaan lapseensa. Se EI OLE  extralomaviikko, jolloin kannattaa lähteä "poikien kanssa" reissuun. Varsinkin juuri lapsen synnyttyä äiti tarvitsee paljon tukea. Kantoapua, ruuan hankkijaa, mielen rauhoittajaa ja jonkun joka pitää liian uteliaat sukulaiset kaukana. Pari ensimmäistä viikkoa on myös todella erityislaatuista aikaa, kun pikkuhiljaa paljastuu, minkälainen persoona sieltä on syntynyt.

Äiti vapaalla

Monen äidin on hankala irrottautua lapsestaan vauvavuonna, joko jo esim. imetyksen takia tai henkisesti. Jos äiti uskaltautuukin vapaalle, isä muista tämä: ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ päivittele pitkin iltaa/päivää, kuinka vaikeaa teillä on! Vaikka lapsi vain itkisi tai ei nukahtaisi, siitä, että kerrot kuinka kurjaa teillä on, ei ole mitään iloa äidille. Hän ei pääse teitä auttamaan - ja tällöin äidin vapaailta menee pilalle, kun hän vain hermoilee, miten lapsi voi. Koita keksiä keinot, jotka auttavat itkuun tai nukahtamattomuuteen - niin ne äiditkin tekevät. Vain kertoaksesi, että kaikki on hyvin tai, jos lapsi tarvitsee sairaalan apua, ota yhteyttä äitiin.

Arjen suunnittelu

Koska äiti viettää suurimman osan ajastaan lapsen kanssa, hänelle muodostuu helpommin tietämys siitä, mitä lapsi tarvitsee. Tästä päädytään helposti siihen, että äiti organisoi kaiken lapseen liittyen pukemisesta tavaroiden pakkaamiseen asti. Vinkki isälle: opettele ainakin, mitä hoitolaukun pitäisi sisältää, mitä lapselle laitetaan päälle ulos ja milloin lapsen pitäisi nukkua tai syödä. Joskus voi nimittäin käydä niin, ettei äiti ole näitä asioita organisoimassa.

Vinkki äideille

Kyllä isäkin osaa! Välillä äitien on vaikea antaa isän oppia itse, miten vauvan kanssa toimitaan. Itsekin sorruin siihen, että teki mieli koko ajan vieressä neuvoa, mitä lapsen kanssa pitäisi toimia - mutta siinä voi myös käydä niin, ettei isä uskalla tehdä mitään ilman äidin tukea. Anna hänen testata omia keinojaan ja tehdä omia juttuja. Voi olla, että jopa yhdessä opitte jotain.

Viimeinen vinkki

Puhukaa. Nuo yllä mainitut kirjoittamani vinkit, eivät välttämättä sovi teille. Tärkeintä on, että puhutte keskenämme minkälaisia vanhempia haluatte olla ja miten lapsen kanssa toimia.

Hetkiä, jolloin toivoin, etten olisi äiti

Tällä viikolla vietän ensimmäistä äitienpäivääni. Saman kuun lopulla lapsi täyttää vuoden. Tässä vuoden aikana olen toivonut varmasti satoja kertoja, että en olisi "äiti". Olisinpa vain "vanhempi", jolla ei ole kaikkia äidin velvollisuuksia! 

Näinä hetkinä olisin halunnut olla jotain muuta:

• Kun imetyksen aloitus oli vaikeaa ja rintaa piti vain sinnikkäästi yrittää tarjota lapselle väsymyksestä huolimatta.
• Kun jouduin lapsen synnyttyä viettämään lapsen kanssa yksin 3 päivää sairaalassa, kun isä ei saanut rajoituksista johtuen olla paikalla.
• Kun piti kolmen tunnin välein riisua ylävartalo paljaaksi imettämään, yötä päivää.
• Kun raskauden jälkeen hiukset tippuivat päästä - eikä kukaan ollut kertonut siitä etukäteen.
• Kun täytyi herätä yöllä tunnin välein lohduttamaan lasta ja hoidin sen yksin (omasta päätöksestäni), koska miehellä oli seuraavana päivänä työpäivä.
• Kun raskaus on tuhonnut kaikki lihakseni ja olen liian väsynyt hankkiakseni ne takaisin.
• Kun mies yleni työpaikallaan ison tiimin esimieheksi ja minun työpaikallani työtehtäväni ulkoistettiin hoitovapaani aikana, eikä kukaan siellä enää edes muista, että työskentelen siellä.

Kun oma aikasi on tätä.

• Kun lapsen eroahdistuksen keskellä hänelle kelpaa lohdutukseksi vain minä. Kun hän ei jätä hetkeksikään rauhaan, vaan seuraa vessaan, itkee portaiden alla, kun yritän viettää omaa aikaa yläkerrassa tai jatkuvalla syötöllä roikkuu jalassasi, jotta pääsisi syliini.
• Kun lapsi imetyksen yhteydessä repii hiuksiani, läpsii naamaan ja nipistelee.
• Kun liikun ulos talosta vain lapsen aikataulujen mukaan ja en pääse sinne, minne rattaat eivät kulje.
• Kun tuloni ovat hoitovapaalla päälle 300 euroa ja joudun elämään mieheni avustuksella.

Näistä ajatuksista ei voi kuin tuntea huonoa omatuntoa. Eihän näin saa ajatella. Se ei ole äitimäistä. Minunhan pitäisi kokea kiitollisuutta siitä, että ylipäätänsä saan olla äiti.

Mutta on myös hetkiä, jolloin tunnen olevani onnekas:

• Kun kannoin lasta 9 kuukautta sisälläsi, meille muodostui side. Lapsi on kuin osa minua, kunnes kasvaa erilleen itsenäiseksi olennoksi.
• Kun vauva kaivautuu kainalooni maidon, lämmön ja hellyyden toivossa.
• Kun lapsi luottaa minuun epäilemättä ja olen hänen turvansa. Kun pelkkä syliinotto lohduttaa.
• Kun saan seurata lapsen ihmetystä ja uuden opettelua.
• Kun saan viettää hoitovapaan ajan hänen kanssaan opettaen hänelle uusia riemastuttavia juttuja ja tutustua hänen persoonaansa.
• Kun saan tekosyyn leikkiä ja hullutella joka päivä.
• Kun joka aamu saan herätä hitaasti nauravan ilopillerin kanssa.

Vaikka huonojen asioiden lista on pidempi kuin hyvien, en silti vaihtaisi päivääkään pois. Onhan äitiys aivan ainutlaatuinen kokonaisuus, hyvine ja huonoine hetkineen.

Vauvavuoden ironiaa

"Se ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin" -lause voisi olla vauvavuoden mantra. Mitä tässä 10 kuukaudessa olen oppinut, että lapsen kanssa ei kannata turhia suunnitella. Elämä menee niin kuin menee. Tässä esimerkkejä vauvavuoden ironiasta:

Käyt pitkän ja hermoja stressaavan unikoulun lapsen ollessa 5 kuukautta. Viimein lapsi oppii nukahtamaan itsenäisesti ja nukkuu yöllä 7 tuntia ilman syöttöä. 2 kuukautta myöhemmin olet lähtötilanteessa ja koko unirytmi heittää häränpyllyä, kun tulee hampaita, hulinoita, eroahdistusta…

Kun lapsi lähtee liikkumaan, iskee eroahdistuskausi, kun lapsi tajuaa, että äiti voi kadota johonkin. Tämän tuloksensa äidin mukana kulkee kokoajan lahkeessa roikkuva takiainen - paitsi silloin, kun lapselle pitäisi pukea vaatteita. Yhtäkkiä se äitiin liimautunut riipus onkin joka suuntaan pyrkivä, pyristelevä ohjus.

Ostat lapselle kalliita, virikkeellisiä leluja. Lasta kiinnostaa vain kännykkä, tietokone, kaukosäädin.

Puolet ajasta ajattelet, että miten noin paljon kakkaa voi mahtua noin pieneen ihmiseen. Toisen puolen mietit, miten noin pikkuriikkisestä papanasta voi lähteä noin kamala lemu?!

Lapsi testailee uutta taitoaan puoli tuntia olohuoneen lattialla. Kun otat kameran esiin, hänen kiinnostuksensa asiaan loppuu samantien.

Ostat tyttölapselle supersöpöjä mekkoja, rusettipantoja ja myssyjä ja kuvittelet, miten suloiselta se niissä näyttää. Lopulta rusettipanta pysyy päässä 2 minuuttia. Lapsi vain itkee, kun yrität asentaa myssyä ja söpön röyhelömekon helmat on kokoajan korvissa. Vaippa vaan vilkkaa lattialla, kun lapsi möyryää eteenpäin. Se söpöydestä.

Super söpö mekko, mutta onko se vaippa joka tuolla vilkkaa?

Joko: 1) lapsi on oppinut uuden taidon ja kehuskelet sillä neuvolassa, mutta kun neuvolan täti testaa tätä, taito on yhtäkkiä kadonnut.

tai

2) Sanot neuvolassa, että ei se lapsi osaa sitä, tätä ja tota vielä. Neuvolan täti ottaa oikeanlaisen lelun esille ja lapsi osaakin kaikki temput.

Se maailman söpöin olento myös potkii, kynsii, vetää hiuksista, lapsii päin naamaa ja puree rintaa - etkä voi tehdä asialle muuta kuin valittaa.

Stressaat saako lapsi 2 vuorokautta jääkapissa avattuna olleesta Piltti-purkista oireita, samaan aikaan, kun hän syö lattialta pölypalloja ja hiekkaa.

Se perinteinen: Takana on ihan kamalat 3 päivää ja yötä: uusia hampaita, valvomista ja kiukuttelua. Viet lapsen isovanhemmille hoitoon ja varoittelet, että nyt on lapsella vaikeeta. Lasta palauttaessa mummo kertoo, että lapsi on ollut oikea hymytyttö kokoajan.

Vaikka kuinka yritätte olla tasa-arvoisia vanhempia, lapsi päättää, että vain äiti kelpaa nukutukseen, syöttöön ja lohduttamiseen.

Saat lapsen nukahtamaan päiväunille. Huokaiset helpotuksesta. Nyt vihdoinkin omaa aikaa! Puhtaat vaatteet pitäisi viikata ja ruoka valmistaa, mutta ensin vain istut kahvikupposen ääreen hetkeksi selailemaan kännykkää. Havahdut siihen, että lapsi huutaa. Tunti on vierähtänyt kännykän ääressä. Se siitä kotitöiden tekemisestä sillä aikaa, kun lapsi nukkuu.

7 väittämää imetyksestä

Ajattelin, että imettäminen on vaivatonta, helppoa ja kätevää - mutta Oi, mitä kaikkea muutakin se on ollut! Se on aikaa ja energiaa vievää, lapseen sitovaa ja koko päivän kulkua muokkaavaa. Koska alkutietämykseni imetyksestä oli hyvin erilaista kuin mitä tiedän nyt, ajattelin kirjata muistiin suurimmat huomioni väittämistä, joihin alkuaikoina uskoin.

Imetys on kätevä lapsen ruokintatapa, koska ruoka on äidillä mukana kokoajan ja syöttää voi missä vain. Paitsi - jos - on - TALVI! Ulkona sitä saisi rintatulehduksen ja keuhkokuumeen! Lisäksi Korona-aikana lapsen syöttäminen julkisissa sisätiloissa on ihan mahdotonta, koska kaikki istuinpaikat on poistettu, jotta ihmiset eivät kokoontuisi yhteen. No voihan sitä imettää sitten vaikka vessassa…

Maidon pumppaaminen vapauttaa äidin tekemään omia juttujaan ja mahdollistaa isän osallistumisen syöttämiseen. ...tai sitten et saa sillä saakelin pumpulla mitään irti. Nyt, jos päättäisin, hankkisin sähkökäyttöisen pumpun käsikäyttöisen tai alipainepumpun sijaan - mutta yhtälailla pumppaaminen vie todella paljon aikaa. Yhtä "vapaailtaa" ja syöttöä varten, minun piti pumppailla 6 kertaa 2 vuorokauden aikana. Joka kerralla sain irti n. 100 ml extramaitoa. Helpompaa oli sitten kuitenkin syöttää lapsi itse. Onneksi lapsen isä pääsi mukaan syöttöpuuhiin, kun kiinteät aloitettiin.

Alku on aina vaikeaa. Kuva: @kihirvon

Alle 4 kk lapsen täytyy syödä vain äidinmaitoa. Äidinmaito toki on se paras ravinto lapselle, mutta aina se ei lapselle sovi tai imetys ei muuten onnistu. Silloin löytyy myös muita ratkaisuja. Kun lapseni oli vastasyntynyt, hän sai pari kertaa korviketta, koska maidontuotanto ei käynnistynyt kunnolla. Monta kuukautta myöhemmin olimme miehen kanssa lähdössä ensimmäistä kertaa kahdestaan elokuviin ja yritin hikipäässä pumppailla tarpeeksi maitoa lapselle hoidon ajaksi. Silloin tajusin sen. Miksi lapsi ei voisi saada korviketta hoidon aikana? Jos korvike on lapsen vatsalle sopivaa, miksi pitäisi olla pelkän äidinmaidon varassa? Tajusin, että minun ei tarvitse olla 100% yhden koulukunnan äiti. Sama koskee monia muita asioita, kuten sormiruokailua, kestovaippailua yms. Jos ne eivät sovi kokonaisvaltaiseksi elämäntavaksi, miksi niitä ei voisi hyödyntää silloin, kun itselle sopii tai ne helpottavat elämää?

Äidinmaito on lapsen pääsääntöinen ruoka 1. ikävuoteen asti. ...paitsi, että äitiysloma (äitiysvapaa+vanhempainvapaa) kestää vain 9-10 kk ikään asti. Sen jälkeen äidin pitäisi elää hoitaessaan lastaan pelkällä kotihoidontuella, joka on pienimmillään n. 350 euroa. Voi olla, että rahatilanteen takia, äidin on pakko palata töihin ja imetys täytyy unohtaa. Voi myös käydä niin, että lapsi itse unohtaa suositukset ja päättää aikaisemmin, ettei maito enää kiinnosta.

Imettäminen on kätevän nopea tapa ruokkia lapsi. ...mutta myös välillä todella aikaa vievä. Alussa syötin lasta 8 kertaa vuorokaudessa, 30 minuuttia kerrallaan. Tämä tekee 4 tuntia vuorokaudessa!!! Kun alkuvaikeuksien jälkeen imetys alkoi nopeutumaan, ajattelin, että tämähän on kätevää - kunnes kuvioihin astui taas kiinteiden syöminen. Yhtäkkiä tajusin, etten mitään muuta teekään taas kuin ruokin lasta tai valmistelen ruokailua. Imetin lasta 7 kertaa päivässä ja näiden lisäksi piti tarjota kiinteitä vielä 2-5 kertaa vuorokaudessa. Eipä siihen päivään sitten vaipanvaihtojen ja päiväunien lisäksi paljon muuta mahtunut.

Kukin hoitaa homman tyylillään.
Kuva: @kihirvon

Äitihormonit auttavat äitiä selviytymään vauvavuodesta. Tai sitten ne saavat sinut sekoamaan! Itkuisuutta, mielialanvaihtelua, masennusta, hiustenlähtöä, hikoilua, seksihaluttomuutta. Näitä kaikkia voi synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta aiheuttaa. Kun heti synnytyksen jälkeen hormonit auttavat äitiä heräilemään kesken yötä ruokkimaan lasta, auta armias, kun nämä hormonit lopettavat auttamasta. Olet kuin kävelevä hermoraunio jokaisen yöherätyksen jälkeen. Ei ole ihme, että puhutaan äitiaivoista. Kun imetys vie energiaa ja lapsi pitää yöt hereillä, ei ole oletettavaa, että aivotoiminta käy täysillä.

(https://yle.fi/uutiset/3-7513959) Ja pelottaa ajatella, miten imetyksen lopetus vaikuttaa, koska se kuulemma aiheuttaa seuraavan hormonimyrskyn.

Imetys laihduttaa. Tai sitten ei. Voi olla, että vedät väsymykseen ja energiavajeeseen hirveän määrän irtokarkkeja. Itse en ole aikaisemmin ollut karkinsyöjä, mutta nyt kaikki, missä on sokeria, kelpaa.

Mainittakoon vielä, että en ole todellakaan mikään imetyksen tai lastenkasvatuksen asiantuntija. Nämä huomiot perustuvat yhden lapsen kanssa kokemaani. Kokemuksia voi olla yhtä monenlaisia kuin on äitejä. Toisille lapsen ruokinta on ihanaa yhteistä puuhaa, toisille tuskainen taival, joka loppuu lyhyeen. Itselleni se on jotain tästä välistä. Se on velvollisuus, jonka hoidan "vähillä mukinoilla". Ihanimmillaan se on ollut sitä, kun lapsi nukahtaa omaan kainalooni suun edelleen käydessä. 

Toimiva hoitolaukku

Yksi asia, jota googlasin paljon ennen lapsen syntymää oli hoitolaukun sisältö. Mitä ihmettä siellä pitää olla? Taisin löytääkin pari hyvää listausta ja ensimmäisen kokoonpanon tein niiden perusteella. Silti, kun laukku oli ensimmäistä kertaa käytössä, unohdin täysin, mitä sinne olin ladannut. 

Ensimmäinen reissu oli lapsen viiden päivän iässä neuvolaan. Lapsi teki tyylikkäästi kakat neuvolan puntarille ja itse tuoreena vanhempana hätäännyin, että mihin ihmeeseen lapsen peppu pitäisi kuivata pesun jälkeen. Neuvolan täti toi minulle hymyillen käsipaperia kuivaukseen. Vasta jälkikäteen muistin, että olisihan minulla ollut hoitolaukussa pyyhe tätä tarkoitusta varten. Vasta myöhemmin laukun pakkaus ja käyttö rutinoitui.

Nyt lähes 8 kuukautta myöhemmin sain käyttöön uuden hoitolaukun. Kun siirtelin vanhasta kesämallisesta kassista tavaroita uuteen, tuli mietittyä, mitä laukkuun on puolessa vuodessa kertynyt. Veikkaan, että mieheni ei edelleenkään tiedä, mitä se sisältää, koska siitä on muodostunut lähinnä käsilaukkuni korvaaja.

Tässä kaikille tuoreille vanhemmille vinkiksi meidän 8 kk lapsen hoitolaukun sisältö:

Vaipanvaihtosetti

Vaipanvaihtosetti on pieni kangaskassi, jonne olen tunkenut kaiken vaipanvaihdossa tarvittavan. Tämän nyssäkän voi antaa aina vaihtajalle mukaan, eikä koko laukkua tarvitse raahata vessaan. Vaipanvaihtosetti sisältää: 

Vaippoja 3-5 kpl

Riippuu kuinka pitkä aika liikkeellä ollaan, kuinka paljon varavaippoja tarvitaan, mutta 3 on ehdoton minimi! Huom! Jo puolessa tunnissa lapsi ehtii tekemään 3 niskakakat.

Pepunkuivausharso

Käytän valkoisia harsoja usein lapsen pepun kuivaukseen. Ne ovat mukavan pehmoisia ja imukykyisiä pyyhkeeseen verrattuna.

Kosteussuojaliinoja

Aina ei löydy sopivaa paikkaa vaihtaa vaippoja. Joskus se täytyy tehdä kaverin sohvalla. Jotta sohva olisi turvattu yllätysvuodoilta, kosteussuojaa on hyvä varuste alustaksi. Myös julkisessa vessassa kosteussuoja on mukava hygieniasuoja yleisen hoitotason päällä.

Peppupyyhe

Itse olen käyttänyt kosteussuojan päällä vielä pikkupyyhettä, jotta lapsella olisi mukavampi köllötellä vaipan vaihdossa. Tarvittaessa pyyhettä voi käyttää myös kuivaukseen.

Peppupuhdistusliinoja

Aina ei löydy pepunpesupaikkaa - siksi puhdistusliinat. Muuten välttelen liinojen käyttöä, koska niistä tulee turhaa roskaa.

Muut lapsen tavarat

Muun värisiä harsoja 1-3 kpl

Harsoja voi käyttää yllättävän monella tavalla: auringonsuojaksi, kevyeksi peitoksi, röyhtäyttämiseen, puglujen siivoamiseen, imetyssuojaksi… Olen värikoodannut harsot niin, että valkoiset on tarkoitettu pepun kuivaukseen ja kirjavat kaikkeen muuhun.

Vaihtovaatteet lapselle

Ei haittaa, vaikka varavaatteita olisi mukana useammat kuin yhdet setit - sikäli mikäli niitä niskakakkoja tulee kolmet puolessa tunnissa.

Pieni muovipussi

Pikku hedelmäpussi on hyödyllinen, kun tarvitaan paikka, jonne tyrkätä käytetty vaippa, likaantuneet vaatteet tai muut roskat. Et todellakaan halua esim. kakkaisia vaatteita pyörimään hoitolaukun pohjalle! 

Varatutti ja tuttinauha

Auta armias, jos se käytössä oleva tutti katoaa! Laukussa täytyy aina olla varaversio.

Pari lelua

Viihdykkeeksi hätätilanteisiin.

Omat henkilökohtaiset tavarat

Imetyshuivi

Huivia käytin lapsen ensimmäisinä kuukausina katseensuojana imettäessä. Samaan tarkoitukseen voisi käyttää myös harsoa.

Kauppakassi

Yritän vältellä muovipussien ostoa, joten kokoontaitettava kauppakassi kulkee mukanani aina.

Käsidesiä ja maskeja

Näinä aikoina näiden pitäisi kuulua melkein kaikkien vakiovarustuksiin.

Nenäliinoja

Pikkupukluihin ja vuotaviin neniin.

Arvotavarapussukka

Pussukka sisältää kotiavaimet, korttikotelon ja lompakon. Omassa nyssykässään ne on helppo kaivaa esiin kassista tai siirtää toiseen laukkuun.

Extravinkki!

Kesällä pakkasimme retkille mukaan pikkutermariin kädenlämpöistä vettä, jotta pepunpesun pystyi tekemään myös ilman juoksevaa vettä.

Toivottavasti tästä listauksesta on apua jollekin :)

Lapsi pilalla

Olisi kiva, jos lapsesta olisi yksi käyttöopas. Sellainen universaali kaikkeen pätevä, EU-standardoitu. Lopussa olisi aakkoshakemisto, josta voisi etsiä haluamansa kohdan vaivattomasti. Mutta ei. On sata suositusta, kehotusta ja kieltoa. Tuntuu, että olen rikkonut puolia niistä kielloista tietämättäni - kun ei ole sitä käyttöohjetta. Osan kanssa olen saanut pähkiä pääni puhki, käytänkö sitä globaalia amerikkalaista tutkimustietoa vai Suomen neuvolan suosituksia. Tein niin tai näin, lapsi on jo pilalla. Häntä ei ole kasvatettu kaikkien hyvien oppien mukaisesti.

Kaikkien kieltojen ja suositusten laajuus alkoi valjeta minulle neuvolan fyssari-ryhmävideopuhelussa. Siellä toinen äiti kysyi, että olihan se niin, että pientä lasta ei saanut vielä istuttaa sylissä, koska oli nähnyt linjalla toisen äidin pitävän lasta sylissään näin. Fyssari kertoi, että tämä oli totta. Liian pienen lapsen selkä ei vielä kestä istumista. No me oltiin se toinen äiti ja istuva lapsi. Meidän pikkuneiti nojaili sylissä käteeni niin kuin hän aika usein tekee. Olisipa joku kertonut tämän 2 kuukautta sitten!

Seuraavaksi kerrottiin, kuinka seisottaminen ennen aikojaan on pahaksi ja hyppykeinut ja taaperokärryt kiellettyjä. Myöhemmin tutkiskeltuani lista näistä kielletyistä asioista on vain jatkunut:

Nokkamukit ovat haitallisia, koska ne voivat aiheuttaa väärän nielaisumallin ja äännevirheitä.

Sitterissä vauvaa voi pitää vain lyhyitä aikoja, esimerkiksi 10-20 minuuttia, koska siinä istuessa lapsi käyttää yksipuolisesti vain vatsalihaksiaan. 

Samoin turvakaukalossa lasta ei suositella pidettävän pitkään tai nukutettavan.

Tv:n katselu on haitallista, koska “Suodattamaton ärsyketulva voi aiheuttaa pienelle lapselle peruuttamatonta haittaa”. 

Nukkumisasiat ne vasta säänneltyjä onkin: 

Unipesää ei saa käyttää perhepedissä. Tukes suosittelee, että unipesää käytetään vain, kun aikuinen on hereillä ja pystyy valvomaan vauvaa.

Sängyssä kosteussuojien käyttöä tulisi välttää, koska ne eivät päästä lävitseen ilmaa. Niiden rakenteen takia on olemassa vaara, että vauva ei saa happea, jos hän on jostain syystä kääntynyt vatsalleen ja on kasvot osittain vasten patjaa.

Perhepetiä ei tukehtumisvaaran takia suositella. Myös puoliunessa imettäminen on riski vauvalle.

Aikaisemmin kuin puolivuotiaana vauvan sängyn siirtämistä omaan huoneeseen ei suositella.

Irtopeiton sijaan suositellaan unipussia tai vastaavaa vaatetusta. Irtopeitto voi kietouta vauvan ympärille aiheuttaen tukehtumisriskin.

Vauvaa ei tule nukuttaa nojatuolissa, sohvassa eikä turvaistuimessa.

Tyynyjä tai pehmoleluja ei tule laittaa vauvan sänkyyn.

Kätkytkuoleman ehdottomasti merkittävin riskitekijä on vatsallaan nukuttaminen. Myös kylkiasento, pehmeä, upottava nukkumisalusta, vieressä nukuttaminen ja liiallinen kuumuus lisäävät riskiä.

Meillä on käytetty irtopeittoa, kosteussuojia, tyynyjä ja pehmoleluja sängyssä sekä nukutettu vierellä. Lapsi on nukkunut öitä kyljellään (auttoi vatsavaivoihin) ja päikkäreitä sohvalla (oli näköetäisyydellä). Ja ken äiti nyt ei olisi lastaan imettänyt puoliväsyneenä! Lapsi siirtyi 2 kuukautisena omaan sänkyynsä, omaan huoneeseensa. Sen jälkeen koko perheen unen laatu parani, kun en enää herännyt lapsen jokaiseen ynähdykseen eikä lapsi havahtunut aikuisten jutteluun. Nokkamukia olemme käyttäneet silloin tällöin soseruokailun yhteudessä. Hän on nukkunut sitterissä ja turvakaukalossa sekä katsonut sivusilmällä telkkaria. Lapsi on siis ihan pilalla!

Onneksi asioista on monenlaisia suosituksia. Esimerkiksi Vau.fi:n jutun mukaan perhepsykolofi Jaana Pajunen suosittelee, että lapsi nukkuu ainakin ensimmäiset kuukaudet vanhempiensa lähellä - mutta esim. Ranskassa suositellaan, että lapsi siirretään jo syntymästä lähtien omaan sänkyyn ja huoneeseen. Suurin osa kielloista ja suosituksista on tarkoitettu lapsen turvallisuuden takaamiseksi, mutta valtaosa ihmisistä selviää kuitenkin aikuiseksi näistä tietämättä. Lisäksi säännöt vaihtuvat usein. Kuten ystävänikin tokaisi "Vastahan nokkamukit oli ok!" -  ja mm. pienten lasten mediankäytön suosituksetkin ovat muuttuneet viime aikoina. Pitää myös muistaa, että valtaosa näistä säännöistä on kuitenkin vain suosituksia.

Haluisin nähdä sen lapsen, joka on kasvanut kaikkien oppien mukaisesti. Tuliko hänestä parempi ihminen? Oppiko hän kävelemään ennen aikojaan? Puhuiko R:iä ja S:siä ennen muita? Oliko hänellä onnellisempi lapsuus? Epäilen. Eiköhän tärkeintä ole kuitenkin rakastavat vanhemmat, jotka tekevät parhaansa lapsen kehityksen ja turvallisuuden eteen. Ja tuo meidän pilattu lapsi on sellaisenaan aivan täydellinen!

* Lähteen linkitetty väittämiin

Etsi kuvasta virhe. (P.s. Se ei ole lapsi)

Uusi elämä

Eräänä päivänä heräsin Hollolasta kotiäitinä. Voisin vaikka vannoa, että siitä on vain pari kuukautta, kun olin vielä kiireinen uranainen Espoosta - mutta todellisuudessa lapsen syntymästä on jo 5 kuukautta. En vieläkään osaa käsittää, kuinka valtavasti elämä on muuttunut puolessa vuodessa. Eikä vain vanhemmuuden takia - vaan koko maailma on muuttunut.

Kun 10 maissa havahdun hereille omasta sängystä, vieressä tuhisee lapsi. Yön aikana heräsimme kahdesti syömään. Kasin maissa siirsin lapsen viereeni nukkumaan, kun mies oli lähtenyt töihin. Vuosi sitten olisin ollut jo töissä, pitänyt pari palaveria ja vastannut tusinaan sähköpostia. Äitiyslomalla aika kulkee omaa tahtiaan. Yhdessä päivässä en saa aikaiseksi mitään, mutta yhdessä yössä lapsi tuntuu kasvavan ainakin yhden vaatenumeron verran. Se on kuin aikaparadoksi. Toisaalta mitään ei tapahdu - toisaalta tapahtuu vaikka mitä.

Viime viikolla lapsi viimeinkin alkoi kierähtelemään selältä vatsalle. Seurasimme miehen kanssa yrityksiä kuin suurempaakin sirkusshowta. Kaikki muut samanikäiset lapset osasivat nämä temput jo kuukausi sitten. En tiedä osaanko enää keskustella ns. normaaleista aiheista. Kun joku kysyy, mitä kuuluu, alan selittämään silmät kiiluen, kuinka lapsi on juuri oppinut tarraamaan jalkoihinsa - aivan, kuin hän olisi löytänyt atomin ytimen ja ehdolla Nobelin fysiikan palkinnolle. Onneksi on vertaistukea. Muut äidit ymmärtävät hulluuteni. Turha oli raskausaikana hokea, että "musta ei tuu sitt sellasta äitiä, joka puhuu vaan lapsistaan". Ei ole mitään muita puheenaiheita. Elämässä ei yksinkertaisesti tapahdu muuta!

Tuntuu kuin olisin pudonnut Liisan kaninkolosta toiseen maailmaan. Kaukana ovat pääkaupunkiseudun työkiireet ja tulospaineet. Vielä keväällä suunnittelin, että syksyllä sitten reissaan junalla moikkaamaan kavereita ja työkavereita vauvan kanssa. Pandemia on vienyt viimeisimmänkin innon matkustaa Helsinkiin. Täällä maalla olemme turvassa väenpaljoudelta ja ahtaudelta. Niinä päivinä, kun matkustan bussilla Lahden keskustaan, tuskailen sitä, kuinka lähelle ihmiset tulevat - rattaiden kanssa, kun ei pääse niin kätevästi karkuun.

Vuosi sitten suurimmat haasteeni olivat, kuinka saada markkinointibudjetti kestämään koko vuodelle ja saada sillä parhaat tulokset. Nyt laskeskelen syöttövälejä ja yritän hahmottaa kaupungilta parhaita paikkoja imettää ja vaihtaa vaipat. Kun näen somessa kuvia illanvietoista kaupungin vilinässä, se tuntuu niin vieraalta. Missä vaiheessa näin kävi? Missä vaiheessa "aikuistuin" ja aloin arvostaa rauhallista kotielämää? 

Mikä sitten ei ole muuttunut? Me olemme edelleen miehen kanssa tiimi. Kun ennen laadimme kesäksi sotasuunnitelmia Euroopan valloitukseen, nyt punomme juonia lapsen nukuttamiseen. Kun toinen väsyy hyssyttelyyn ja hytkyttelyyn, toinen astuu tilalle. Illalla sänkyyn nukahtaa kaksi yhtälailla väsynyttä vanhempaa. Euroopanvalloituksia ja yhteistä aikaa on ikävä, mutta ilman lastakin reissaaminen on nyt mahdotonta.

Kun vihdoin palaan äitiysloman jälkeen työelämään, toivon, että voin pitää palan tästä maailmasta: maaseudun rauhallisen ajatusmaailman, ihmisläheisyyden, turhan stressin välttelyn ja seesteisyyden - mutta sitä ennen tämä maailma ehtii muuttua vielä moneen kertaan - toivottavasti parempaan suuntaan.