Tämä ei ole sellainen kirjoitus, jossa minä kerron, kuinka vaihe vaiheelta saat unelmasi todeksi. Ei - tämä on aito kysymys? Miten ihmeessä ne unelmat toteutetaan?
Koko sen ajan, kun olen ollut hoitovapaalla päässäni on pyörinyt ajatus, että tämä aika pitää hyödyntää hyvin. Yhdet kirjoittavat kirjan, toiset perustavat yrityksen. Toistaiseksi minä olen vain vaihtanut vaippoja ja päivitellyt, mihin aika katoaa. Haaveissa on vaikka mitä, mutta millä ajalla ja energialla ne toteuttaisi, onkin eri asia. Ja älkää sanoko, että pelkkä lapsen hoivaaminen pitäisi riittää hoitovapaan ohjelmaksi - kai äidillä saa olla muitakin haaveita!
Tässä ovat haaveeni ja mitä olen jo tehnyt niiden eteen:
Haluan kirjoittaa
Kun jäin äitiyslomalle, ensimmäinen tavoitteeni oli, että haluan kehittää blogiani. Sitä olen tehnytkin. Tekstiä on syntynyt lähes viikoittain ja olen valjastanut Instan ja Google Analyticsin blogin käyttöön. Välillä Insta on johtanut minut harhaan ja olen unohtunut keskittymään vain seuraajamäärien kasvattamiseen - mutta sitten, kun olen saanut aikaan tekstejä ja saanut niillä aikaan keskusteluja - tunne siitä, että tätä haluan tehdä myös työkseni, on vain vahvistunut. Ei vain kirjoittaa blogia itsestään, vaan myös muille yrityksille, aiheesta kuin aiheesta. Tein tätä jo ennen hoitovapaatani, mutta mistä löytää pesti, jossa voisin toteuttaa sitä jatkossakin?
Työ luovalla alalla
Tästä päästäänkin työkuvioihin. Minulla oli unelmieni työpaikka sisustusyrityksen markkinoinnissa. Sitten tuli korona, joka hoitovapaani aikana pyyhkäisi minulta sekä työroolini, että työyhteisöni pois. Vaikka minulla on edelleen vakipaikkani, näyttää siltä, ettei paluuta enää ole. Siksi on täytynyt alkaa unelmoida uudesta. Kirjoittamisen lisäksi haluaisin työskennellä sisustuksen tai tekstiilien parissa, rakentaen brändejä ja luoden markkinointisisältöä, jotka luovat suhteita kuluttajiin. Tuntuu aikamoiselta hakuammunnalta löytää tällainen työpaikka hyvien kulkuyhteyksien päästä uudelleen - varsinkin, kun äitiysloma on tyhjentänyt pääni.
Piirustukset hyötykäyttöön
Olen piirtänyt aina. Parikymppisenä haaveilin vielä kuvittajan ammatista. Sitten tajusin, että mitä enemmän yritin tehdä tilaustöitä, sitä vaikeammaksi piirtäminen muuttui. Hassua, että kun lopetin ammattipiirtämisen, aloin kehittymään siinä. Nyt minulla on pöytälaatikko täynnä kuvia ja olisi hienoa päästä hyödyntämään niitä jotenkin. Mutta missä? Sisustuksessa? Kankaissa? Kuvituksissa? Ideoita olisi vaikka kuinka, mutta, mistä lähteä liikkeelle?
Unelmaharrastukseni liittyy tähän kaappiin. |
Huonekalukunnostaja
Toinen harrastushaaveeni liittyy huonekalujen kunnostukseen. Kaikki lähti liikkeelle miehen vanhan 70-/80-luvun hyllykön maalaamisesta. Se piti sovittaa muuhun sisustukseen sopivaksi, joten maalasin siihen kaksiväriset Art Deco -tyyliset koristukset. Yksi maalausprojekti johti uusiin ideoihin ja haaveisiin huonekalukunnostusbisneksistä. Ainut vain, että minulta puuttuu aiheesta koulutus, aika ja paikka, missä näitä työstää. Tästä päästäänkin viimeiseen haaveeseen.
Koti Lahdesta pyörämatkan päästä keskustasta
Meidän nykyinen kotimme on ihana, mutta se alkaa jäämään pieneksi. Kolmiossa asuu kyllä hyvin 3 henkilöä, mutta tilaa harrastaa ei ole. Tarvitsisin sen autotallin tai askarteluhuoneen, jossa työstää huonekaluja, sekä työhuoneen, jonne voi jättää piirustusvälineet levälleen. Matkaa Lahden keskustaan tai asemalle saisi olla julkisilla max. 20 minuuttia, jotta pystyn käymään töissä ja päiväkoti pitäisi löytyä kävelyetäisyydeltä. Kohta puoli vuotta asuntonäytöissä pyörineenä, unelma-asunnon löytyminen tuntuu mahdottomalta.
Tiedän, että haaveiden aikaansaamiseksi pitää edetä vaihe vaiheelta, yksi asia kerrallaan. En vain osaa muodostaa vaiheita tai ne tuntuvat liian isoilta harppauksilta. Myöskään moni asia ei ole itsestä kiinni, kuten työn tai asunnon löytyminen. Mutta aloitan nyt vaiheista helpommalla: sanotaan, että jos haluat, että haaveesi käyvät toteen, sano ne ääneen. Noh, nyt olen ainakin kirjoittanut ne luettavaksi! Katsotaan, mihin nämä johtavat.
Unelmakartta konkretisoi haaveet. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti