Taaperokaravaanari

Olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät asuntoauton kyydissä kierrellen Suomea. Koska tänäkään kesänä ei uskallettu ulkomaan reissuun lapsen kanssa, yhdeksi reissuratkaisuksi päätyi vanhempieni asuntoauton lainaus ja Suomen matkailu. Taaperon kanssa asuntoautoilemaan lähteminen jännitti monesta syystä - varsinkin, kun emme miehen kanssa ole kokeneita karavaanareita (siis kuskin paikalla!).

Etukäteen stressasin, miten taapero viihtyisi autossa, olisiko se tarpeeksi turvallinen ja miten me kaikki saisimme nukuttua yöt. Turhaan jännitin! Alkutestailujen jälkeen reissaamiseen löytyi oma rytminsä ja keinot selvitä ahtaissa tiloissa. Näin taaperostamme tuli karavaanari:

Oikeanlainen turvaistuin

Heti alussa matkajärjestelyt meinasivat tyssätä vääränlaiseen lapsen turvaistuimeen. Omamme kiinnittyy vain Isofix-kiinnityksellä, eikä asuntoautossa ollut tätä. Hetken pähkäiltyämme ja Facebookissa huudeltuani, meitä onnisti. Saimme toiselta äitiystävältä turvavöillä kiinnitettävän lainaan matkan ajaksi.

Auto turvalliseksi

Kun turvaistuin oli saatu asennettua, vuorossa oli muun auton taaperoturvaaminen: avoin roska-astia vessaan, irtotavarat ylähyllyille ja johdot piiloon. Nukkumajärjestelyt aiheuttivat myös päänvaivaa. Auton sängyt ovat korkealla, takaosassa ja niiltä potoaminen yöaikaan oli yksi uhka. Saimme lapsen matkasängyn patjan mahdutettua omien sänkyjemme väliin sopivasti ja nokkelat vanhempani rakensivat puusta ja verkosta sänkyihin kestävän turvaverkon. Lopputulos oli kuin olisimme koko perhe nukkuneet isossa matkasängyssä.

Vanhempani rakensivat autoon taaperoturvakaaren.

Onneksi asuntoauto on valmiiksi kompaktin turvallinen. Kaapeissa täytyy olla tärinän kestävät lukitukset, joten lapsikaan ei niitä helpolla saa auki, ja mitään irtotavaraa autossa ei voi olla ajon aikana, joten niitä ei tarvitse myöskään korjailla lapsen jaloista pois. Auton sisustaa tutkiessaan taapero sai pari kertaa hätävilkut päälle, mutta tämä olikin ainut asia, jota piti pitää silmällä paikalla ollessa.

Sopivasti ajoitetut ajot

Yritimme ajoittaa ajot aina lapsen päiväunien ajalle. Tällä saatiin 1-1,5h mukavaa ajoaikaa. Tämän jälkeen siirryin lapsen viereen viihdyttäjäksi. Riitti, että lapselle antoi käteen erilaisia esineitä, ja hän jaksoi ihmetellä niitä puolesta tunnista tuntiin. Ihan mikä tahansa kelpasi: kenkälusikat, paistinlastat, kahvisuodatin suppilot… Kun lapsella loppui näihin kiinnostus, siirryttiin naksutarjoiluun. Annoin lapselle käteen pienen pieniä maissinaksun tai riisikakun palasia, ja hän jaksoi napsia niitä pisimmillään noin tunnin verran.

Kolmen tunnin ajo olikin pisin aika, jota lapsen kanssa jaksoimme ajaa putkeen. Runsaat tauot ja jaloittelut tekivät matkaamisesta mukavampaa ja virkistivät myös aikuisten mieltä.

Rytmi romukoppaan

Jo heti ensimmäisenä reissupäivänä totesimme, että normirytmin nukkumisten ja syömisten kanssa voi unohtaa. Emme saaneet mitenkään ajoitettua syömisiä normaaleihin ateria-aikatauluihin ja lapsi torkahteli auton kyydissä, miten sattui. Ensimmäisenä yönä lapsi nukahti 11 maissa 1,5 tunnin sänkymöyrinnän jälkeen ja heräsi seitsemältä aamulla - kun normaalisti hän meni nukkumaan kahdeksalta ja heräsi puoli ysiltä. 

Tämän jälkeen sovelsimme. Kun lapsi näytti nälän merkkejä, mutta lounaspaikkaa ei näkynyt missään, tarjosimme naksuja, kunnes sopiva syömähetki löytyi. Illalla annoimme lapsen valvoa pidempään ja seurailimme väsymyksen elkeitä. Yhtenä iltana lapsi jopa tarjosi miehelleni tuttia ja hammasmukia merkkinä siitä, että nyt oli aika mennä nukkumaan. "Lomalla muutoinkin voi valvoa pidempään ja syödä, miten sattuu" oli lomamietelauseemme.

Asuntoauto on aika kompakti kulkuväline: mukana keittiö, kylpyhuone ja makkari.

Hyödynnä huoltoasemat, kahviot ja leirintäalueiden palvelut

Meidän laina-autostassamme ei ollut mikroa tai vedenkeitintä. Suihku- ja vessatila olisi löytynyt, mutta välttelimme silti niiden käyttöä. Sen sijaan hyödynsimme kaikkia huoltoasemia, kahvioita ja leirintäalueiden lastenhoitotiloja. ABC:n hoitohuoneessa on huomattavasti helpompi pestä taaperon pyllyä kuin ahtaassa auton suihkutilassa. Samoin aamupuuron keitto ja pilttien lämmitys sujuu huomattavasti nopeammin ja siistimmin leirintäalueen keittokatoksen mikrossa kuin kaasuhellalla autossa.

Emme itsellemmekään pahemmin kokkailleet, joten aina, kun vierailimme ravintolassa, pyysimme saada lämmittää myös lapsen ruuan. Myös pussipuurot ja smoothiet helpottivat huomattavasti ruokailua - vaikka niistä aiheutuikin turhaa roskaa. Ahtaissa tiloissa ja yksinkertaisten välineiden kanssa nopeus ja helppous on valttia.

Tämän kokemuksen perusteella lähtisin taaperon kanssa uudestaan asuntoautoilemaan, mutta vielä pitää miettiä ollaanko me miehen kanssa sittenkään karavaanariainesta. 😄