Meillä on 2 viikkoa päiväkotia takana. Taapero aloitti hoidossa täydellä viikolla, mutta seuraavalla viikolla hän oli siellä vain tiistaista torstaihin. Aloitus on ollut yllättävän helppoa. Ei itkua tai äidissä jalassa roikkumista. Taapero on joka päivä jäänyt muiden lasten luo innostuneena. Viikonloppuna hän jopa hiukan kiukutteli, kun pihalla emme nousseetkaan pyörän selkään mennäksemme päiväkodille.
Monta viikkoa ennen ensimmäistä hoitopäivää stressailin, osaanko valmistautua päiväkodin aloitukseen oikein. Onneksi oli ystävät ja someyhteisöt, joista sain vastauksia ja vinkkejä. Tässä, mitä olen oppinut:
Mitä päiväkotiin tarvitaan?
Näitä listoja olen nähnyt monia: tossut (tai liukuestosukkia), unilelu, tutti, vaihtovaatteita, vaippoja (todennäköisesti teippi), sadevaatteet, kumpparit… Mutta itse lisäsin vielä listaan varaponnareita pitkähiuksiselle tytölle, joka välillä hävittää pompulansa - ja ksylitolipastilleja.
Oma haasteensa varustehankintoihin aiheutti se, että päiväkodissa ulkoillaan säällä kuin säällä. Kotona me pysymme sisätiloissa, jos sataa, joten tuntui hankalalta hahmottaa mitä tietylle säälle tarvitaan. Ratkaisuna roudaan päiväkotiin kaiken mahdollisen. Sain myös neuvon, että mitä tahansa vaatteita hoitoon viedään, niiden kannattaa olla helposti puettavia ja tunnistettavia - ei siis nauhakenkiä, nappitakkeja ja kaikilta löytyviä mustia kuomakenkiä.
Ystävä myös vinkkasi, että autoon kannattaa hankkia Ikean sininen kassi tai muu jättikassi, jonne kuraiset ulkovaatteet aina heitetään lasta haettaessa - ja että auton selkänoja kannattaa hyvin suojata. Me viritimme selkänojan suojaksi vanhan kokkausessun, vaikka valmiita istuinsuojiakin löytyisi kaupasta.
Nimiöi kaikki
Päiväkotiin täytyy todellakin kirjoittaa nimi jokaiseen tavaraan, jonka haluaa sieltä vielä takaisin - niin vaatteisiin, unileluun, tutteihin kuin sukkiinkin. Jos ei halua kirjoittaa tekstiilitusseilla suoraan vaatekappaleisiin ja ylläpitää niiden jälleenmyyntiarvoa, ainakin parista eri nettipalvelusta voi tilata valmiita tarroja lapsen nimellä (esim. Tarramonsteri ja Ikioma). Ne ovat helppokäyttöisiä ja kivan näköisiä - MUTTA tarrojen pysyvyydestä ei ole takeita. Joka pesukerralla olen saanut kaapia tarranjämiä koneen laidoilta, vaikka pyrin kiinnittämään ne hyvin.
Turvallisinta on kiinnittää tarra pesulappuun tai valmiiseen nimilappuun. Onneksi ystävät vinkkasivat, että kirjaamalla nimen apteekista ostettavaan ihoteippiin saa myös käteviä nimilappuja. Nämä ovat pysyneet paremmin pesussa ja tarrautuvat villaankin hyvin.
Vaikka jokainen asia olisikin nimiöity, ystäväni myös varoitteli, että eivät ne tavarat silti välttämättä takaisin kotiin asti päädy. Minäkin olen päiväkodissa jo pariin kertaan saanut etsiskellä lapsen college-puseroa naapuriryhmän puolelta.
Kommunikoi
Lounaalla lapselle oli tarjottu maitoa, vaikka olin kertonut, ettei hän sitä suostu juomaan ja välipalalla hän oli saanut pullaa. Jos olisimme olleet tarkkoja lapsen sokerinsyönnissä, meilläkin olisi varmaan mennyt pullat väärään kurkkuun. Onneksi emme ole. Kun tutustuimme päiväkotiin, saimme lomakkeen täytettäväksi, lapsen arvoista ja tavoista. Tähän olisi ollut hyvä mainita sokeri, jos sitä halutaan välttää. Maidosta sinne mainitsinkin, mutta on vain mahtava juttu, jos lapsi alkaa juomaan muutakin kuin piimää.
Paljon päivähoidon toimivuudesta riippuu avoimesta kommunikaatiosta. Jos lapsella on rankkoja iltoja päiväkodin alkaessa tai lapsi ei totuttaudu uuteen rytmiin, paras juttu on se, että teillä on nyt kokonainen tiimi ratkomassa ongelmia. On sekä päiväkodin että perheen etu, että kaikki saadaan toimimaan. Ongelmista kannattaa siis puhua, mutta myös pitää positiivistä asennetta yllä, jotta lapsi tajuaa, että päiväkoti on tosi kiva paikka.
Kysy ja pyydä apua
Kun omasta päivähoitoiästä on jo hiukan aikaa ja tavat varmasti muuttuneet, eihän asioita voi tietää kysymättä. Päiväkodin tutustumispäivänä ladoinkin aimoannoksen kysymyksiä. Kiitos myös ystävät ja somekansa kaikista vinkeistä!
Sain myös mahdollisuuden tutustua Kasvat-palveluun, joka tarjoaa apua kasvatuksellisiin haasteisiin. Osallistuin tunnin pituiseet Varhaiskasvatuksen aloitus -sessioon, jossa käytiin läpi kaikki suuret kysymykset sekä sain vinkkejä hoidon aloitukseen. Suosittelen palvelua, mikäli jännität aloitusta yhtä paljon (Lisätietoja kasvat.fi).
Sairastelutkin nyt arkipäivää
Nyt, kun olen ollut viikon verran kotona sairaan lapsen kanssa (sekin tietysti päiväkodin tuomia uusia haasteita), oma arvostus varhaiskasvatuspalveluja kohtaan vain kasvaa. On aivan mahtavaa, että lapsella on paikka, jossa hänelle keksitään joka päivä tekemistä, tuodaan ruoka eteen ja pidetään huolta sopivista unimääristä ja ulkoiluista! Päiväkodissa hän saa niin paljon enemmän virikkeitä, mitä minä en ikinä pysty tarjoamaan. Kiitollisena vien siis taas lapsen ensi viikolla hoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti