Taapero laivalla

Huhtikuussa suuntasimme lapsen ensimmäiselle ulkomaan reissulle eli risteilylle Tukholmaan. Tässä vinkit laivaristeilyyn taaperon kanssa.

Laivalle jonon ohi

Ruotsin risteily on siitä mukava matkustustapa, että tätä varten lapsi ei tarvitse omaa passia, vaan äidin ja isän henkkarit riittävät ja lapsen oma Kela-kortti. Muutenkin pidän laivamatkustamisen hitaudesta. Laivalla ehtii käyskennellä ja tuijotella ulos ikkunoista maisemia, toisin kuin lentomatkustaessa. Lentäessä Ruotsiin suurin osa matkasta menee jonotellessa. Tässä onkin ensimmäinen vinkki:

Laivaan ei tarvitse jonottaa. Laivaan pääsee myös 30min-1h porttien avaamisesta, kun ruuhka on ohi. Samoin Ruotsissa poistua ei tarvitse ryysiksessä vaan maihin voi nousta milloin vain maihinnousuaikana. Kannattaa siis hetki odotella.

Niiskuneidin hytissä

Yövyimme Siljan Muumi-hytissä ja huoneessa olikin kivasti tekemistä, kun bongailimme eri Muumi-hahmoja pitkin reissua.

Jo ennen matkaa mittailimme hyttikokoja ja totesimme, että tilasta kyllä tulee todella ahtaat omien rattaidemme kanssa. Siksi

Vinkki nro 2: matkarattaat säästävät tilaa.

Omamme saimme hankittua käytettynä ennen matkaa. Ne sai kätevästi kasaan ja ujutettua jopa suihkutilaan pois tieltä.

Naksuja varastoon

Vinkki 3: varaa lapselle tarpeeksi evästä mukaan

Laivalla kaikki ruoka on kallista. Pelkkä lihapullat ja muusi ovat 13 euroa halvimmassa risteilyravintolassa ja kun lapsi syö 5 kertaa päivässä, saa tällä kerrytettyä pitkän ruokalaskun. Me varasimme mukaan pilttejä, pussipuuroja, smoothieita ja taaperon myslipatukoita, jotka olivat mainioita myös kaupunkipäivällä. Vain aamupalan vedimme buffetissa. Piltit sai lämmitettyä laivan kahvilassa taikka leikkipaikalla.

Inferno lastenleikkipaikalla

Jos haluat tietää, mitä on helvetti maan päällä, mene laivan leikkihuoneeseen: kiljuntaa, itkua, juoksemista, erilaisia eritteitä ja yleistä sekoilua. Vähän niin kuin laivan yökerhossa klo 02 jälkeen, mutta sillä erotuksella, että aikuisia ei näy missään. Pikkusten pallomeressä pyöri alakouluikäisiä lapsia huutaen, hyppien ja heitellen palloja (vaikka se oli kielletty). Puolet ihmisistä, eivät ymmärrä puhuttua kieltä - tai suomea. Meno oli niin kova, että pelkäsin oman taaperoni jäävän jalkoihin. Hetken aikaa mietin, mihin kaikki vanhemmat olivat kadonneet, mutta sitten he löytyivät leikkipaikan kahviosta tuijotellen apaattisesti kännyköitään. Ehdin jo miettiä, että en kestä tätä menoa enää hetkeäkään, kun kuulin maagiset sanat: "Harri Hylje esiintyy Starlight yökerhossa 10 minuutin kuluttua". Siinä samassa kauhea lössi lapsia marssi leikkipaikalta pois ja paikka hiljeni.

Vinkki 4: Mene leikkipaikalle muun lastenohjelman aikana

Tämän jälkeen saimme rauhassa leikkiä pallomeressä ja tutkia muita nurkkia.

Olen kuullut kauhutarinoita, joiden mukaan pallomerestä saa vatsataudin ja muita sairauksia (ja kerran jopa nähnyt leikki-ikäisen suuntaavan pissat housussa pallomeressä). Itse koin kuitenkin, että se lapsen riemu oli tautiuhan arvoista. Siksi

Vinkki 5: Pese tai desinfioi lapsen kädet leikin jälkeen. (Tosin yhdessä vaiheessa lapsi oli päätä myöten pallojen seassa niitä nuoleskelemassa, joten en tiedä paljonko käsidesistä oli apua.)

Reissussa nukkuu paremmin

Vinkki 6: varatkaa lapselle vauvasänky.

Näin jälkikäteen ajatellen oli onni, että otimme hytin vauvasängyllä. Siljalla sen sai veloituksetta. Jo ennen risteilyä yövyimme hotellissa, jossa myös oli vauvan matkasänky. Nukkumaanmenemisen jälkeen lapsi veteli 2 tuntia rallia pitkin sänkyä ihan vaan sen takia, että oli hauskaa olla muualla kuin kotona - ja vanhemmat samassa huoneessa. Vauvasängystä hän ei sentään pystynyt karkaamaan pois. Ystäväni kertoi aikanaan vinkin 7: Kun laitatte lapsen nukkumaan, menkää hytin ulkopuolelle odottelemaan kunnes lapsi nukahtaa. Näin lapsi ei intoudu teidän takianne riehumaan.

Me vain odotimme tyynen rauhallisesti vierellä telkkaria katsellen, että lapsi nukahti. Kyllä se uni ennen pitkää koitti.

Tukholma ei ole täysin taaperoystävällinen

Tukholmassa kuljimme paljon kävellen, vaikka joillakin busseilla olisi päässyt ilmaiseksi rattaiden kanssa. Nautimme mielummin hyvästä säästä ja katselimme maisemia. Juna ja ratikka olisivat olleet maksullisia.

Meidän kaupunkipäivän ainut ohjelma oli vierailu Abba-museossa. Tästä alkoivatkin taaperohaasteet. Museoon ei saanut viedä rattaita, joten vierailu meni kantopuuhiksi. Rattaihin sai sentään lukon lainaan kassalta. Taapero onneksi nautti vapaudestaan. Välillä hän käveli itse, välillä vuorottelimme kantamisessa. Museossa oli paljon ihmeteltävää ja koettavaa, joten viihdykettä riitti. Vasta lopussa lapsella alkoi väsy painamaan ja hän veti itku-potkuraivarit lattialla, mutta sitten siirryimmekin vaivihkaa takaisin narikalle.

Toinen haaste Tukholmassa oli löytää ravintola, jonne pääsisi lapsen kanssa. Joko ne olivat täynnä, kiinni tai sieltä ei löytynyt lastenistuinta. Seikkailimme varmaan tunnin etsiä sopivaa paikkaa. Lopulta googletin "child friendly restaurant in Stockholm" ja löysin pienen koirakahvilan, jossa lapsi sai syötävää.

Vinkki 8: ota selvää vierailukohteen lapsiystävällisyydestä

Mitä tästä reissusta opin

Nyt, jos lähtisin reissuun uudestaan, hyödyntäisin vinkin 9: ota lapsenvahti mukaan. Kasin jälkeen, kun lapsi meni nukkumaan, myös me vanhemmat pysyimme visusti hytissä. Olisi ollut kiva käydä vetämässä edes yksi hidas laivabändin säestyksellä tai katsoa iltashow, mutta taapero ei olisi sinne asti jaksanut valvoa.

Myös matkassa on hyvä huomioida vinkki 10: Anna aikataulujen paukkua. Reissatessa lounaat eivät aina osu paikoilleen ja päikkäreille ei malteta nukahtaa. Siksi on hyvä reagoida tarpeen mukaan: nukutaan, kun nukuttaa ja syödään, kun saadaan ruokaa eteen. Nälkäkuolemia on hyvä torjua pikkusyötävillä ja päikkäreitä vetää milloin vain rattaissa. Kun matkassa oli niin paljon ihmeteltävää, taaperokaan ei tuntunut aina tajuavan, että ruoka-aika meni jo tai, että päiväunet jäivät lyhyiksi.

Meidän melkein 2-vuotias viihtyy hyvin, kun ympärillä on uutta nähtävää ja koettavaa, joten lähtisin milloin vain uudestaan reissuun.