Lapsena rakastin prinsessatarinoita. Niitä, jossa kaunotar pukeutuu isoihin mekkoihin ja prinssi tulee pelastamaan hänet kaiken kauheuden keskeltä. Minäkin unelmoin prinssi rohkeasta. Siitä komeasta miehestä, joka veisi kaikki murheet pois. Sadun loppupäässä häämöttää aina häät ja fraasi "he elivät onnellisena elämänsä loppuun." En halua enää lukea noita tarinoita tyttärelleni. Ne opettavat ihan vääriä asioita.
Vai mitä mieltä olet siitä, että tuntematon mies suutelee nukkuvaa naista - sekä Lumikissa, että Ruususessa? Tai siitä, että prinssi ihastuu neitoon, mutta ei tunnista häntä ryysyissä - Tuhkimossa? Lisäksi kaikissa noissa vanhoissa perinteisissä tarinoissa nainen on heikko ja alistuva. Hän kestää sisarpuolien ilmeilyt ja julman äitipuolen. Aina tarvitaan Prinssi Rohkea asioiden muuttamiseksi. Pahinta on tuo loppufraasi "ja he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti". Aivan kuin miehen mukaan astuminen veisi kaikki elämän haasteet mennessään.
Tämän haluisin opettaa lapselleni: Jos haluat muuttaa asioita, älä jää odottamaan Prinssi Rohkeaa. Sinä pystyt muuttamaan asioita ihan itse. Me aikuiset olemme ihan itse vastuullisia omasta onnellisuudestamme - eivät puolisomme, joille prinsessasatujen siivittämänä ladataan välillä liiankin suuria odotuksia.
Se on mahtavaa, jos löydät rinnallesi jonkun hyvän tyypin, mutta älä odota, että hän vie kaikki murheesi pois. Oma avopuolisoni on pelastanut minut tuhannesti arjen ongelmien keskeltä (joista olen aina kiitollinen), mutta se ei ole hänen tehtävänsä, enkä voi pitää sitä itsestäänselvyytenä.
Pelkään, että nuo vuosisatoja vanhat tarinat satukirjoissa ovat alkujaan tarkoitettu luomaan naisista passiivisia toimijoita, jotka jäävät kotiin odottamaan pelastajaansa. Kun tytöt huijataan uskomaan onnelliseen loppuun, jonka vain avioliitto tuo, siitä voi helposti tulla elämän päämäärä. Ja sitten tulee ongelmia, kun puoliso ei aina käyttäydy kuin prinssi tai voi taata onnellista loppuelämää.
 |
| Lapset ottavat saduista roolimalleja. Siksi saduilla on väliä. |
Mutta onneksi nykynuoriso lukee myös toisenlaisia satuja. Myös niitä, joissa prinsessat eivät nai pelastajaansa, ottavat lohikäärmettä kiinni "sarvista" ja luovat oman onnellisen loppunsa. Eikö niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti