Miksi 40 on paras ikä

Ikähän on vain numero, sanotaan. Tässä 4-kympin juuri ylittäneenä voin sanoa, että on se enemmän. Se on enemmän kokemusta, viisautta, kärsivällisyyttä ja itsetietoisuutta. Tämän takia 40 ei ole mikään uusi 30 tai 20. Näiden syiden takia se on ihan paras ikä:

1. Monet asiat eivät enää nolota. Voin kävellä vessasta ulos wc-paperi housuista roikkuen ja myöhemmin nauraa vain sille.

2. Olen oppinut, että en saa laihdutuskuureilla itsestäni kauniinpaa - mutta liikkumalla paremman mielen.

3. Pääsen juhlissa vähemmällä. Krapula tulee vähemmälläkin juomisella ja olen valmis sänkyyn puolilta öin. Enkä jää mistään tärkeästä paitsi, vaikka en olisi illan viimeinen riekkuja.

4. On tarpeeksi varallisuutta, jotta voi tehdä oikeita, eettisiä ratkaisuja - eikä vain tyytyä halvimpaan juustoon.

5. En välitä, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta - ja tiedän, että suurin osa ei ajattele mitään.

6. Tiedän, mitä on hyvä parisuhde, enkä haikaile jännittävien renttujen perään.

7. Olen murtunut miljoonaksi palaseksi ja luullut kuolevani sydänsuruun, mutta selvinnyt siitä - joten tiedän selviytyväni melkein mistä vain.

8. Olen löytänyt monta työtä, joita en halua tehdä loppuelämääni.

9. Arvostan pitkää, terveellistä elämää enemmän kuin riskinoton tuomaa huumaa.

10. Olen löytänyt jo tyylini, arvoni ja tapani elää - eikä minun tarvitse matkia muita.

11. En enää naivisti usko, että voin pelastaa maailman, mutta teen silti osani seuraavia sukupolvia varten.

12. Tiedän, mihin kroppani pystyy ja ei pysty. Ja se on ihan ok.

13. Olen hyväksynyt ulkomuotoni. En tarvitse ripsientuuhennuksia, laminoituja kulmia tai hiustenpidennyksiä tunteakseni itseni kauniiksi.

14. Hyväksyn sen, että aina ei pysytä nuorena ja terveenä, joten osaan nauttia sen hetkisistä mahdollisuuksistani - sen sijaan, että haikailisin menneitä.

This is how I roll.

Vähän vanha äidiksi

Kun lapseni täyttää tänä vuonna vuoden, minä täytän 40. Sain lapsen 38 vuotiaana. Lääketieteen mukaan olin iäkässynnyttäjä eli toisin sanoen ikäloppu. Tältä se näyttää ja tuntuu:

Paikat ovat kipeät

Raskauden ja synnytyksen pitäisi olla vanhemmalle vaikeampaa, mutta itse selvisin niistä vähällä, ilman raskausmyrkytystä, erkaumaa, raskausarpia, turvotusta tai repeämiä. Mutta jos laskeudun lattialle lapsen viereen makaamaan, en välttämättä pääse sieltä ylös enää. Selkä on jumissa. Vatsa- ja selkälihakseni katosivat jonnekin raskauden myötä ja edelleenkään, 10 kuukautta lapsen syntymästä, etsintäpartiot eivät ole löytäneet niitä. Kroppa ei palaudu kuten nuorena urheilusuorituksista.

Nukun huonosti

Minua varoiteltiin, että näin vanhalla iällä yöherätyksistä ei tokene yhtä hyvin kuin joskus parikymppisenä. En tiedä minkälaista nuoruutta muut ovat eläneet, mutta minä nukuin parikymppisenä 12 tuntisia yöunia. Nyt valvon keskellä yötä pari tuntia, vaikka lapsi ei heräisikään. Ilmeisesti iän myötä tarvitsen vähemmän unta. Luulen siis, että parikymppisenä yöheräily olisi ollut rankempaa.

En lähde kaikkiin muotivillityksiin

Kun iso osa äideistä tilaa samanlaisia ristiäiskakkukoristeita, kuvauttaa lastaan trendikkäästi syyslehtikasassa taljan päällä ja hankkii nykysuositusten mukaisia paljasjalkakenkiä - minä mietin, että "Onko pakko?". Kun kyllähän se lapsi näyttää ihan söpöltä kaikissa kuvissa ilman lavasteitakin, on sitä ennenkin perinteisilläkin kengillä opittu kävelemään ja kakkukoristeetkin voi itse askarrella. Eihän mikään pakko ole, mutta sitten minäkin rupean googlettelemaan niitä kenkiä ja laitan taljan hankinta listalle...

Olen kärsivällisempi

Parikymppisenä minulla olisi mennyt hermot vartissa, jos asiat eivät sujuneet niin kuin olisin halunnut. Nyt, kun on tarpeeksi monessa ojassa uitettu, kiukutteleva vauva on mittaskaalallaan aika pieni murhe. 

Onks noi silmäpussit vai ikäryppyi?

En välitä kaikkien mielipiteistä

10 vuotta sitten olisin stressaantunut, jos joku olisi tullut neuvomaan lapsen kasvatuksessa ja kertomaan, kuinka väärin teen. Nykyisin vain toteaisin, että "jep, vinksalleenhan tuo lapsi kasvaa" ja jatkan menoa. Tiedän, että olen minäkin kaikki suositukset lukenut, mutta en mitenkään pysty seuraamaan kaikkia ohjeita. Kukaan ei ole täydellinen, joten turha teeskennellä sellaista. Kun tekee parhaansa, niin se saa riittää.

Olen kuin muut äidit

Kun katselen muita tuoreita äitejä, en huomaa eroa. Mielestäni näytän tietyllä tavalla samalta kuin nuoremmatkin, mutta en tiedä näkevätkö he minussa enemmän ryppyjä tai ajattelevat, että jututkin on toiselta vuosikymmeneltä. Arjen ongelmista puhuttaessa ikä ei kuitenkaan näy. Äidit painivat ihan samojen haasteiden parissa oli ikää 20 tai 40.

Nämä kohdat perustuvat omaan kokemukseen. Jollekin toiselle iäkkyyden kokeminen äitinä voi olla hyvin erilaista. Se on aivan varmaa, että kukaan meistä ei ole nelikymppisenä samanlainen kuin 20 tai 10 vuotta aikaisemmin.