Esittelyssä äitiaivot

Jos kysytte minulta, miten meillä on nukuttu viimeinen vuosi, voin kertoa, että viime yö nukuttiin tosi hyvin, mutta siitä eteenpäin en ihan muista. Saattoi olla, että toissa viikolla tai viime kuussa heräiltiin viimeksi tunnin välein lapsen hampaiden tulon takia. Aika on yhtä sumeaa mössöä. Muistikuvissani heti lapsen syntymän jälkeen vietin paljon öitä vain imettäen - mutta kauanko se kesti, en ole varma. Se saattoi olla viikkoja tai kuukausia. Tällaista on elää äitiaivojen kanssa.

Äitiaivot vaikuttavat jokapäiväiseen elämääni. Olen huomannut, että käyn samoja keskusteluja uudestaan ja uudestaan. Kysyn kaverilta, mites heidän kesälomasuunnitelmansa - ja puolessa välissä vastausta muistan, että mehän on käyty tämä keskustelu jo. Hävettää, kun asiat eivät pysy päässä, mutta onneksi kaverikin on äiti. Ehkä hän ymmärtää.

Tutkimusten mukaan raskaus ja synnytys todellakin muuttaa äidin aivoja (lähdeartikkeliin), mutta todisteita siitä, että se tyhmentäisi äidin, ei löydy. Sen sijaan tutkijoiden mukaan äitien unohtelu todennäköisemmin johtuu huonosti nukutuista öistä.

Koska en voi vedota huonosti nukuttuihin öihin, syitä pitää etsiä muualta. En voi myöskään syyttää enää imetyksen aiheuttamaa energiavajetta, koska imetän enää pari kertaa päivässä. Syylliseksi olenkin todennut sen, että koko aivokapasiteettini on varattu lapsen elämän organisointiin. 

Koko ajan mielessäni pyörii aikatauluja ja listoja: "Puolen tunnin päästä päikkäreille, sitten päivällinen, sitten leikkiä, kylpy ja iltapala. Laita ruoka valmiiksi sulamaan, osta kaupasta huomiselle pilttiä ja pakkaa tavarat odottamaan. Kaupunkireissulle mukaan tutti, hedelmäsose, extravaatteita, vesipullo, lusikka, puhdistusliinoja ja vaipat - ja päälle hattu, takki, kengät…" ja tätä rataa. Lapsen hoitaminen on kuin oman yrityksen hoitamista 24-7. Toimintaa pitää suunnitella etukäteen, jotta pyörät pysyvät pyörimässä.

Äitiys ei tuo pelkkää muistinmenetystä - se tuo myös organisointitaitoa, valppautta ja empatiaa. Tutkimusten mukaan äidit ovat myös rohkeampia ja parempia multitaskaamaan (lähdeartikkeliin). Minäkin tunnistan tunteen, jonka ansiosta kävelisin tulen läpi ja hyökkäisin öykkärin kimppuun lapsen takia. Mikäli sinäkin siis tuskailet lapsen syntymän myötä sumentuneen ajatustoiminnan kanssa - muista, että äitiaivot ovat paljon muutakin kuin huonosti nukuttujen öiden aiheuttamaa muistin menetystä.

Vähän vanha äidiksi

Kun lapseni täyttää tänä vuonna vuoden, minä täytän 40. Sain lapsen 38 vuotiaana. Lääketieteen mukaan olin iäkässynnyttäjä eli toisin sanoen ikäloppu. Tältä se näyttää ja tuntuu:

Paikat ovat kipeät

Raskauden ja synnytyksen pitäisi olla vanhemmalle vaikeampaa, mutta itse selvisin niistä vähällä, ilman raskausmyrkytystä, erkaumaa, raskausarpia, turvotusta tai repeämiä. Mutta jos laskeudun lattialle lapsen viereen makaamaan, en välttämättä pääse sieltä ylös enää. Selkä on jumissa. Vatsa- ja selkälihakseni katosivat jonnekin raskauden myötä ja edelleenkään, 10 kuukautta lapsen syntymästä, etsintäpartiot eivät ole löytäneet niitä. Kroppa ei palaudu kuten nuorena urheilusuorituksista.

Nukun huonosti

Minua varoiteltiin, että näin vanhalla iällä yöherätyksistä ei tokene yhtä hyvin kuin joskus parikymppisenä. En tiedä minkälaista nuoruutta muut ovat eläneet, mutta minä nukuin parikymppisenä 12 tuntisia yöunia. Nyt valvon keskellä yötä pari tuntia, vaikka lapsi ei heräisikään. Ilmeisesti iän myötä tarvitsen vähemmän unta. Luulen siis, että parikymppisenä yöheräily olisi ollut rankempaa.

En lähde kaikkiin muotivillityksiin

Kun iso osa äideistä tilaa samanlaisia ristiäiskakkukoristeita, kuvauttaa lastaan trendikkäästi syyslehtikasassa taljan päällä ja hankkii nykysuositusten mukaisia paljasjalkakenkiä - minä mietin, että "Onko pakko?". Kun kyllähän se lapsi näyttää ihan söpöltä kaikissa kuvissa ilman lavasteitakin, on sitä ennenkin perinteisilläkin kengillä opittu kävelemään ja kakkukoristeetkin voi itse askarrella. Eihän mikään pakko ole, mutta sitten minäkin rupean googlettelemaan niitä kenkiä ja laitan taljan hankinta listalle...

Olen kärsivällisempi

Parikymppisenä minulla olisi mennyt hermot vartissa, jos asiat eivät sujuneet niin kuin olisin halunnut. Nyt, kun on tarpeeksi monessa ojassa uitettu, kiukutteleva vauva on mittaskaalallaan aika pieni murhe. 

Onks noi silmäpussit vai ikäryppyi?

En välitä kaikkien mielipiteistä

10 vuotta sitten olisin stressaantunut, jos joku olisi tullut neuvomaan lapsen kasvatuksessa ja kertomaan, kuinka väärin teen. Nykyisin vain toteaisin, että "jep, vinksalleenhan tuo lapsi kasvaa" ja jatkan menoa. Tiedän, että olen minäkin kaikki suositukset lukenut, mutta en mitenkään pysty seuraamaan kaikkia ohjeita. Kukaan ei ole täydellinen, joten turha teeskennellä sellaista. Kun tekee parhaansa, niin se saa riittää.

Olen kuin muut äidit

Kun katselen muita tuoreita äitejä, en huomaa eroa. Mielestäni näytän tietyllä tavalla samalta kuin nuoremmatkin, mutta en tiedä näkevätkö he minussa enemmän ryppyjä tai ajattelevat, että jututkin on toiselta vuosikymmeneltä. Arjen ongelmista puhuttaessa ikä ei kuitenkaan näy. Äidit painivat ihan samojen haasteiden parissa oli ikää 20 tai 40.

Nämä kohdat perustuvat omaan kokemukseen. Jollekin toiselle iäkkyyden kokeminen äitinä voi olla hyvin erilaista. Se on aivan varmaa, että kukaan meistä ei ole nelikymppisenä samanlainen kuin 20 tai 10 vuotta aikaisemmin.

Vauvavuoden ironiaa

"Se ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin" -lause voisi olla vauvavuoden mantra. Mitä tässä 10 kuukaudessa olen oppinut, että lapsen kanssa ei kannata turhia suunnitella. Elämä menee niin kuin menee. Tässä esimerkkejä vauvavuoden ironiasta:

Käyt pitkän ja hermoja stressaavan unikoulun lapsen ollessa 5 kuukautta. Viimein lapsi oppii nukahtamaan itsenäisesti ja nukkuu yöllä 7 tuntia ilman syöttöä. 2 kuukautta myöhemmin olet lähtötilanteessa ja koko unirytmi heittää häränpyllyä, kun tulee hampaita, hulinoita, eroahdistusta…

Kun lapsi lähtee liikkumaan, iskee eroahdistuskausi, kun lapsi tajuaa, että äiti voi kadota johonkin. Tämän tuloksensa äidin mukana kulkee kokoajan lahkeessa roikkuva takiainen - paitsi silloin, kun lapselle pitäisi pukea vaatteita. Yhtäkkiä se äitiin liimautunut riipus onkin joka suuntaan pyrkivä, pyristelevä ohjus.

Ostat lapselle kalliita, virikkeellisiä leluja. Lasta kiinnostaa vain kännykkä, tietokone, kaukosäädin.

Puolet ajasta ajattelet, että miten noin paljon kakkaa voi mahtua noin pieneen ihmiseen. Toisen puolen mietit, miten noin pikkuriikkisestä papanasta voi lähteä noin kamala lemu?!

Lapsi testailee uutta taitoaan puoli tuntia olohuoneen lattialla. Kun otat kameran esiin, hänen kiinnostuksensa asiaan loppuu samantien.

Ostat tyttölapselle supersöpöjä mekkoja, rusettipantoja ja myssyjä ja kuvittelet, miten suloiselta se niissä näyttää. Lopulta rusettipanta pysyy päässä 2 minuuttia. Lapsi vain itkee, kun yrität asentaa myssyä ja söpön röyhelömekon helmat on kokoajan korvissa. Vaippa vaan vilkkaa lattialla, kun lapsi möyryää eteenpäin. Se söpöydestä.

Super söpö mekko, mutta onko se vaippa joka tuolla vilkkaa?

Joko: 1) lapsi on oppinut uuden taidon ja kehuskelet sillä neuvolassa, mutta kun neuvolan täti testaa tätä, taito on yhtäkkiä kadonnut.

tai

2) Sanot neuvolassa, että ei se lapsi osaa sitä, tätä ja tota vielä. Neuvolan täti ottaa oikeanlaisen lelun esille ja lapsi osaakin kaikki temput.

Se maailman söpöin olento myös potkii, kynsii, vetää hiuksista, lapsii päin naamaa ja puree rintaa - etkä voi tehdä asialle muuta kuin valittaa.

Stressaat saako lapsi 2 vuorokautta jääkapissa avattuna olleesta Piltti-purkista oireita, samaan aikaan, kun hän syö lattialta pölypalloja ja hiekkaa.

Se perinteinen: Takana on ihan kamalat 3 päivää ja yötä: uusia hampaita, valvomista ja kiukuttelua. Viet lapsen isovanhemmille hoitoon ja varoittelet, että nyt on lapsella vaikeeta. Lasta palauttaessa mummo kertoo, että lapsi on ollut oikea hymytyttö kokoajan.

Vaikka kuinka yritätte olla tasa-arvoisia vanhempia, lapsi päättää, että vain äiti kelpaa nukutukseen, syöttöön ja lohduttamiseen.

Saat lapsen nukahtamaan päiväunille. Huokaiset helpotuksesta. Nyt vihdoinkin omaa aikaa! Puhtaat vaatteet pitäisi viikata ja ruoka valmistaa, mutta ensin vain istut kahvikupposen ääreen hetkeksi selailemaan kännykkää. Havahdut siihen, että lapsi huutaa. Tunti on vierähtänyt kännykän ääressä. Se siitä kotitöiden tekemisestä sillä aikaa, kun lapsi nukkuu.

Arjen pelastaja-appsit

Elän nykyään kännykkä liimautuneena toiseen käteen. Etsin viihdykettä, viestittelen läheisille ja ystäville sekä selaan verkkolehdistä uutisia pitkin päivää ja yötä. Kun supernanny jossain haastattelussa paasasi siitä, kuinka nykyäidit eivät nosta katsettaan kännykästä imettäessään, meinasin itkunauraa. Imetin pahimmillaan 8 kertaa, yhteensä n. 4 tuntia vuorokaudesta. Jos minun olisi se kaikki aika pitänyt vain tuijotella lasta, olisin tullut hulluksi. 

Kännykkä ei kuitenkaan ole vain viihdeväline. Se sisältää myös monta hyödyllistä sovellusta. Tässä lista meidän vauvaperheen arjen pelastajista eli Androidin parhaista appseista.

Listonic

Listonic on listausväline, joka toimii yleisimmin kauppalistan luonnissa. Hyödyllisintä siinä on se, että samaa listaa voi käsitellä monta ihmistä samaan aikaan, kuten meillä minä ja mieheni. Vielä silloin, kun mies kävi toimistolla töissä (eikä ollut kokoajan etänä), päivittelin pitkin päivää, mitä kaupasta tarvitaan. Kun mies lähti töistä, lista löytyi hänen kännykästään valmiina kauppareissua varten. Listaan oli helppo lisätä myös kuvia tuotteista (kuten se tietty pikkuhousunsuojapakkaus) sekä linkkejä, esim. resepteihin. Listonicista minulta löytyy myös joululahja-, mökkipakkaus- ja ruokaideat-lista.

Ostoslista Listonicissa

Huckleberry

Erilaisia sovelluksia vanhemmille löytyy liuta. Osassa seurataan lapsen kasvua ja annetaan vinkkejä kehitysvaiheista. Huckleberry babytracker on lapsen syöttöjen, unen ja vaipanvaihtojen seurantaväline. Sovelluksesta löytyy kalenteri, jonne voi lisätä milloin lapsi on imetetty, kakannut, nukkunut tai saanut esim. lääkkeet. Itse käytän sovellusta lähinnä lapsen syöntien seurantaan. Aloin käyttämään appsia, koska lapsen syntymän jälkeen saatoin herätä yöllä muistamatta olinko syöttänyt lapsen 5 minuuttia vai 3 tuntia sitten. Jos olisin imettänyt lasta liian usein, se olisi pahentanut hänen vatsavaivojaan. Mikäli lapsen unia olisi jaksanut merkkailla, sovelluksesta saisi myös vinkkejä unirytmin muokkaamiseen.

Lapsen syötöt, unet ja lääkkeet 

Google maps

Kaikkihan Google Mapsin tuntee, mutta oletteko hyödyntäneet sen sijainnin jakamista? Meillä tätä ominaisuutta käytetään silloin, kun pitää tavata puoliso jossain epämääräisessä paikassa. Jaan vain miehelle reaaliaikaisen sijaintini, niin hän osaa tulla samaan paikkaan. Samalla ominaisuudella näen myös, kuinka kaukana hän on sovitusta tapaamispaikasta, kun hän jakaa oman sijaintinsa.

Tori.fi

Torillekin löytyy appsi. Tätä on tullut käytettyä rutkasti, kun etsin lastenvaunuja, kantoliinaa, matkasänkyä ja kantoreppua käytettyinä sekä myynyt omia tavaroitani. Sovelluksen ainut ongelma on se, että se välillä unohtaa kirjautumistiedot ja joudut kaivella salasanoja uudestaan ja uudestaan.

Spotify

Spotify julkaisi juuri jokaisen vuoden 2020 soitetuimmat biisit. Minun top kolmoseen kuuluu lapsen nukutuskappaleita. Spotifystä löytyy myös nukutuskohinaa, sitä kaipaavalle. Tiesitkö, että soittolistaan saa myös uniajastuksen päälle? Tällöin ohjelma lopettaa soiton, kun valittu aikamääre on täynnä. Tämä on kätevä nimenomaan lapsen nukutuksessa. Kelloon 15 minuuttia, känny pinnasängyn viereen soimaan, itse telkkarin ääreen ja lapsi takuuvarmasti nukahtaa ...jos hänen vireystasonsa on oikea, soittolista mieluisa ja tähdet oikeassa asennossa.

Usko tai älä, tämä on
lapsen nukutuskappale.

WhatsApp

WhatsAppkin on tuttua kauraa monelle, mutta vasta nyt olen alkanut käyttämään sen videopuheluominaisuutta. Nyt, kun kasvokkain tapaaminen on pannassa, videopuhelut isovanhemmille on ollut kultaa arvokkaampia. Näin isovanhemmatkin näkevät livenä, kuinka lapsi on kasvanut ja kehittynyt. Isänpäivänä otettiin sekä lapsen, että vaarin ensimmäinen videopuhelu. Siinä olikin kummallakin ihmettelemistä!

Sitten on vielä Netflix, Yle Areena, Tiktok, Youtube, Instagram, Facebook... - näiden sovellusten avulla pysyin järjissäni pitkinä imetys- ja nukutusöinä.

Ja uskokaa minua, kun elää 24 tuntia vuorokaudessa lapsen kanssa, sitä tulee kyllä myös antaumuksella tuijoteltua. Parhaat hetket on kuitenkin ruudun ulkopuolella.