Etälapsuus

10 kuukautisen lapsen hammastarkastus etäyhteydellä. Tässä oikeastaan kiteytyy meidän vauvavuosi koronan keskellä. Kaikki tapahtuu etäältä, videoyhteyden avulla.

Se meni juurikin niin kuin olin ajatellut. Avaan nettiyhteyden ajoissa. Kun yhteys muodostuu nökötämme lapsen kanssa yhdessä ruudun ääressä. Lapsi rimpuilee ja yrittää päästä käsiksi tietokoneeseen, koska juuri nyt kaikki tietokoneet, kännykät ja kaukosäätimet ovat jännintä ikinä. Omat lelut eivät kiinnosta enää. Yritän keskittyä hammashoitajan puheeseen samaan aikaan, kun keksin lapselle tekemistä. Annan hänelle käteen kännykkäni, mikä vie huomion hetkeksi. Hampaita ei nähdä kuin vilaukselta. Tarkastus keskittyy lähinnä ohjeiden antamiseen.

Etäily alkoi kaiken peruuntumisella

Kaikki alkoi jo ennen synnytystä. Sain äitiysneuvolassa käteeni pamfletin, jossa oli lueteltu ohjauksia, jonne voisi ilmoittautua. Synnytysvalmennuksia, imetysohjausta, pienryhmiä, jossa keskusteltiin tulevasta vanhemmuudesta. Kaikki ne peruttiin. Mieheni sai testata etä-isyyttä heti synnytyksen jälkeen toukokuussa. Minä jäin yksin osastolle tuoreen lapsen kanssa. Mies viestitteli kotoa Whatsappin kautta. Yksi videopuhelukin taidettiin ottaa. Vaikka hoitajat ja kätilöt ramppasivat huoneessa auttamassa, mielummin olisin ollut kotona miehen kanssa jakamassa lapsen ensimmäisiä päiviä.

Alku oli lupaavaa

Kotiin päästyä emme uskaltaneet nähdä lapsen isovanhempia yli viikkoon. Sitten he tulivat takapihalle pällistelemään, koska eivät malttaneet pysyä poissakaan. Kesä oli muuten ihanaa aikaa. Rajoitukset löyhenivät. Emme matkustaneet mihinkään muualle kuin mökille, mutta lapsen kanssa riittikin muuta tekemistä. Treffailin muita äitejä ja iloitsin takapihan omasta rauhasta nyytin kanssa.

Syksykin jatkui lähes normaalina. Vauvaryhmä tapasi turvaväleillä. Mietimme oppivatkohan nämä lapset koskaan jakamaan leluja, kun lattialla köllötellessä jokaisella piti olla omansa. Äiti-vauva-pilateksessa oli helppoa, koska lapsi ei vielä liikkunut. Se vain möllötti viltillä, kun minä tein liikkeitä. Ei tarvinnut pelätä lähikontaktia muihin. Koko syksyn kuljin maski päässä bussissa, vaikka muilla niitä ei vielä paljoa näkynyt.

Ja sitten Suomi sulkeutui

Joulukuun alussa iski taas täysi sulkutila. Vika pilates peruttiin, vauvakerho ei alkanut enää. Isovanhemmille soiteltiin videopuheluja, joissa lapsi möyri lattialla. Toisille äideille kommunikoin vain Whatsappin kautta ja selailin päivittäin Facebookin Kesäkuisten-ryhmää, jossa muut äidit kävivät läpi samoja kasvuvaiheita.

Tämän vuoden puolella eristäytyminen on jatkunut. Kaikki toiminta on siirtynyt nettiyhteyden ääreen. Olen joogannut sohvan ja nojatuolin välissä, lapsi reidessä kiinni Äiti-vauva-joogavideon avulla sekä vedellyt vauvatanssia Teamsin tahtiin pitkin kämppää. Tarjolla olisi etämuskareita ja MLL:n juttelutuokioita videon välityksellä. Äitiryhmän Whatsapp laulaa edelleen joka päivä ja Kesäkuisten Facebook-ryhmä viihdyttää jutuillaan. Hammastarkastus ruudun äärelläkin oli mukavaa vaihtelua. Tästä on tullut normaalia.

Etäjooga on tosi hauskaa vikkelän lapsen kanssa.

Miten tämä vaikuttaa lapseen?

Jos mietitte kärsiikö lapsi tästä koronakaudesta, olen aika varma, että hän selviää tästä meistä parhaiten. Hänelle maskit päässä kulkevat ihmiset ovat normaaleja, eikä hän osaa kaivata ryhmätapaamisia. Meille aikuisille tämä jatkuva etäyhteyksien otto ja ihmisten ilmeinen tulkitseminen maskin läpi on rankempaa.

Jos tämä vauvavuosi on etälapsuuden aikaa, on se myös lähivanhemmuuden aikaa. Koronan takia mieheni on marraskuusta asti työskennellyt kotona. Poikkeuksellisesti meidän koko perheyksikkö on kokoajan lapsen läheisyydessä. Ja se, jos jokin, on lapselle hyväksi. Ja kyllä me aikuisetkin tästä jossain vaiheessa tokenemme!

Koronaeristyksen actionlist

Täällä sitä taas ollaan - koronaeristyksessä. Myös Päijät-Häme on päätynyt pahimpaan leviämisvaiheeseen, mikä tarkoittaa, että kaikki harrasteet on peruttu, yli 10 henkilön kokoontumisia ei suositella ja kaikkialla pitää kulkea maskissa. 

Viime keväänä olin ihan tyytyväinen, kun etätyöpakko alkoi. Eipä tarvinnut matkata ruuhkajunassa Pääkaupunkiseudulle. Kun jouduin lomautetuksi kuukauden ajalle, olin innoissani, kun pääsin rakentamaan kotipesää tulevalle lapsoselle ajoissa. Mutta, kun viimeinen raskauskuukausi ja äitiysloma koitti, olin jo valmis palaamaan toimistolle töihin. Olin puunannut kotia jo ihan tarpeeksi ja samojen seinien jokapäiväinen tuijottelu kyllästytti. Siksi suhtaudun tähän loppuvuoden eristykseen tottuneen tyynenä pienen ahdistuksen välkkyessä horisontissa.

Jotta viimeinen kuukausi ennen joulun juhlapyhiä ei olisi pelkkää seinien tuijottelua, on tehtävä jotain! Laadin toimintalistan, jonka avulla aion tehdä koronaeristyksestä mukavaa puuhaa. Kopsaa mieleisesi tai tee oma listasi :)

Koronaeristyksen actionlist:

1. Opettele tekemään nutturaletti

Koronatukalle en pysty nyt tekemään mitään, koska lapsen takia en pääse kampaajalle silloin, kun olisi vapaita aikoja, joten paras ratkaisu on keksiä muita tapoja piilottaa kamala juurikasvu.

2. Kirjoita ystävälle

Tätä tulee nykyään tehtyä liian harvoin. Yleensä viestittely tulee hoidettua nopeilla whatsup- tai messenger-viesteillä, mutta mitä jos kerrankin kirjoittaisi kunnon kirjeen.

3. Käytä vaatekaappiin unohtuneita vaatteita. Karsi turhat.

Ikuinen projekti, vaatekaapin siivous! Aina sinne jää niitä "tätä käytän sitten, kun menen cocktail-kutsuille"-vaatteita. Milloinkohan se tapahtuisi?! Ehkä nyt on "Use it or Lose it!".

4. Soita videopuheluita tavallisen puhelun sijaan

Kun ystäviä ja läheisiä ei nyt uskalla nähdä kasvokkain, videopuhelun avulla saa edes jonkunlaisen tunteen läheisyydestä.

5. Piirrä

Vaikka harrastan piirtämistä aktiivisesti, aina sille ei tunnu löytyvän aikaa. Jos välineitä pitäisi kokoajan esillä, niihin olisi helpompi tarttua lyhyinäkin vapaahetkinä, lapsen päikkäreiden aikaan.

6. Leivo ja valmistele joulunameja

Leipominen on nopein tapa saada jouluntuntu kotiin. Ja kun pakkanen on täynnä omia leipomuksia, ei tarvitse käydä kaupoilla niin usein leipää ostamassa.

7. Lajittele lapsen liian pienet vaatteet

Humps vain ja lapsen yksi vaatekerta on liian pieni! Se kirjaimellisesti tapahtuu yhdessä yössä. Huono juttu on se, että liian pienet vaatteet jäävät pyörimään sopivankokoisten sekaan ja joka aamu käyn läpi rituaalin, jossa lapselle yritetään tunkea päälle liian pientä vaatetta. Nyt on aika käydä kaappi läpi!

8. Käytä viikon ajan huulipunaa

Omistan varmaan kymmenisen huulipunaa, mutta en koskaan käytä niitä. Jospa nyt harjoittelisin käyttämään niitä sen cocktail-mekon kanssa ja samalla tekisin arjesta glamouria 😬

9. Kirjoita. Kirjoita. Kirjoita.

Otin äitiyslomani tavoitteeksi kehittää blogiani. Toistaiseksi se on jäänyt kaiken vaipanvaihdon, syöttöjen ja vauvakerhojen takia varjoon, mutt nyt vihdoinkin voin asialle jotain tehdä.

10. Tee ja lähetä joulukortit

Pari vuotta minulta jäi joulukorttien lähettäminen välistä, koska kaikki aika ja energia meni muuhun kiireeseen. Tänä vuonna aion ryhdistäytyä ja ekaa kertaa pääsen lähettämään niitä "Kattokaa, kuinka söpö lapseni on"-valokuvakortteja.

11. Ulkoile itseksesi

Ulkoilen muutenkin todella paljon, mutta normaalisti raahaan mukanani lastenvaunuja. Siksi reitit ja maastot täytyy suunnitella noille taisteluvaunuille sopiviksi. Nyt, kun koko perhe nököttää kotona, omaa aikaa jää vähän. Pikku lenkki aina silloin tällöin itsekseen tekisi terää.

12. Osallistu webinaareihin.

Webinaareja järjestetään nyt todella paljon: verkostoitumisia, musiikkiesityksiä, standuppia, joululauluja, koulutuksia, näytelmiä. Osa ilmaisia, osa maksullisia. Niiden avulla tuntee taas olevansa osa jotain yhteisöä.

13. Hanki joululahjat

Tänä vuonna pyrin ostamaan verkkokaupoista joululahjaksi vain suomalaista.

14. Koristele joulu

Kaiva ne pölyiset koristeet kaapin periltä esille ja verhoile koti joululla. Siinä kynttilän valossa on sitten mukava ihailla tulosta ja siemailla vähän glögiä. Sitten ei koronaeristykset haittaa tippaakaan!