10 syytä pitää savolaisista

"Oesko tiällä vessoo jossaen?"
"Se on tuolla tornin erillissiivessä."

Savo on lapsuuteni kesälomapaikka. Joka kesä matkustimme 6 tuntia autolla Etelä-Suomesta Savonlinnaan. Pitkää automatkaa eivät tehneet yhtään lyhemmäntuntuisiksi edes pysähdykset Juvan Visulahdessa tai Imatran koskella. Matka kesti ikuisuuden. Teini-iässä en enää jaksanut lähteä kesäreissuille. Eihän siellä  ”landella”, ollut edes mitään tekemistä ja ne ihmisetkin puhuivat ihan ihme kieltä.

Tänä vuonna pitkästä aikaa matkustin tuonne itään – ja Savo yllätti. Lapsuuteni takamaasta oli muodostunut kansainvälinen kesäkohde ja paikka oli ulkomaisia turisteja täynnä. Syynä oli tietysti 100 vuotta täyttävät Oopperajuhlat, mutta huomasin muitakin syitä pitää savolaisista:

1. Saimaa

Saimaa on Suomen suurin järvi ja neljänneksi suurin makeavetinen luonnonjärvi Euroopassa. Saimaassa on myöskin aina kylmää vettä, joten se on täydellinen virkistäytymiseen niille kahdelle hellepäivälle, joista Suomessa nautitaan per vuosi.

2. Perinneruoka

Savossa ruoka kääritään taikinakuoreen. Jos sen sisus on kalaa ja ulkokuori ruista, kyseessä on Kalakukko. Jos sisus on hilloa tai lihaa ja kuori vehnää, kyseessä on todennäköisesti lörtsy. Ja nimensähän lörtsy on saanut siitä, että kun sitä yrittää syödä, ainahan se vähän.. noh, lörtsähtää.

3. Murre

Kun savolainen kysyy ”Tullooko pulloo?”, hän ei tarjoa sinulle ryyppyä vaan kysyy haluatko pullaa kahvin kanssa. Kun savolainen etsii ”hommoo”, hän ei ole homoseksuaali vaan työtä vaille. Kun savolaismies voihkii ”Nyt ei naarata!” hänen vaimonsa hukkuessa, hän ei toki yritä päästä vanhasta akastaan eroon, vaan yksinkertaisesti toteaa, että tämä ei ole naurun paikka.

4. Savolainen luonne

"Savolainen ei ole yhtä vilkas kuin aito karjalainen. Ei hän liiku niin ravakasti, eikä puhele niin nopeasti. Hän tosin huitoo käsillä puhuessaan, mutta ei tee niin suuria ja äkkinäisiä liikkeitä kuin serkkunsa karjalainen… Mutta vilkkaampi hän on hämäläistä, ainakin suustaan. Savolainen on nimittäin hyvin puhelias ja seuraa rakastava. … Savolainen pyrkii aina "hoastattelemaan" lähimmäisiään. Se, joka hoastattelloo toista, on hänen mielestään kohtelias ja vaatimaton ihminen. Tuppisuu taas hänen mielestään on koppava ja ikävä henkilö.” kirjoittaa Ernst Lampén Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirjassa v. 1926.

5. Savolaiset miehet – ja naiset

Ernst Lampénkin toteaa, että savolainen mies ei koskaan itke. ”Savonlainen ilmaisee riemunsa ja surunsa vain kielenkärellä. Naama pysyy värähtelemättä.” Savolainen mies ei kuulemma myöskään naura, vaikka kuulisi ”vihlovan sukkeluuden”. ”Jos nauraakin, niin se on lyhyttä, vaikkakin äänekästä.” (Ernst Lampén Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja 1926)
Savossa naiset puolestaan ovat kuuleman mukaan ”haaskan näkösiä”.

6. Savolaiset nähtävyydet

New Yorkista löytyy 380 metriä korkea Empire State building, Dubaista 828 metriä korkea Burj Khalifa ibn Zayid –torni, Kuopiosta 75 metriä korkea Puijon torni. Ranskalaisilla on aurinkokuninkaansa rakennuttama Versaillesin linna, intialaisilla suurmogulivaltakunnan aikana rakennettu Taj Mahal ja savonlinnalaisilla maailman pohjoisin, kasassa pysynyt, keskiaikainen kiviröykkiö, Olavinlinna. Vatikaanivaltiosta löytyy maailman suurin kirkko (23 000 m²), mutta Kerimäellä onkin maailman isoin puukirkko (1 900 m²) – kaikki suuremmat on poltettu.

7. Vanha, nostalginen Savo

Savossa pääsee matkustelemaan vanhoilla höyrrylaivoilla, putputtamaan paikallisjunalla kuten ennen vanhaan, kiertämään museoita, joissa kerrotaan entisajasta ja muistelemaan menneitä vanhoissa kirkoissa. Turistin suusta pääseekin usein ”Voi, miten romanttisen nostalgista” tai sitten ”Eikö täällä hemmetti vie olla päästy vielä 2000-luvulle?!!”

8. Savolaiset tapahtumat

Sonkajärvellä kannetaan eukkoja, Iisalmessa on Olutfestivaali, Kuopiossa viinijuhlat ja Kuopio ”Tanssii ja soi”. Savonlinnassa naiset laulaa lujaa oopperajuhlilla ja Mikkelissä juostaan kuninkuusraveissa. Siis naisia, viinaa ja vedonlyöntiä – aika hulvatonta menoa!

9. Vitsikkäät savolaiset

Savosta tulee hauskoja miehiä, kuten keksijä-koomikko Spede Pasanen sekä viihdetaiteilijat Esa Pakarinen sekä Sakari Kuosmanen. Savosta tulee myös jäyhiä poliitikkoja kuten Paavo Lipponen, Jyrki Katainen ja Urho Kekkonen – mutta tavallaan nuokin tyypit ovat aika vitsejä.

10. Ja ne savolaisvitsit

” Savolaisakka meni valokuvaajalle. Valokuvaaja kysyi:
- Otetaanko rintakuva?
- Saeshan tuo piäkii olla mukana, tuumasi akka.”

tai

” Matkustaja kysyi Savossa konduktööriltä:
- Onko tuolla perässä tilaa?
- "On siellä tilloo, vuan ku ei oo junnoo", konduktööri vastasi.”

ja

” Talon emäntä käski savolaispojan hakea kanna-nimisen kukan puutarhurilta.
Poika meni puutarhurin luokse ja kysyi:
- Äet käski tulla hakemaa sitä kannoo? Puutarhuri vastasi:
- Mitä kannoo? Kuule poeka, ei tämä ou mikkää kanala. Poika epätoivoisena:
- Eikun minä tarkotin sitä kukkoo.”

Heinäkuun syntymäpäiväkirous

Heinäkuu on yksi parhaista kuukausista Suomessa. Uimavedet ovat ehtineet lämmetä ja luonto on vehreimmillään. Lämpöasteet saattavat nousta jopa helteen puolelle, ainakin Suomen mittapuussa. Aurinko paistaa – ellei sada ja ukkosta.

Heinäkuu on myös hyvää aikaa syntyä. Odottaville äideille on mieluisaa, kun ei tarvitse hankkia extra large –kokoisia talvivaatteita ja vastasyntyneelläkin vaatetukseksi riittää pelkkä vaippa – kunhan muistaa auringolta suojautumisen.

Heinäkuu alkupuolella syntyneet ovat rapuja (21.6.-22.7.) eli tunteellisen äidillisiä koti-ihmisiä. Ravut vaistoavat herkästi muiden mielialat ja tunteet sekä ovat varovaisen suojelevaisia, jopa liiallisuuksiin asti. Ravuille tärkeää on perhekeskeisyys ja perinteet. Heinäkuun loppupuolella syntyneet ovat puolestaan leijonia (23.7.-22.8.) eli esiintymistä rakastavia ekstroverttejä. Leijonat ovat luovia, itsevarmoja ja pahimmillaan turhamaisen ylpeitä. Leijonat haluavat mielellään olla valokeilassa. Itse olen syntynyt näiden kahden merkin vaihteessa, joten loogisesti olen kotisohvalla viihtyvä, huomionkipeä draamakuningatar.

Vaikka heinäkuu onkin mitä parasta aikaa syntyä, siihen liittyy kirous. Kun syntymäpäiväjuhlien kahvipöytä on katettu, kakku nostettu pöytään ja kynttilät sytytetty, juhlavieraat ovat jossain muualla. Mökillä. Reissussa. Lomalla. Heinäkuussa kukaan ei halua hikoilla sisätiloissa kahvipöytien ääressä. Heinäkuussa ollaan ulkona ja nautitaan hyvästä säästä.

Lapsuuteni syntymäpäiville saatiin aina houkuteltua vain lähimmät tuttavat ja sukulaiset. Kun iän myötä synttäreistä katosi pikkulapsen juhlasöpöys, nämäkin vieraat vähenivät entisestään. Huomionkipeälle leijona-minälleni oli vaikeaa, kun kukaan koulukavereista ei enää puolitoista kuukautta kesäloman alkamisen jälkeen muistanutkaan koko juhlia. Silloin ei ollut facebookia, sähköpostia taikka kännyköitä, joten kutsut jaettiin koulussa – heinäkuun puolella nuo kutsut olivat kadonneet jo sanomalehtikasojen väliin.

Ala-asteikäisenä pidin kerran kunnon koulukaverisynttärit elokuun puolella, kun koulut alkoivat. Tällöin ”kotisohvalla viihtyvä, huomionkipeä draamakuningatar” sai nauttia juhlista kaikilla mausteilla: koti oli täynnä kavereita, pukeutumisteema oli naamiaiset, tarjottavaa oli sipseistä itsetehtyyn mansikkakakkuun, kisailtiin ja tanssittiin. Silti juhlista puuttui yksi asia. Ei ollut heinäkuu, se ”oikea” syntymäpäivä.

Nykyisin perinteitä rakastava rapu-puoleni innostuu jo siitä, että syntymäpäivänäni postiluukusta tippuu äitini lähettämä kortti tai isäni soittaa onnitellakseen. Perinteisiin kuuluu myös, että mieheni harmittelee monta päivää etukäteen, kuinka vaikeaa minulle on hankkia lahja. Lähimmät ystävät muistavat aina, vaikka olisivatkin satojen kilometrien päässä mökillä tai ulkomailla reissussa. Syntymäpäivänäni pitää syödä mansikoita ja juoda skumppaa vaikka juhlijoita olisikin minimaalinen määrä.

Hyvää syntymäpäivää, heinäkuun lapset! Nauttikaa kesästä!

Kamala, kavala lomastressi

Kärsitkö lomastressistä? Siis siitä tunteesta, joka iskee, kun ystäväsi kysyy, mitä aiot tehdä lomallasi.

"Ota nyt se kuva, että muistetaan,
kun käytiin täällä."

Lomallahan ei voi olla tekemättä mitään. Loma ei tunnu lomalta, jos sen viettää samalla tavalla kuin arkivapaat. Lomalla täytyy matkustaa, kokea ja nähdä – oli se sitten koti-Suomeen mökille tai sitten kauas ulkomaille. Suunnitelmaton loma aiheuttaa stressiä, koska taka-alalla elää pelko siitä, että loma lipuu vain ohi. Lisäksi kommentilla ”Me olimme vain kotona ja katsoimme telkkaria”, ei pärjää kovin hyvin työpaikan kahvipöytä-lomakokemusvertailussa – eikä siitä jää ikimuistoisia valokuvia loma-albumiin.

Myös suunniteltu loma aiheuttaa stressiä. Varsinkin, jos matkustat ulkomaille. Ensin pitää muistaa ottaa kaikki tarpeellinen mukaan: passi, hammasharja, pyyhe… Ja mistä sitä tietää mikä on sopiva vaatetus määränpäässä? Paistaako siellä aurinko vai oletko Stadiumin shortseissasi alipukeutunut? Itse lomakohteessa on otettava selvää, mistä saa syömäkelpoista, hintaluokaltaan sopivaa ruokaa. On sopeuduttava vieraaseen kieleen, valuuttaan ja kulttuuriin – unohtamatta tippaus- ja tinkaustapoja. Sitten on kierrettävä kaikki paikalliset turistikohteet, jättämättä väliin yhtäkään, jotta ei kävisi niin, että se upein jäisi näkemättä. Välillä voi maata uima-altaan reunalla ottamassa aurinkoa, mutta silloinkin on muistettava lisäillä tasaiseen tahtiin aurinkorasvaa ja juotava nesteitä.

Valuutta ja kieli ongelmat voi välttää matkustamalla koti-Suomessa, mutta silloinkin vastaan tulee samoja kulttuuriongelmia: ”Mistä täällä saa ruokaa?”, ”Kauanko tänne museoon pitää jonottaa?” ja ”Mitä tuo myyjä oikeen selittää epäselvällä murteellaan?”.

Toiset kuvittelevat välttyvänsä lomastressiltä pakenemalla mökille, mutta turhaan! Mökkihän on kuin toinen koti, jossa samat velvollisuudet kuin normaaliympäristössäkin. Pitää pyyhkiä pölyt, tampata matot, leikata nurmikko ja tehdä ruokaa kuten kotonakin. Sen lisäksi myös kentien kantaa vettä kaivosta, hakata halkoja sekä huoltaa venettä. Ja sitten vielä on ne vieraat, jotka tuppaavat kylään kutsutusti tai kutsumatta. Heitä pitää kestitä, saunottaa, juottaa, syöttää, kehitellä ohjelmaa sekä kuljetuttaa läpi kaikki lähitienoon turistikohteet. Mökillä on aina tekemistä. ”Rentoutuminen mökillä” on urbaali legenda, josta moni mökkeilijä puhuu ennen lomaansa, mutta jonka jokainen tunnistaa valheeksi mökillä ollessaan.

Vietit lomasi miten tahansa, yksi asia on varmaa. Kun palaat lomalta, se on huojennus. Edessä on vain tuttua ja turvallista arkea. Ei enää suunniteltua ohjelmaa, nähtävyyksien kiertämistä velvollisuuden tunteesta taikka vieraiden tapojen omaksumista – eikä enää lomastressiä.

Epäonnistuneita mainoksia

Työmatkani varrella olen joutunut katselemaan samaa mainosta jo pidemmän aikaa. HKL:n eli Helsingin Kaupungin Liikenteen Matka rauhaa –kampanjajulisteessa seitsemänvuotias Luka toteaa ”Kiitos, kun juttelet muille metrossa”. Julisteesta tulee aina ristiriitainen olo. Voi Luka, etkä sinä tiedä, että suomalaiseen ”matka rauhaan” ei kuulu jutteleminen muille? Suomalaiset matkustajat asemoituvat julkisen liikenteen kulkuneuvoissa omalle istumapaikalleen, keskittyvät käsillä olevaan lehteen/kännykkään/kirjaan tai tuijottelevat passiivisesti ulos ikkunasta – jopa metrossa. Vain hullut – tai lapset – saattavat jutella tuntemattomille. Kuinka surullista, mutta niin karun totta.

Tältä näyttää helsinkiläinen hiljaisuus.

Samaisen työmatkareittini varrella sijaitsee myös Narinkkatorin Hiljaisuuden kappeli. Toukokuun lopussa avattu rakennus on Facebook-sivujensa mukaan ”paikka henkilökohtaiselle hiljentymiselle keskellä kiireisintä Helsinkiä”. Kappelin viereiseen aitaan onkin pystytetty sisäänkutsuva banneri tekstillä ”OTA SUUNTA KOHTI HILJAISUUTTA”. Surkuhupaisaksi tekstin tekee se, että kyseinen aita on viereisen rakennustyömaan. Siis aivan Hiljaisuuden kappelin vierellä myllerretään pois vanhaa asfalttia kaivinkonein ja rakennetaan uutta katukivetystä. Voin vain kuvitella minkälaisia ”hiljaisuuden ääniä” tästä syntyy. 

Mainosmiehen elämä on vaikeaa. Hänen pitäisi keksiä naseva mainoslause, joka tempaa kuluttajan mennessään ja saa tämän luottamaan tuotteeseen nyt ja ainiaan. Ei niin kuin Kotipizzan tv-sponsorimainos teki joskus kymmenen vuotta sitten. Kesken iltaelokuvan raaimman kohtauksen, juuri, kun jonkun rakas oli tapettu, äiti löytänyt lapsensa kuolleena tai lapsi koiransa hukutettuna, tv-ruutuun pärähti sponsorimainos: ”Nautinnon tarjoaa Kotipizza”. Siinä meni pitsat väärään kurkkuun useammin kuin yhden kerran. 

Viimeisin näkemäni epäonnistunut mainos oli Compeed-rakkolaastarin tv-mainos, jossa huippujulkkis Caroline Wozniacki poseeraa mannekiinina. Caroline Wozniacki… tiedäthän se maailman kuulu tennispelaaja..? Jos et ole hänestä kuullutkaan, et ole varmasti ainut. Onneksi sentään Caroline on kaunis ja pitkäsäärinen, joten rakkolaastareiden tehokkuus ei jää epäselväksi vaikkei sen, varmasti kalliiksi tullutta, mannekiiniä tuntisikaan.

Mainoksetonta juhannusta teille!

Tv-legendoille töitä

Viime viikolla tv-kanava Nelonen ilmoitti, että heidän uudeksi uutisjuontajakseen nousee vanha tuttu tv:n monitaiturimies Marco Bjurström. Monen katsojan suut loksahti auki tämän kuultua. Miten ihmeessa tuo lanteita heilutteleva nami-nami-mies voi juontaa uutisia, he ajattelivat. Siis sama tyyppi, joka herkistyi  Tanssi, jos osaat –kuvauksissa lavaesityksistä. Miten hän pystyy kertomaan pommi-iskuista tai kouluampumisista itkemättä? Sen vain aika kertoo. Mutta toivottavasti Marcon siirtyminen uutisten pariin tuo tv:seen myös uudenlaisia, nami-nami-uutisia.

Myös muut tv-legendat tarvitsisivat uusia töitä. TV5 ilmoitti lopettavansa Kari Salmelaisen ja Viivi Pumpasen Ex-sinkku-deittiohjelman sen huonon suosion takia. 80- ja 90-lukujen seurusteluohjelmien kuningas vapautuu siis taas vapaille työmarkkinnoille. Mitä töitä Kari nyt voisi tehdä, jotta hän ei joutuisi työkkärin jonoon? Lupsakka Salmelainen voitaisiin ainakin näin aluksi sijoittaa seuraavan tuotantokauden Big Brother –taloon, jotta voisimme mielenkiinnolla seurata kuinka monta tulevaa julkkisparia Kari ehtisi ohjelman aikana parittaa.

Jokunen aika sitten Suomi-tv-yritti pyörittää kanavallaan toista 80-90-lukujen katsojasuosikkia, Kumppitonnia, huonolla menestyksellä. Väisäsen Riitta voisi siirtyä tv-kakkoselle juontamaan ”Inhimillistä tekijää”. Väisäsen ”No mitäs sulle?” ja ”Mentäiskö tässä vaiheessa katkolle?” –hokemat sopisivat keskusteluohjelmaan mainiosti ja Riitta voisi edelleen yrittää auttaa ihmisiä tulkitsemaan tunteitaan sanoiksi.

Formulaselostaja Matti Kyllönen voisi siirtyä juontamaan SubChatia. Perjantai-illan känniviestit kuulostaisivat paljon mielenkiintoisimmilta nopeatempoisen Kyllösen selostama. 

Lähes 30 vuotta tv:ssä häärinyt ”Karpolla on asiaa” juontaja Hannu Karpo voitaisiin puolestaan sijoittaa tv-ykkösen homo-, känni- ja mitä-muita-näitä-iltoja-nyt-onkaan -teemailtojen juontajaksi. Karpo olisi tähän pestiin mitä parhain, koska – Karpo ymmärtää – oli päähän ottava asiasi sitten mikä tahansa. 

Ja eläkkeelle siirtyneet uutistenlukijat, Urpo Martikainen, Arvi Lind, Eva Pottila ja Kari Toivonen, voisivat yhdessä tuoda takaisin 80-luvulla näytetyn ”Valehtelijoiden klubin”. Tuossa kilpailussa kilpailijoille esiteltiin mitä eriskummallisempia esineitä ja ohjelman vakiokommentaattorit keksivät niille käyttötarkoituksia ja merkityksiä. Vain yksi selittelijöistä puhui totta ja muut valehtelivat. Kilpailijan tehtävä oli arvata kuka oli totuuden puhuja. Olisikin erityisen haasteellista tulkita, kuka ex-uutisjuontajista puhuisi totta ja kuka valehtelisi, kun kaikki puhuisivat vakuuttavalla uutistenlukijaäänellään.

Hauskoja tv:n katselemis hetkiä!