James Bondin vaimon suusta

”Lehdet kirjoittavat usein, että James Bond on unelmien mies ja täydellinen rakastaja, mutta minä olen eri mieltä. Olen hänen vaimonsa, joten monen vuoden kokemuksella voin kertoa, että ei kaikki mene ihan niin kuin kirjoitetaan…

Jamesin kanssa saa aina olla varuillaan. Ei sen takia, että joutuisin vaaratilanteisiin, vaan sen takia, että aina, kun silmä välttää, se on lirkuttelemassa jonkun vieraan naisen kanssa. Ruokaostoksillakin se katoaa hetkessä lihatiskille muka ”jakamaan salaista tietoa” sen nuoren myyjättären kanssa.

Vähän väliä James matkustaa ”työmatkalle” eksoottisiin maihin ja palaa sieltä ruskettuneena sekä vieraalle hajuvedelle haisevana. Se väittää olleensa ottamassa kiinni jotain "kansainvälistä rikollisjärjestöä" ja joutuneensa taistelemaan "salaisessa,  maanalaisessa bunkkerissa rikollislegioonaa" vastaan, mutta minä kyllä arvaan asioiden todellisen laidan.

Jamesin työnantaja kustantaa hänelle aina uusimmat ja hienoimmat autot käyttöönsä. Aston Martineita, Lotus Turpoja ja kalleimpia Bemareita. Hienoahan se on, mutta aina se onnistuu jotenkin romuttamaan ne. On muka ajanut takaa rosvoja tai joutunut väijytetyksi. Minä en usko siitä tippaakaan! Viinalta se haisee, kun se palaa niiltä reissuiltansa. On taas vedellyt Dry Martineja kasinolla.

Ja sitten ne kojeet! Sen herätyskelloonkaan en uskalla koskea, kun ei tiedä räjähtääkö se vai laukaisee jonkin lasersäteen. Takapihallakin on mini-helikopterin laskeutumispaikka. Kukkaistutuksen saa kerran viikossa kyytiä, kun James lähtee töihin.

Epäilyttävässä seurassakin se mies liikkuu. Aina silloin tällöin meille ilmestyy kummallisia tyyppejä kyselemään Jamesia. Rautaleukoja, aasialaisia kääpiöitä ja kolmenännisiä miehiä (älkää kysykö mistä tiedän). Todennäköisesti se on taas hävinnyt kasinolla ja miehet havittelevat rahojaan. Yleensä sanon heille, että ”ei sitä Jamesia ole näkynyt vähään aikaan. On taas jossain reissuillansa”.

Parasta Jamesin kanssa asumisessa on se, kun rankan päivän jälkeen hän kuiskaa korvaani ”Timantit ovat ikuisia”, ”Meille maailma ei koskaan riitä” tai ”Huominen ei koskaan kuole”, mutta tuolloinkin tiedän, että sanojahan ne vain ovat. Huomenna se saattaa taas kadota matkoihinsa ”pelastamaan maailmaa”."

Tv täynnä laatu ohjelmaa

Noin viisi vuotta sitten digi-tv saapui Suomeen. Uudelta valloitukselta odotettiin paljon - uusia tv-ohjelmia, monipuolisempia kanavia ja laadukasta sisältöä. Pian digin saavuttua huomattiin kuitenkin, ettei se mennyt ihan niin. Uudet tv-kanavat pyörittivät uusintoja ja tyhjät tv-paikat täytettiin chateillä, ostos-tv:eillä ja interaktiivisilla höpsötys-kisoilla. Nyt 2012 tv-tuotannoissa on päästy jo jonkin verran pidemmälle, kanavat eivät enää pelkää ostaa ulkomaisia sarjoja kovalla rahalla ja suomalaisten tuotantojenkin määrä on vain kasvanut, mutta edelleen tv:ssä pyörii mitä kummallisimpia sarjoja. 

Tai mitä sanotte näistä:

Mummot pelastavat kerran kuussa Tv 7:llä Tulimummot-ohjelmasarjassa. Sarjassa ”tunnettu turkulaisjulistaja Mirja Vehosmaa herättää uskovia uudelleen”, kuten hän itse sanoo. Ohjelmatietojen mukaan Mirja Vehosmaa on eläkkeellä oleva pankkivirkailija, joka on kiertää Suomea saarnaten ja pitää yllä ”laaja” Tulimummot-yhdistystä. Jos jostain syystä joku Tulimummojen jakso on jäänyt katsomatta, ei hätää: Vehosmaan saarnoista on tehty kymmeniä dvd-taltiointeja.

Jos taas kaipaat ohjelmistoosi runsaasti testosteronia, käännä kanava Jimille katsomaan hurjaa Metsien miehet –tosi-tv-dokumenttisarjaa. Ohjelmassa karjut äijät kaatavat puita Pohjois-Amerikan metsissä ja kohtaava työssään ”monenlaisia vaaroja”, mm. kaatuilevia puita, metsän eläimiä ja kilpailevia puunkaatajia. Hurjaa!! Samaa testosteronivyöryä tarjoaa toinen Jimin tosi-tv-dokumenttisarja ”Rekkamiehet jäällä”. Siinä miehen ajavat isoilla rekoilla Alaskan jääkentillä. Ohjelma ei olisi tietenkään mitään ilman vaarallisia tilanteita: liukkaita teitä, huonoa säätä ja äreitä ukkoja… siis aivan kuin suomalaisilla maanteillä!

Vai kiinnostaako sinua ruuanlaitto? Valion juustoklassikkoleivät –ohjelma ei suinkaan ole ylipitkä mainos vaan Valion ja Neloskanavan nerokas kokkiohjelma. Noin minuutin pituisessa ohjelmassa ehditään neuvoa mitä voileivän päälle kannattaa laittaa: emmentaalia, turunmaata tai aurajuustoa. Ja välillä leivän voi jopa lämmittää mikrossa. Neuvojen avulla tumpelompikin kotikokki osaa voidella leipänsä ja valita oikean juuston.

Jos elämässäsi ei ole kerta kaikkiaan mitään sisältöä, etkä koskaan pääse mihinkään, tv:tä katsomalla voit kokea koko elämän kirjon. Voit mm. käydä Tallinnassa laivalla (Laiva, Jim), ajaa taksilla (Taksi, Jim), matkustaa Bulgariaan tai shoppailemaan Tuuriin (Matkaoppaat ja Tuuri, Nelonen), muuttaa (Muuttajat, Jim) taikka vierailla jonkun kotona syömässä ja arvostelemassa ruokaa (Arvostele mun illallinen Suomessa, Liv). Pahimmassa tapauksessa voit joutua tekemisiin poliisin kanssa (Poliisit, Nelonen), juuttua tulliin (Suomen Tulli, Jimillä) taikka päätyä jopa vankilaan (Kakola, Tv2:lla). TV:ssä voi seurata myös synnytystä (Sydänääniä, Tv2 & Erilaiset äidit, Ava) tai jopa kuolemaa (Viimeiset sanani, Yle… vielä ilmestymätön).

Puuttuuko siis televisiosta enää mitään, mitä tosielämässä ei olisi? Jos puuttuu, eikun vain uutta ohjelmaideaa kehittelemään. TV kaipaa lisää laadukasta ohjelmaa!

Rakkautta ilmassa – ja rikkinäisiä astioita

Olen nyt seurustellut mieheni kanssa 7 vuotta 5 kuukautta ja 3 päivän – siis jos lasketaan siitä, kun tapasimme. Monilta itkuilta ja hampaita kiristäviltä riidoilta, olisi vältytty, jos olisin tiennyt sen, minkä tiedän nyt parisuhteesta. Tässä siis kokemukseni jakoon vastarakastuneille nuorikoille:

Lautasien rikkominen riitatilanteessa ei kannata pidemmän päälle.
Ennen pitkään astiakaappi alkaa käydä aika tyhjäksi.

Jos riidoissa toinen aina voittaa, parisuhde on se häviäjä.

Kun toinen seurustelun alkuvaiheessa sanoo ”Minä rakastan sinua”, se ei tarkoita, että elätte onnellisina elämänne loppuun.

Rakastumisen tunne ei kestä ikuisuuden. Rakkaus voi kestää.

Puolisosi ei osaa lukea ajatuksiasi – ei, vaikka olisitte asuneet yli viisi vuotta yhdessä.

Jos puolisosi tuo yllättäin sinulle kukkia, älä kysy miksi.

Ei pidä paikkansa, että jokaiselle olisi joku tuolla jossain. Jokaiselle on tuolla useita, joista pitää valita se vähiten ärsyttävä ja eniten samaan talouteen yhteensopiva.

On virhe ajatella, että ajan kanssa puolisosi muuttuu ja hänen huonot puolensa katoavat. Ei hän muutu, sinä muutut – opit sietämään hänen huonoja puoliaan.

Vaikka puolisosi olisi kuinka lihonnut, älä MISSÄÄN NIMESSÄ ehdota hänelle laihduttamista! (Äläkä ainakaan lähetä häntä mihinkään ”Rakas, sinusta on tullut pullukka!”-tv-ohjelmaan!!) 

Rakkaus ei pese pyykkiä eikä vie vanhentunutta ruokaa jääkaapista roskikseen. Siivousvuoroista ja muista kotiaskareista kannattaa sopia.

Jos miehesi tarjoutuu kantamaan sinut kynnyksen yli sänkyyn, kieltäydy. Terve mies on paljon seksikkäämpi kuin selkävammainen.

Kaupassa

Linja-autossa vatsa kurnii. Joku vetelee vieressä banaania – siis bussissa!!! Eihän bussissa saa edes syödä – ja siihen on syynsä. Mulkoilen häntä vihaisena. Linja-auto kaartaa vielä viimeiset mutkat ja lähestymme pysäkkiäni. Enää pari sataa metriä ja pääsen kotiin syömään. Kun auton ovet avautuvat ja astelen asfaltille, tajuan… Ei helv.., eihän siellä kotona ole mitään ruokaa! Käännän kulkuni väsyneenä kodin sijaan lähikauppaan.

Leipää, juustoa ja maitoa… leipää, juustoa ja maitoa, hoen matkalla. Muuta ei kaupasta tarvita. Toivon kauppareissusta nopeaa ja vaivatonta, mutta tiedän, että toivomukseni on mahdoton. Kello viiden aikaan lähes kaikki työmatkalaiset kiertävät kaupan kautta kotiinsa ja lähimarketissamme on ruuhkaa.

Kaupan ovelta noukin korin kainalooni ja valmistaudun henkisesti selviytymään kauppasokkelon läpi. Hedelmä- ja vihannesosasto on selvästi töistä palaajien kansoittama. Jakkupukuiset miehet ja naiset puristelevat hedelmiä ja punnitsevat vihanneksia väsynyt ja ärtynyt ilme kasvoillaan yrittäen muistaa mitä heidän piti ostaa. Päärynät näyttävät mehukkailta. Pussitan niitä kolme, vaikka en niitä tarvitsisikaan.

Leipähyllyillä vallitsee kaaos. Perheenisä on päättänyt tuoda koko katraansa ostoksille. Kaksi natiaista kiskoo hyllystä leipäpaketteja lattialle sillä aikaa, kun heidän isänsä tuijottaa pohtivasti ruisleipiä ja kolmas polvenkorkuinen huutaa rattaissa. Mietin pitäisikö minun puuttua tilanteeseen, mutta päätän napata nopeasi vain paahtoleipäpakkauksen.

Ahmin hyllyjä katseellani. Pekonisuikaleita… lauantaimakkaraa.. Pitäisikö tehdä makkarakeittoa viikonloppuna??, ajattelen. Vai maksalaatikkoa? Jopa kuivat riisikakut vaikuttavat herkullisilta naposteltavilta, kun on tarpeeksi nälkä. Lisään koriin lihapiirakoita. Ja suolakeksejä, koska perjantaille tarvitaan jotain naposteltavaa.

Maitotuoteosastolla mummot vaeltavat käytävällä kuin laiduntavat lehmät, hitaasti, tepastellen eteenpäin kuin heillä ei olisi elämässä kiire minnekään. Heitän koriin pari purkkia jugurttia ja yritän päästä lauman ohi maitohyllylle tyrkkäämättä ketään kumoon. Matkalla kassalle lisään koriin vielä säilykkeitä. Pitäähän hätävararuokaa aina olla! Niin wc-paperi oli loppu – kai. Otetaan varmuuden vuoksi!

Jono kassoilla on pit-kä. Kassoja on käytössä kaksi ja juuri, kun olen valinnut niistä lyhyimmän, kolmannelta kassalta kuulutetaan, että sillekin voi maksaa. Viereinen jono jakautuu kahdeksi ja lopulta olen siinä ”pisimmässä” jonossa. Kun viimein pääsen kassahihnan tuntumaan, yritän mulkoilemalla saada viestini perille edessä olevalle. Hän on ladannut tavaransa hihnalle, mutta ostosvuorot jakava kapula on kaukana tavoittelemattomissani. Mietin kurotunko suurieleisesti hänen ostoksiensa yli ottamaan kapulan vai odotanko hänen tajuavan viestini. 

Ei-iiih!!!, huutoni kaikuu kaupassa liian myöhään. Myyjä on juuri pussittanut pakasteeni pieniin läpinäkyvään muovipussiin. Vihaan niitä pusseja! En tajua miksi pakasteita varten pitää uhrata vielä yksi muovipussi??! Pakasteethan ovat jo valmiiksi pakkauksissaan ja ostoksen jälkeen ne pakataan isompaan kassiin. Kotona en raaski heittää pikkupusseja roskiin, mutta ei minulla ole niille varsinaisesti mitään käyttötarkoitustakaan. Joten kerään pussit yhteen keittiön vetolaatikkoon, joka pursuaa niitä jo nyt. Yleensä myyjä sentään kysyy haluanko pakasteeni pikkupussiin, mutta ei tällä kertaa.

Onko teillä bonuskorttia?, myyjä kysyy. Tarjoan hänelle kirjastokorttia ja kilpailevan yrityksen etukorttia ennen kuin oikea muoviläpyskä löytyy. Kaivan luottokortin esille. Onneksi maksupääte sentään toimii. Koko heinäkuun ajan laite ei tahtonut hyväksyä luottokorttiani ja tunsin kuinka takanani jonottavat mummot tuijottivat minua kuin mitäkin maksuhäiriöistä. Varmaan johtui jostain helteesta tai jostain... Pakkaan ostokset omiin puuvillakasseihini.

Kotimatkalla kiroan kantamuksiani. Kaksi kassia ostoksia!! Minunhan piti ostaa vain leipää, juustoa ja maitoa!

10 syytä pitää savolaisista

"Oesko tiällä vessoo jossaen?"
"Se on tuolla tornin erillissiivessä."

Savo on lapsuuteni kesälomapaikka. Joka kesä matkustimme 6 tuntia autolla Etelä-Suomesta Savonlinnaan. Pitkää automatkaa eivät tehneet yhtään lyhemmäntuntuisiksi edes pysähdykset Juvan Visulahdessa tai Imatran koskella. Matka kesti ikuisuuden. Teini-iässä en enää jaksanut lähteä kesäreissuille. Eihän siellä  ”landella”, ollut edes mitään tekemistä ja ne ihmisetkin puhuivat ihan ihme kieltä.

Tänä vuonna pitkästä aikaa matkustin tuonne itään – ja Savo yllätti. Lapsuuteni takamaasta oli muodostunut kansainvälinen kesäkohde ja paikka oli ulkomaisia turisteja täynnä. Syynä oli tietysti 100 vuotta täyttävät Oopperajuhlat, mutta huomasin muitakin syitä pitää savolaisista:

1. Saimaa

Saimaa on Suomen suurin järvi ja neljänneksi suurin makeavetinen luonnonjärvi Euroopassa. Saimaassa on myöskin aina kylmää vettä, joten se on täydellinen virkistäytymiseen niille kahdelle hellepäivälle, joista Suomessa nautitaan per vuosi.

2. Perinneruoka

Savossa ruoka kääritään taikinakuoreen. Jos sen sisus on kalaa ja ulkokuori ruista, kyseessä on Kalakukko. Jos sisus on hilloa tai lihaa ja kuori vehnää, kyseessä on todennäköisesti lörtsy. Ja nimensähän lörtsy on saanut siitä, että kun sitä yrittää syödä, ainahan se vähän.. noh, lörtsähtää.

3. Murre

Kun savolainen kysyy ”Tullooko pulloo?”, hän ei tarjoa sinulle ryyppyä vaan kysyy haluatko pullaa kahvin kanssa. Kun savolainen etsii ”hommoo”, hän ei ole homoseksuaali vaan työtä vaille. Kun savolaismies voihkii ”Nyt ei naarata!” hänen vaimonsa hukkuessa, hän ei toki yritä päästä vanhasta akastaan eroon, vaan yksinkertaisesti toteaa, että tämä ei ole naurun paikka.

4. Savolainen luonne

"Savolainen ei ole yhtä vilkas kuin aito karjalainen. Ei hän liiku niin ravakasti, eikä puhele niin nopeasti. Hän tosin huitoo käsillä puhuessaan, mutta ei tee niin suuria ja äkkinäisiä liikkeitä kuin serkkunsa karjalainen… Mutta vilkkaampi hän on hämäläistä, ainakin suustaan. Savolainen on nimittäin hyvin puhelias ja seuraa rakastava. … Savolainen pyrkii aina "hoastattelemaan" lähimmäisiään. Se, joka hoastattelloo toista, on hänen mielestään kohtelias ja vaatimaton ihminen. Tuppisuu taas hänen mielestään on koppava ja ikävä henkilö.” kirjoittaa Ernst Lampén Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirjassa v. 1926.

5. Savolaiset miehet – ja naiset

Ernst Lampénkin toteaa, että savolainen mies ei koskaan itke. ”Savonlainen ilmaisee riemunsa ja surunsa vain kielenkärellä. Naama pysyy värähtelemättä.” Savolainen mies ei kuulemma myöskään naura, vaikka kuulisi ”vihlovan sukkeluuden”. ”Jos nauraakin, niin se on lyhyttä, vaikkakin äänekästä.” (Ernst Lampén Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja 1926)
Savossa naiset puolestaan ovat kuuleman mukaan ”haaskan näkösiä”.

6. Savolaiset nähtävyydet

New Yorkista löytyy 380 metriä korkea Empire State building, Dubaista 828 metriä korkea Burj Khalifa ibn Zayid –torni, Kuopiosta 75 metriä korkea Puijon torni. Ranskalaisilla on aurinkokuninkaansa rakennuttama Versaillesin linna, intialaisilla suurmogulivaltakunnan aikana rakennettu Taj Mahal ja savonlinnalaisilla maailman pohjoisin, kasassa pysynyt, keskiaikainen kiviröykkiö, Olavinlinna. Vatikaanivaltiosta löytyy maailman suurin kirkko (23 000 m²), mutta Kerimäellä onkin maailman isoin puukirkko (1 900 m²) – kaikki suuremmat on poltettu.

7. Vanha, nostalginen Savo

Savossa pääsee matkustelemaan vanhoilla höyrrylaivoilla, putputtamaan paikallisjunalla kuten ennen vanhaan, kiertämään museoita, joissa kerrotaan entisajasta ja muistelemaan menneitä vanhoissa kirkoissa. Turistin suusta pääseekin usein ”Voi, miten romanttisen nostalgista” tai sitten ”Eikö täällä hemmetti vie olla päästy vielä 2000-luvulle?!!”

8. Savolaiset tapahtumat

Sonkajärvellä kannetaan eukkoja, Iisalmessa on Olutfestivaali, Kuopiossa viinijuhlat ja Kuopio ”Tanssii ja soi”. Savonlinnassa naiset laulaa lujaa oopperajuhlilla ja Mikkelissä juostaan kuninkuusraveissa. Siis naisia, viinaa ja vedonlyöntiä – aika hulvatonta menoa!

9. Vitsikkäät savolaiset

Savosta tulee hauskoja miehiä, kuten keksijä-koomikko Spede Pasanen sekä viihdetaiteilijat Esa Pakarinen sekä Sakari Kuosmanen. Savosta tulee myös jäyhiä poliitikkoja kuten Paavo Lipponen, Jyrki Katainen ja Urho Kekkonen – mutta tavallaan nuokin tyypit ovat aika vitsejä.

10. Ja ne savolaisvitsit

” Savolaisakka meni valokuvaajalle. Valokuvaaja kysyi:
- Otetaanko rintakuva?
- Saeshan tuo piäkii olla mukana, tuumasi akka.”

tai

” Matkustaja kysyi Savossa konduktööriltä:
- Onko tuolla perässä tilaa?
- "On siellä tilloo, vuan ku ei oo junnoo", konduktööri vastasi.”

ja

” Talon emäntä käski savolaispojan hakea kanna-nimisen kukan puutarhurilta.
Poika meni puutarhurin luokse ja kysyi:
- Äet käski tulla hakemaa sitä kannoo? Puutarhuri vastasi:
- Mitä kannoo? Kuule poeka, ei tämä ou mikkää kanala. Poika epätoivoisena:
- Eikun minä tarkotin sitä kukkoo.”