Mahdoton dieetti

Vuonna 2006 tutustuin ensimmäistä kertaa kolesteroliin. Se oli epämieluisa kokemus. Työterveystarkastuksessa 5 minuutin mukavan rupattelun jälkeen terveyshoitaja kaivoi mapistaan verikokeeni tulokset ja alkoi ladella uhkavaatimuksia. ”Sinä tulet kuolemaan nuorena, jos et vähennä rasvankulutustasi!”, ”Vesisuonesi tukkeutuvat pikku hiljaa ja jonain kauniina päivänä saat sydänkohtauksen!”, hän manasi – tai niin ainakin asian kuulin. Huono kolesterolini oli yli kahdeksan vaikka arvon pitäisi olla alle viisi. Veti hiljaiseksi, varsinkin, kun mukava terveydenhoitaja oli yhtäkkiä muuttunut käytökseltään Saatanan sanansaattajaksi.

Tein kaikkeni, jotta terveyteni paranisi. Vaihdoin kevyt maidon rasvattomaan, käytin vähärasvaisia juustoja ja suosin kala ja kana ruokia liharuokien sijaan. Kolesteroli arvoni laski, mutta terveydestä ei voinut sanoa samaa. Rasvaiset herkut piti korvata jollakin, joten huomaamattani napsin sokerimakeisia, kun niitä vain oli tarjolla. Rasvainen ruoka turrutti näläntunteen pitkäksi aikaa, joten sen vähentyessä minulla oli aina nälkä. Täytin näläntunnettani leivällä, leivoksilla, limsalla... tai millä vain mitä heikkona hetkenä käsiini sain.

Sokeri on pahasta! Siinä on liian paljon kaloreja ja se lihottaa!
Riisi, leipä ja perunat on pahasta! Niissä on hiilihydraatteja ja ne lihottaa!
Kasvikset ja hedelmät ovat terveellisiä, mutta niitä pitää syödä viisi kiloa, jotta nälkä lähtee - ja sittenkin puolen tunnin päästä tulee taas nälkä!
Rasvaton ruoka on epäterveellistä, kun siitä ei saa tarpeeksi oikeita rasvoja.
Sokeriton ruoka on epäterveellistä, kun siinä on vaarallisia lisäaineista!
MITÄ HITTOA SITÄ OIKEEN VOI SYÖDÄ??

Sitä pitäisi syödä monipuolisesti, mutta mitä tahansa sitä suuhunsa laittaa, on haitaksi sinulle. Ja jos satutkin löytämään, jonkun hyvän terveellisen vaihtoehdon, ihan varmasti se on uhaksi vähintään ympäristölle. Ruokaa rahdataan suurilla hiilijalanjäljillä toiselta puolelta maapalloa. Merilevä kuulemma sisältää paljon terveellisiä ainesosia, mutta sitä saa vain jostain Japanista. Suomalaiset levät eivät ole mitään niihin verrattuina. Tai, jos ruoka on terveellistä ja luontoystävällistä, se maksaa niin paljon, että kukkaron pohjalle jää vain pari senttiä muuhun elämiseen.

Lopetin puoli vuotta sitten ruokavaliostani välittämisen. Syön edelleen suhteellisen rasvatonta ruokaa, lähinnä nyt tottumuksesta, mutta en enää mieti paljonko energiaa, hiilihydraatteja tai kaloreita mikäkin ruoka-annos sisältää. Ehkä kuolen parin vuoden päästä ties mihinkin sydänsairauteen, mutta tämä herkuttelu on sen arvoista!