Ten things I hate about – bus transportation

Ra-kas-tan linja-autolla matkustamista. On ihana matkata paikasta toiseen katsellen maisemia tai käyttäen matka-ajan kirjan lukemiseen, puhelimessa puhumiseen tai älykännykän selailuun. Ei tarvitse seurata muuta liikennettä, miettiä mitä reittiä ajaa tai stressata huonoa säätä. Aika kulkee rattoisasti.

Vaikka linja-automatkustelu on minulle luksusaikaa - on paratiisissa mädät omenansakin.
Tässä 10 bussiliikenteen riesaa: 
1. Kiertoajelureitit

Paikasta A paikkaan B kestäisi suorinta tietä 30 minuuttia, mutta koska bussin täytyy kulkea myös paikkojen C, D, E ja F kautta, matka kestää lähes tunnin. Pääkaupunkiseudun julkinen liikenne on suunniteltu, niin että kenenkään ei tarvitse kävellä lähimpää bussipysäkkiä kauemmas eli reitit ovat pitkiä ja kiemurtelevia. Pikku liikunta tekisi ihan hyvää kaupunkilaisille! Jos he vaikka kävelisivät edes sen lähimmän moottoritien varteen, josta bussi kulkisi suoraan isoimpiin keskuksiin, bussimatkat olisivat paljon nopeampia – ja terveellisimpiä. 
2. Leveä kuljetus

AINA täpötäydestä bussista löytyy pari henkilöä, jotka haluavat varata viereisen paikan laukulleen. Ei auta vaikka vieressä seisoisi ja tuijottaisi kärsivästi kohden, laukku ei liiku syliin tai lattialle. Ystäväni kerran tokaisi vastaavanlaisessa tilanteessa kovaäänisesti, että ”Onpas rouvalla iso takapuoli, kun tarvitsee kaksi penkkiä käyttöönsä” ja johan paikka heltisi. 
3. Kiihdytysajokuskit

Punaisiin valoihin pysähdytään äkkijarrutuksella ja liikkeelle lähdetään talla pohjalla. Samoin menetellään pysäkkiä lähestyessä. Vanhat mummot saavat pitää kiinni lonkistansa, jos erehtyvät nousemaan penkistään liian aikaisin. Tällainen äkkipikainen ajotyyli ei varmasti säästä aikaa tai polttoaineitta – eikä varsinkaan matkustajien hermoja.
4. Ilmaisjakelulehti-matot

Viskataanko teillä kotona luetut lehdet lattialle ja odotetaan että joku muu korjaa ne sieltä? Ei meillä ainakaan! Miksi tätä tapahtuu sitten joka päivä julkisissa liikennevälineissä? Ei ole kiva palata töistä kotiin lehtimatolla päällystetyllä kulkuneuvolla – eikä niitä lehtiäkään sen jälkeen voi enää lukea.  Linja-autoissa on usein ilmaisjakelulehtien jakelukori, josta lehden voi ottaa käyttöönsä ja sinne voi myös luetun lehden palauttaa. Ja sitten on olemassa sellaiset asiat kuin roskikset! 
5. Yökerhovuorot

Viikonlopun iltavuoroissa bussista kuuluu kolina, kun tyhjät pullot ja tökit vierivät edes takaisin lattialla. Suomalaisilla on niin kiire päihtyä, etteivät he ehdi odottaa bussimatkan vertaa - matkalle pitää ottaa matkajuomaa. Matka Helsinkiin vielä menettelee kello kahdeksan aikaan, mutta paluumatka kello neljältä yöllä, on kuin yökerhobussissa matkustaisi. Väki huutaa, juo salaa juomiaan, jotkut hädin tuskin pysyvät pystyssä käytävillä ja pahin tapaus yrjöää takapenkille.
6. Sotkijat

Pääkaupunkiseudun kotitalouksista on varmaan piirustuspaperit loppu, kun nuorison on pakko käyttää linja-auton penkkejä piirtoalustoinaan. Päättäjät hoi! Nuoriso voi huonosti, antakaa niille piirustuspaperia!!
7. Näkymätön kuski

Onko se nyt niin vaikeata sanoa kuskille ”Hei” bussiin astuessa ja ”Kiitos” pois astuessa, jos kulkee etuoven kautta? Jos turkkilaisen bussikuskin jokapäiväinen kosketus suomalaiseen kulttuuriin on nyrpeiden matkustajien ynähdykset maksutiskillä, ei mikään ihme, ettei hän ikinä opi puhumaan suomea kunnolla ja kasvaa syrjäytyneeksi maahanmuuttajaksi.
8. Bus-McFiest

Kuvittele tilanne, jossa istut nälkäisenä linja-autossa, matkaa on vielä puoli tuntia ja vieressäsi istuva ottaa esiin laukustaan banaanin ja alkaa mussuttaa sitä äänekkäästi. Tai vielä pahempaa, MacDonaldsin McFiest-aterian! Puoli tuntia vain tuijotat häntä vatsa kurnien ja kuola valuen. Tätä varten linja-autoissa syöminen on kiellettyä!
9. Tyhjän bussin vierustoveri

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että linja-auton istumapaikat täytetään järjestyksessä, ensin ikkunapaikat, sitten takapenkin keskipaikka ja kenties yksinistuttavat penkit ja – sitten vasta käytäväpaikat (ellei seurueessa ole enemmän kuin yksi henkilö). Jos tuntematon istuu viereesi lähes tyhjässä bussissa, se on outoa. Sitä heti alkaa kuvitella, että tyyppi on joku outo helluntailainen, joka haluaa käännyttää sinut tai on muuten vain päihteissä.
10. Kuskin mollaaminen

Ei se ole kuskin vika, että linja-auto on myöhässä. Suomessa on surkeita säitä, vaikeita asiakkaita, hankalia liikennejärjestelyjä, tietöitä ja tyhmiä pomoja, jotka suunnittelevat työvuorot päin mäntyä, ja ne kaikki voivat vaikuttaa vuoron viivästymiseen. Jos linja-autopysäkillä odottelu ei miellytä, ainahan voit kävellä tai jonottaa ruuhkassa oman henkilöauton kanssa.

Sieppari ruispellossa ja muita tylsiä kirjaklassikoita

Kesällä etsin lomalukemista ja valitsin Akateemisen kirjahyllystä Sieppari ruispellossa -kirjan, koska olin jo pitkään mieltynyt sen nimeen – ja olihan se klassikko. Mielessäni pyöri kohtaus Clint Eastwoodin elokuvasta Täydellinen päivä, jossa pikkupoika juoksee pellolla, pitkien korsien seassa pakoon kidnappaajaa – siepparia.

Kirjan hankittuani paljastui, että teoksella ei ole mitään tekemistä kidnappaajien kanssa. Eikä myöskään ruispellossa pelattavan baseball-pelin… Kirja kertoo teini-ikäisen radikaali-pojan elämästä 1940-luvun lopulla Amerikassa. Radikaalin pojasta tekee se, että hänet potkitaan ulos koulusta laiskuuden takia ja hän haastaa tovereitaan tappeluihin.

Vastikään lehdessä oli juttu siitä, kuinka nykyajan nuoriso lainaa kirjastosta kyseistä kirjaa tai katsoo Käpy selän alla –elokuvaa kuvitellen, että he saavat kokea jotain todella rietasta ja kohahduttavaa. Pettymys on suuri, kun 40- ja 60-luvun riettaus ei tunnu miltään 2010-luvun teinille, joka voi nähdä enemmän paljasta pintaa aamu-tv:ssä. En lähtökohtaisesti ajatellut kirjan olevan kohahduttava, mutta ajattelin sen olevan – noh, hyvä. Kun se kerran oli klassikko, niin pakkohan sen olisi olla! Olin väärässä.

Samanlaisen pettymyksen koin yläasteella, kun luokkamme pakotettiin lukemaan toinen klassikko, Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri. Kyseinen teos oli 130 sivua pelkkää kituuttamista! Juoni menee kutakuinkin seuraavasti: vanhus miettii kalaan lähtemistä, vanhus lähtee kalaan, vanhus odottelee kalan nappaamista, kala nappaa, mutta vanhus ei jaksa nostaa kalaa veneeseen, vanhus uuvuttaa kalaa…pit-kään… kolmen päivän verran! Viimein vanhus saa sidottua siiman veneeseensä ja soutaa maihin. Matkalla hait syövät kalan… Jos satutte näkemään kyseisen kirjan kirjastossa tai kirjakaupan alehyllyssä – JÄTTÄKÄÄ SE VÄLIIN! SE EI OLE SEN ARVOINEN!

En voi kuin ajatella, onko vanhojen kirjaklassikoiden kohdalla tapahtunut Keisarin uudet vaatteet –ilmiö? Kirjat eivät todellisuudessa kestä aikaa ja vaikuttavat nykyihmisen silmissä uuvuttavan tylsiltä, mutta kukaan ei kehtaa sanoa sitä ääneen, koska nehän ovat ”klassikoita”. Se on tyhmä, joka ei ymmärrä niiden hienoutta!

Legenda kertoo suomalaisesta Alastalon salissa –kirjaklassikosta, jota kirjallisuuden alan ammattilaiset kehuvat maasta taivaisiin, mutta kukaan ei tunnusta lukeneensa sitä kokonaisuudessaan. 800-sivuinen teos kertoo Alastalon salissa käytävästä 6 tuntisesta kokouksesta, jossa mm. noin 70 sivua on omistettu kohtaukselle, jossa Härkäniemen isäntä valitsee piippua.

Itse asiassa, R-kioskin halpis pokkarihylly ja sen roskaromaanit alkavatkin vaikuttamaan kovin kiinnostavilta!

Neuvoja teineille

Pari vuotta sitten koin vielä olevani nuori.

Samastuin enemmän 17-vuotiaaseen teiniin kuin 30-vuotiaaseen perheenäitiin (vaikkakin teinit varmaan pitivät minua vanhana tätinä). Sitten jotain tapahtui.

Jäin linja-autossa kuuntelemaan nuorten keskusteluja ja pohdin kuinka ne voivat olla noin naiiveja. Koin äidillistä huolenpitoa heitä kohtaan ja kauhistelin sitä, miten he pukeutuivat. Olin tullut vanhaksi!

Teinien naiivius johtui siitä, etteivät he olleet eläneet sitä extra 10 vuotta, jonka aikana olen kokenut, nähnyt ja oppinut elämän ”perusasioita”.

Tässä siis neuvoja teineille:

1. Syyskuun jälkeen sandaalit ja paljaat kintut on ehdoton ei. Ei, vaikka ulkona olisi joulukuussa 12 astetta lämmintä ja bussilla pääsisi suoraan kotoa ostoskeskukselle. Bussi saattaa hajota mihin tahansa ja sitten olet paljaine kinttuinesi ja sandaaleinesi tienposkessa.
   
2. Jos olet 17-vuotiaana neitsyt, et ole tuomittu vanhaksi piiaksi koko loppuelämäksesi.
   
3. Tupakka saattaa vaikuttaa coolilta koulun takapihan pusikossa kyhjöttäessä, mutta en enää 25-vuotiaana yksin työpaikan pihalla räntäsateessa. Eikä varsinkaan siinä vaiheessa, kun käsivarttasi komistaa nikotiinilaastarit ja kantelet mukanasi inhalaattoria.
   
4. Kahden viikon seurustelu ei vielä tarkoita sitä, että elätte elämänne loppuun asti yhdessä.
   
5. Älä hanki hauskaa sähköpostiosoitetta kuten lirppaliisa@gmail.com tai sexykitten@hotmail.com, vaan ota suosiolla sähköposti muodossa etunimi.sukunimi@. Hauska sähköpostiosoite on varmasti hauska aluksi, mutta siinä vaiheessa, kun alat laittelemaan hakemuksia mahdollisille työnantajille, se ei enää ole kovin hauska. Etkä kuitenkaan halua luopua vanhasta sähköpostistasi, koska sinne on säilötty kaikki kivat viestit.
   
6. Ennen kuin lataat nettiin kuvan itsestäsi mieti tarkkaan haluatko törmätä kuvaan 10 vuoden kuluttua – esimerkiksi appiukkosi tietokoneella.
   
7. Aikuiset oikeasti tietävät paremmin. He vain eivät osaa muotoilla asioita kovin rakentavasti.
   
8. Jos 15-vuotiaana kuvittelet olevasi lihava ja ruma, odotapa 10 tai 20 vuotta. Sitten vasta tajuat, että itse asiassa olit todella vetävä lyyli 15-vuotiaana, mutta nyt sen sijaan…