Viiksetön marraskuu

Marraskuussa alakulo koittaa. Taivas on musta ja harmaa ympäri vuorokauden, maan peittää mätääntyvien lehtien peitto ja miehet muuntautuvat karvaisiksi hirviöiksi. Kyseessä ei suinkaan ole pohjoismainen ihmissusi-mutaatio vaan Movember-kampanja, joka on vallannut Suomenkin pikkuhiljaa. Movember-tempauksen idea on kasvattaa tietoisuutta eturauhassyövästä, miesten kasvattaessa itselleen viikset marraskuun ajaksi.

Se, miten viiksien kasvatus ja eturauhassyöpä linkittyvät toisiinsa, on jäänyt itseltäni täysin ymmärrystä vaille. Kenties idea on siinä, että kun mies näkee kaupungilla toisen karvaisen kaverin, hän ajattelee kiveksiään ja suuntaa oikopäätä kotiin niitä tarkastamaan..? Ja samalla kerätään rahaa. Yhteys voisi olla aikalailla samanlainen, jos naiset keräisivät rahaa rintasyövän tutkimiseen kasvattamalla kainalokarvojaan. Ja lähinnä olen kuullut, että sitä rahaa lahjoitetaan, jotta miehet ajaisivat karvansa pois.

Nyt jo pari vuotta kampanjaa vierestä seuranneena, päätin tehdä jotain. Tarjouduin lahjoittamaan euron miesten eturauhassyövän tutkimukseen, jokaiselta päivältä, jolloin en näe viiksekästä miestä. Ai miksi? Koska mielestäni miehet, jotka näyttävät komeilta viiksissä, eivät kasvata niitä vain marraskuuksi vaan pitävät niitä aina. Koska suurimmalle osalle viiksettömistä miehistä naamakarvat eivät kasva tyylikkäästi ja lopputulos on joko ihmissusimainen kauhistus taikka saksalaisen pornotähden kopio. Koska viiksekästä miestä on epämukava pussata. Ja koska yksinkertaisesti suurin osa miehistä näyttää komeammilta ilman viiksiä!

30 päivän aikana jouduin kohtaamaan yllättävän vähän viiksekkäitä miehiä. Joko en tajunnut kiinnittää heihin huomiota tai sitten he karttoivat seuraani. Keräyspottia vähensivät lähinnä työpaikkani kahvihuoneessa samaan aikaan usein vieraileva työtoveri (jolla on viikset aina), mieheni (joka unohti viikonloppuisin parrasajon), NRJ:n Aamupoikien Renne, johon törmäsin työnpuitteissa NRJ:n studioilla, (Kamalat Movember maalisuti-viikset!) sekä isäni.

Sinällään on hassua, että pidän nykyään viiksiä niin vastenmielisinä. Ollessani pieni, isälläni oli kunnon hevosenkengän muotoiset kasariviikset. Kun hän täytti 40, hän ajoi ne pois. Näin isäni ensimmäisen kerran viiksettömänä kauppakeskuksessa, jonne olimme saapuneet äitini kanssa jouluostoksille. Yhtäkkiä luokseni saapui aivan tuntemattoman näköinen mies ja äitini vieressä sanoi, että siinä on isäni. Pelästyin ja vaadin koko loppu-ostosreissun, että isäni kasvattaisi viikset takaisin.

Tämän marraskuun 30. päivä isäni täytti 59 vuotta ja viikset sekä merikarhumainen parta ovat palanneet – tosin hiukan harmaanpina.

Lahjoitussummaksi kertyi lopulta 19 euroa. Hyvää joulua viiksekkäät ja viiksettömät miehet, eturauhassyövästä kärsivät ja siitä selvinneet! Olkoon tämä joululahjani teille!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...


jotka hämmästyttää kummastuttaa,
kuten…

Katsoa saa, muttei koskea!

Syömälakot

Mitä hyötyä syömälakoista on? Jos vanki jää syömälakkoon luulisi vangitsijan olevan innoissaan. Säästyy rahaa ja ruokaa! Ja vangille jää vain mouriva vatsa ja heikko olo. Ei kuulosta kovin tehokkaalta mielenosoituskeinolta!



Pornon katselu

Kuvittele edessäsi herkullisen näköinen, suussasulava muffinssileivos. Sen päällä on kuohkeaa cremea ja sen sisus on marjaisaa taikinaa. Mutta et saa koskea siihen tai maistaa sitä! Saat vain katsoa, kun joku muu syö sitä – nautinnollisesti – haukkaus kerralaan. Eikö ottaisikin päähän? No miksi pornon katseluun ei päde sama asia???

Lakanoiden viikkaus

Kuka entisaikojen emäntä on päättänyt, että lakanat pitää viikata juuri tietyllä tavalla? Siis tiedättehän: Ensin lakana taitetaan keskeltä kahtia pituussuunnassa. Sitten uudestaan keskeltä kahtia pituussuunnassa. Sitten alinna oleva lakananreuna kiepautetaan ylimmän päälle ja lopussa lakanaa vedetään, taitetaan vaakasuunnassa kahtia ja rullataan tiiviille rullalle. Legendat kertovat, että näin aikoinaan liinavaatteet on saatu suoristettua ja ne on voitu mankeloida kosteina pyöreän puun ja laudan avulla (eli kaulata). Mutta miksi näin tehdään edelleenkin? Onko tämä joku entisaikojen riitti, jonka äidit opettavat aina tyttärilleen eikä kukaan tule ajatelleeksi, ettei tässä ole enää mitään järkeä?

Teinit notkumassa kouluilla

Oletteko nähneet ne teinit, jotka notkuvat iltaisin ja viikonloppuisin koulujen nurkilla? Ne pörräävät pihoilla skootteireiden ja mopojen kanssa, tupakoivat ja juovat kaljaa ringissä. Miksi? Jos koulussa on ankeaa ja tylsää, miksi sinne pitää mennä vapaa-ajallakin?

H&M:n joulu-alusvaatemainokset

Joulukuussa katukuvaan ilmestyvät H&M:n alusvaatemainokset. Ohikulkijat hytisevät kylmyydessä, mutta vaateketjun mainosmalleilla on päällään vaan pienet rintaliivit ja alushousut. Ihanko totta joku ostaa joululahjaksi alusvaatteita – H&M:stä?? Hyvä mies, jos rohkenet hankkimaan puolisollesi alusvaatteita lahjaksi, hanki nyt sentään jotain laadukkaampaan kuin 19,90 e rintsikat!

Terveisin,
Pieni kulkija

Onnellisempi päivä

Viime viikolla Metro-lehden kolumni esitteli amerikkalaisen myyntiguru Jeffrey Jamesin ajatuksia onnellisuudesta. Jeffrey James luetteli omassa blogissaan 9 kohtaa onnelliseen päivään, jotka Metron kolumnisti, Heidi Lämsä oli ystävällisesti suomentanut. Epäilin sekä intoilia juttua samaan aikaan. Näinkö helppoa se todellisuudessa on? Pakkohan sitä oli kokeilla:

1.       Aloita päivä ajattelemalla, että tänään tapahtuu jotain mahtavaa – niin se tulee tapahtumaan.

Aamulla kömmin unisena sängystä ylos. Kestää vartin ennen kuin muistan, että  minun piti ajatella nyt aamulla jotain kivaa. Ulkona aurinko ei ole vielä noussut ja sataa kaatamalla vettä. ”Ei hitto” manaan. Bussipysäkillä nököttely ei tunnu yhtään houkuttelevalta. Pakotan itseni ajattelemaan jotain positiivista ”Pakkohan sen auringon on jossain vaiheessa noustava - ja työpaikalla minua odottavat mukavat työkaverit”. Kun olen saanut aamupalani naposteltua ja puettua vaatteet päälle, aurinko on edelleen verhoutunut jonnekin sadepilvien taakse. Parempaa päivää odotellessa…

"Olen kiitollinen, että tänään ei sada
yhtään niin paljon kuin eilen."

2.       Suunnittele ja priorisoi työsi.

Työpaikan aulassa minua tervehtii aina iloinen vastaanottovirkalijamme – ainakin yksi odotuksistani on siis toteutunut. Sähköpostissa puolestaan odottelee kaaostulva. Tekemistä riittää ja hetken ehdin ahdistua jo pelkästä työnmäärän ajattelusta, mutta sitten muistan Jeffrey Jamesin neuvot. ”Älä piehtaroi tekemättömissä töissä, vaan keskity yhteen asiaan, jonka teet tänään”. Jes! Jätän kaikki tylsät ja hankalat hommat loppuviikkoon ja teen tänään vain jotain mukavaa – vaikkakin se kostautuisi loppuviikosta.

3.       Anna lahja jokaiselle, jonka tapaat.

Voi hitto, taisin unohtaa käydä lahjaostoksilla! Onneksi Jeffrey James tarkoitaakin yksinkertaisempia lahjoja, kuten hymyä, ”kiitosta” ja mukavia sanoja. Tämähän on helppoa. Hymyilen kuin naantalin aurinko ja työpaikan käytävillä kääntyvät päät, kun työkaverit luulevat, että minulla on ruuvit löysällä. Ei haittaa!

4.       Vältä politiikasta ja uskonnosta keskustelua – näissä ei ole koskaan ”oikeaa” mielipidettä.

Ruokatauolla joku aloittaa keskustelun Kokoomusnuorten puheenjohtajan kohupuheista. Minun on helppo väistellä aihetta – en tiedä yhtään kuka on sanonut, missä ja mitä. Kiinnitän huomioni käsillä olevaan lehteen.

5.       Oleta ihmisistä hyvää.

Katseeni eksyilee lehden sivuilla: Ateenassa mellakoidaan, Syyriassa soditaan ja Talvivaarassa kakkavedet valuu järviin. Noh, kaippa siellä kaikki tarkoittavat kuitenkin hyvää…

6.       Syö laadukasta ruokaa hitaasti.

Pakasterasiaan survottu, kaksi päivää sitten tehty pekoni-sienipastani ei näytä kovin laadukkaalta, mutta syön kyllä hitaasti, koska ruokatuntini on puolentunnin mittainen. Jos söisin normaalivauhtia olisin valmis kymmenessä minuutissa. Nautiskelen jokaista ruokapalaa, vaikka ruuanmaku on kadonnut jo jossain välillä kotijääkaappini-työpaikan taukohuone. ”Focus on it; taste it; savor it.”, ajattelen, kuten Jeffrey James neuvoo.

 
7.       Älä huolehdi, mitä saattaa tapahtua – elä hetkessä.

Kotimatkalla aurinko on ehtinyt jo laskeutua ja pimeys vallitsee. Turvaudun kahteen heijastimeen ja toivon, että autoilijat huomaavat minut matkallani bussipysäkille. Suojatiellä epäröin. Autot kaahaavat kauheaa vauhtia ohi, eivätkä näytä muistavan, että suojatielle astuvaa jalankulkijaa tulee västää. Hetken mielessäni pyörii Jeffreyn sanat ”älä huolehdi, mitä saattaa tapahtua”, mutta en uskaltaudu siltikään suojatielle. Tässähän voisi tapahtua vaikka mitä!

8.       Sulje taustalla meluava tv.

Kotona on kovin hiljaista ilman tv:tä taustalla. Kuulen omat ajatukseni, naapurista kantautuvan kolinan sekä korvamatona päässäni jytäävän Erinin ”Vanha nainen hunningolla”-kappakeen. Pitikin kuunnella radiota töissä! Jeffrey Jamesin mielestä televisiolähetysten tehtävä on ainoastaan tehdä meistä tyytymättömiä ja saada meidät hankkimaan lisää tavaraa. En tiedä miten Teeman dokumentit tai kolmosen Salkkarit saavat minut shoppailemaan, mutta pitäydyn taustameluttomassa olotilassa.

9.       Juuri ennen kuin menet nukkumaan, kirjoita muistiin, mistä olet tässä päivässä kiitollinen.

”Olen kiitollinen, että selvisin töihin kastumatta. Olen kiitollinen, että töissä on mukavia ihmisiä ja, että työt eivät kaatuneet päälle ja, että lounasseura oli mukavaa ja sain ylipäätänsä ruokaa. Ja että sain pari vastahymyä työpaikan käytävillä, enkä jäänyt kotimatkalla auton alle. Pääsin eroon Erinin korvamatokappaleesta! ja siitä, että sängyssä odottavat puhtaat lakanat.” Ihan hyvä päivä siis!

Linkki Metron näköislehteen: http://static.metrolive.fi/nakoislehdet/metro/MET20121107/
Linkki Jeffrey Jamesin blogiin: http://www.inc.com/geoffrey-james/9-daily-habits-that-will-make-you-happier.html

James Bondin vaimon suusta

”Lehdet kirjoittavat usein, että James Bond on unelmien mies ja täydellinen rakastaja, mutta minä olen eri mieltä. Olen hänen vaimonsa, joten monen vuoden kokemuksella voin kertoa, että ei kaikki mene ihan niin kuin kirjoitetaan…

Jamesin kanssa saa aina olla varuillaan. Ei sen takia, että joutuisin vaaratilanteisiin, vaan sen takia, että aina, kun silmä välttää, se on lirkuttelemassa jonkun vieraan naisen kanssa. Ruokaostoksillakin se katoaa hetkessä lihatiskille muka ”jakamaan salaista tietoa” sen nuoren myyjättären kanssa.

Vähän väliä James matkustaa ”työmatkalle” eksoottisiin maihin ja palaa sieltä ruskettuneena sekä vieraalle hajuvedelle haisevana. Se väittää olleensa ottamassa kiinni jotain "kansainvälistä rikollisjärjestöä" ja joutuneensa taistelemaan "salaisessa,  maanalaisessa bunkkerissa rikollislegioonaa" vastaan, mutta minä kyllä arvaan asioiden todellisen laidan.

Jamesin työnantaja kustantaa hänelle aina uusimmat ja hienoimmat autot käyttöönsä. Aston Martineita, Lotus Turpoja ja kalleimpia Bemareita. Hienoahan se on, mutta aina se onnistuu jotenkin romuttamaan ne. On muka ajanut takaa rosvoja tai joutunut väijytetyksi. Minä en usko siitä tippaakaan! Viinalta se haisee, kun se palaa niiltä reissuiltansa. On taas vedellyt Dry Martineja kasinolla.

Ja sitten ne kojeet! Sen herätyskelloonkaan en uskalla koskea, kun ei tiedä räjähtääkö se vai laukaisee jonkin lasersäteen. Takapihallakin on mini-helikopterin laskeutumispaikka. Kukkaistutuksen saa kerran viikossa kyytiä, kun James lähtee töihin.

Epäilyttävässä seurassakin se mies liikkuu. Aina silloin tällöin meille ilmestyy kummallisia tyyppejä kyselemään Jamesia. Rautaleukoja, aasialaisia kääpiöitä ja kolmenännisiä miehiä (älkää kysykö mistä tiedän). Todennäköisesti se on taas hävinnyt kasinolla ja miehet havittelevat rahojaan. Yleensä sanon heille, että ”ei sitä Jamesia ole näkynyt vähään aikaan. On taas jossain reissuillansa”.

Parasta Jamesin kanssa asumisessa on se, kun rankan päivän jälkeen hän kuiskaa korvaani ”Timantit ovat ikuisia”, ”Meille maailma ei koskaan riitä” tai ”Huominen ei koskaan kuole”, mutta tuolloinkin tiedän, että sanojahan ne vain ovat. Huomenna se saattaa taas kadota matkoihinsa ”pelastamaan maailmaa”."

Tv täynnä laatu ohjelmaa

Noin viisi vuotta sitten digi-tv saapui Suomeen. Uudelta valloitukselta odotettiin paljon - uusia tv-ohjelmia, monipuolisempia kanavia ja laadukasta sisältöä. Pian digin saavuttua huomattiin kuitenkin, ettei se mennyt ihan niin. Uudet tv-kanavat pyörittivät uusintoja ja tyhjät tv-paikat täytettiin chateillä, ostos-tv:eillä ja interaktiivisilla höpsötys-kisoilla. Nyt 2012 tv-tuotannoissa on päästy jo jonkin verran pidemmälle, kanavat eivät enää pelkää ostaa ulkomaisia sarjoja kovalla rahalla ja suomalaisten tuotantojenkin määrä on vain kasvanut, mutta edelleen tv:ssä pyörii mitä kummallisimpia sarjoja. 

Tai mitä sanotte näistä:

Mummot pelastavat kerran kuussa Tv 7:llä Tulimummot-ohjelmasarjassa. Sarjassa ”tunnettu turkulaisjulistaja Mirja Vehosmaa herättää uskovia uudelleen”, kuten hän itse sanoo. Ohjelmatietojen mukaan Mirja Vehosmaa on eläkkeellä oleva pankkivirkailija, joka on kiertää Suomea saarnaten ja pitää yllä ”laaja” Tulimummot-yhdistystä. Jos jostain syystä joku Tulimummojen jakso on jäänyt katsomatta, ei hätää: Vehosmaan saarnoista on tehty kymmeniä dvd-taltiointeja.

Jos taas kaipaat ohjelmistoosi runsaasti testosteronia, käännä kanava Jimille katsomaan hurjaa Metsien miehet –tosi-tv-dokumenttisarjaa. Ohjelmassa karjut äijät kaatavat puita Pohjois-Amerikan metsissä ja kohtaava työssään ”monenlaisia vaaroja”, mm. kaatuilevia puita, metsän eläimiä ja kilpailevia puunkaatajia. Hurjaa!! Samaa testosteronivyöryä tarjoaa toinen Jimin tosi-tv-dokumenttisarja ”Rekkamiehet jäällä”. Siinä miehen ajavat isoilla rekoilla Alaskan jääkentillä. Ohjelma ei olisi tietenkään mitään ilman vaarallisia tilanteita: liukkaita teitä, huonoa säätä ja äreitä ukkoja… siis aivan kuin suomalaisilla maanteillä!

Vai kiinnostaako sinua ruuanlaitto? Valion juustoklassikkoleivät –ohjelma ei suinkaan ole ylipitkä mainos vaan Valion ja Neloskanavan nerokas kokkiohjelma. Noin minuutin pituisessa ohjelmassa ehditään neuvoa mitä voileivän päälle kannattaa laittaa: emmentaalia, turunmaata tai aurajuustoa. Ja välillä leivän voi jopa lämmittää mikrossa. Neuvojen avulla tumpelompikin kotikokki osaa voidella leipänsä ja valita oikean juuston.

Jos elämässäsi ei ole kerta kaikkiaan mitään sisältöä, etkä koskaan pääse mihinkään, tv:tä katsomalla voit kokea koko elämän kirjon. Voit mm. käydä Tallinnassa laivalla (Laiva, Jim), ajaa taksilla (Taksi, Jim), matkustaa Bulgariaan tai shoppailemaan Tuuriin (Matkaoppaat ja Tuuri, Nelonen), muuttaa (Muuttajat, Jim) taikka vierailla jonkun kotona syömässä ja arvostelemassa ruokaa (Arvostele mun illallinen Suomessa, Liv). Pahimmassa tapauksessa voit joutua tekemisiin poliisin kanssa (Poliisit, Nelonen), juuttua tulliin (Suomen Tulli, Jimillä) taikka päätyä jopa vankilaan (Kakola, Tv2:lla). TV:ssä voi seurata myös synnytystä (Sydänääniä, Tv2 & Erilaiset äidit, Ava) tai jopa kuolemaa (Viimeiset sanani, Yle… vielä ilmestymätön).

Puuttuuko siis televisiosta enää mitään, mitä tosielämässä ei olisi? Jos puuttuu, eikun vain uutta ohjelmaideaa kehittelemään. TV kaipaa lisää laadukasta ohjelmaa!

Rakkautta ilmassa – ja rikkinäisiä astioita

Olen nyt seurustellut mieheni kanssa 7 vuotta 5 kuukautta ja 3 päivän – siis jos lasketaan siitä, kun tapasimme. Monilta itkuilta ja hampaita kiristäviltä riidoilta, olisi vältytty, jos olisin tiennyt sen, minkä tiedän nyt parisuhteesta. Tässä siis kokemukseni jakoon vastarakastuneille nuorikoille:

Lautasien rikkominen riitatilanteessa ei kannata pidemmän päälle.
Ennen pitkään astiakaappi alkaa käydä aika tyhjäksi.

Jos riidoissa toinen aina voittaa, parisuhde on se häviäjä.

Kun toinen seurustelun alkuvaiheessa sanoo ”Minä rakastan sinua”, se ei tarkoita, että elätte onnellisina elämänne loppuun.

Rakastumisen tunne ei kestä ikuisuuden. Rakkaus voi kestää.

Puolisosi ei osaa lukea ajatuksiasi – ei, vaikka olisitte asuneet yli viisi vuotta yhdessä.

Jos puolisosi tuo yllättäin sinulle kukkia, älä kysy miksi.

Ei pidä paikkansa, että jokaiselle olisi joku tuolla jossain. Jokaiselle on tuolla useita, joista pitää valita se vähiten ärsyttävä ja eniten samaan talouteen yhteensopiva.

On virhe ajatella, että ajan kanssa puolisosi muuttuu ja hänen huonot puolensa katoavat. Ei hän muutu, sinä muutut – opit sietämään hänen huonoja puoliaan.

Vaikka puolisosi olisi kuinka lihonnut, älä MISSÄÄN NIMESSÄ ehdota hänelle laihduttamista! (Äläkä ainakaan lähetä häntä mihinkään ”Rakas, sinusta on tullut pullukka!”-tv-ohjelmaan!!) 

Rakkaus ei pese pyykkiä eikä vie vanhentunutta ruokaa jääkaapista roskikseen. Siivousvuoroista ja muista kotiaskareista kannattaa sopia.

Jos miehesi tarjoutuu kantamaan sinut kynnyksen yli sänkyyn, kieltäydy. Terve mies on paljon seksikkäämpi kuin selkävammainen.

Kaupassa

Linja-autossa vatsa kurnii. Joku vetelee vieressä banaania – siis bussissa!!! Eihän bussissa saa edes syödä – ja siihen on syynsä. Mulkoilen häntä vihaisena. Linja-auto kaartaa vielä viimeiset mutkat ja lähestymme pysäkkiäni. Enää pari sataa metriä ja pääsen kotiin syömään. Kun auton ovet avautuvat ja astelen asfaltille, tajuan… Ei helv.., eihän siellä kotona ole mitään ruokaa! Käännän kulkuni väsyneenä kodin sijaan lähikauppaan.

Leipää, juustoa ja maitoa… leipää, juustoa ja maitoa, hoen matkalla. Muuta ei kaupasta tarvita. Toivon kauppareissusta nopeaa ja vaivatonta, mutta tiedän, että toivomukseni on mahdoton. Kello viiden aikaan lähes kaikki työmatkalaiset kiertävät kaupan kautta kotiinsa ja lähimarketissamme on ruuhkaa.

Kaupan ovelta noukin korin kainalooni ja valmistaudun henkisesti selviytymään kauppasokkelon läpi. Hedelmä- ja vihannesosasto on selvästi töistä palaajien kansoittama. Jakkupukuiset miehet ja naiset puristelevat hedelmiä ja punnitsevat vihanneksia väsynyt ja ärtynyt ilme kasvoillaan yrittäen muistaa mitä heidän piti ostaa. Päärynät näyttävät mehukkailta. Pussitan niitä kolme, vaikka en niitä tarvitsisikaan.

Leipähyllyillä vallitsee kaaos. Perheenisä on päättänyt tuoda koko katraansa ostoksille. Kaksi natiaista kiskoo hyllystä leipäpaketteja lattialle sillä aikaa, kun heidän isänsä tuijottaa pohtivasti ruisleipiä ja kolmas polvenkorkuinen huutaa rattaissa. Mietin pitäisikö minun puuttua tilanteeseen, mutta päätän napata nopeasi vain paahtoleipäpakkauksen.

Ahmin hyllyjä katseellani. Pekonisuikaleita… lauantaimakkaraa.. Pitäisikö tehdä makkarakeittoa viikonloppuna??, ajattelen. Vai maksalaatikkoa? Jopa kuivat riisikakut vaikuttavat herkullisilta naposteltavilta, kun on tarpeeksi nälkä. Lisään koriin lihapiirakoita. Ja suolakeksejä, koska perjantaille tarvitaan jotain naposteltavaa.

Maitotuoteosastolla mummot vaeltavat käytävällä kuin laiduntavat lehmät, hitaasti, tepastellen eteenpäin kuin heillä ei olisi elämässä kiire minnekään. Heitän koriin pari purkkia jugurttia ja yritän päästä lauman ohi maitohyllylle tyrkkäämättä ketään kumoon. Matkalla kassalle lisään koriin vielä säilykkeitä. Pitäähän hätävararuokaa aina olla! Niin wc-paperi oli loppu – kai. Otetaan varmuuden vuoksi!

Jono kassoilla on pit-kä. Kassoja on käytössä kaksi ja juuri, kun olen valinnut niistä lyhyimmän, kolmannelta kassalta kuulutetaan, että sillekin voi maksaa. Viereinen jono jakautuu kahdeksi ja lopulta olen siinä ”pisimmässä” jonossa. Kun viimein pääsen kassahihnan tuntumaan, yritän mulkoilemalla saada viestini perille edessä olevalle. Hän on ladannut tavaransa hihnalle, mutta ostosvuorot jakava kapula on kaukana tavoittelemattomissani. Mietin kurotunko suurieleisesti hänen ostoksiensa yli ottamaan kapulan vai odotanko hänen tajuavan viestini. 

Ei-iiih!!!, huutoni kaikuu kaupassa liian myöhään. Myyjä on juuri pussittanut pakasteeni pieniin läpinäkyvään muovipussiin. Vihaan niitä pusseja! En tajua miksi pakasteita varten pitää uhrata vielä yksi muovipussi??! Pakasteethan ovat jo valmiiksi pakkauksissaan ja ostoksen jälkeen ne pakataan isompaan kassiin. Kotona en raaski heittää pikkupusseja roskiin, mutta ei minulla ole niille varsinaisesti mitään käyttötarkoitustakaan. Joten kerään pussit yhteen keittiön vetolaatikkoon, joka pursuaa niitä jo nyt. Yleensä myyjä sentään kysyy haluanko pakasteeni pikkupussiin, mutta ei tällä kertaa.

Onko teillä bonuskorttia?, myyjä kysyy. Tarjoan hänelle kirjastokorttia ja kilpailevan yrityksen etukorttia ennen kuin oikea muoviläpyskä löytyy. Kaivan luottokortin esille. Onneksi maksupääte sentään toimii. Koko heinäkuun ajan laite ei tahtonut hyväksyä luottokorttiani ja tunsin kuinka takanani jonottavat mummot tuijottivat minua kuin mitäkin maksuhäiriöistä. Varmaan johtui jostain helteesta tai jostain... Pakkaan ostokset omiin puuvillakasseihini.

Kotimatkalla kiroan kantamuksiani. Kaksi kassia ostoksia!! Minunhan piti ostaa vain leipää, juustoa ja maitoa!