maanantai 19. maaliskuuta 2012

Hullu väärässä kontekstissa


Kuvittele tilanne, jossa olet naiskollegasi kanssa kahvilassa istuksimassa ja tämä yhtäkkiä avaa paitansa ja ottaa rintansa esille. Tai tilannetta, jossa ystäväsi kuvailee kakan koostumusta facebook-statuksessaan. Tai, kun tuttusi viettää aikaa vaatteissa, joille on oksennettu. Hullua eikö? Tämän yhtälön tekee täysijärkiseksi vain yksi asia. Vauva.

Äideille on hyväksyttävää ottaa julkisella paikalla rinnat esiin ja alkaa imettävää. Harva tätä tekee kovin julkisesti, mutta silti se on ymmärrettävää ja sopivaa. Jos tämän tekee ilman vauvaa, henkilö on itsensäpaljastaja. Jokainen äiti tietää tunteen, kun vauva on taas kerran puklannut päällesi, vaatteet haisevat, mutta et silti viitsi vaihtaa niitä, koska seuraava puklauskerta on todennäköisesti tiedossa aika pian. Kaupungilla, oksennuspaidassa kulkeva henkilö on todennäköisesti spurgu.

Keskustelupalstoilla ja toisten äitien keskuudessa on ihan normaalia keskustella lapsen kakan koostumuksesta ja siitä onko se normaalia. Eräs tuttavani kertoi, kuinka äitiysloman aikana hän menetti täysin käsityksen siitä, mistä on sopiva puhua ja mistä ei. Vasta lounaspöydässä vastaantulevista katseista hän tajusi, ettei lapsen oksennuksen väri ole sopiva puheenaihe ei-äitien joukossa.

Tarkoitus tässä ei ole kritisoida äitejä heidän käytöksestään vaan osoittaa kuinka hullu maailma on. Se mikä toisaalla on paheksuttavaa ja outoa, on toisaalla sopivaa ja ymmärrettävää. Sama kuin, jos henkilö oleskelee kesäaikaan pihallansa alusvaatteissa, hän on kylähullu, mutta jos kyseessä on yhtä peittävä uimapuku, siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Junassa kerran istuin vanhemman rouvan vieressä, joka pölisi itsekseen koko ajan. Luulin, että hän puhui puhelimessa, mutta jossain puolivälissä matkaa Kouvolasta Helsinkiin tajusin, ettei rouvalla ollut kännykkää ollenkaan. Pöpi siis! Samanlaisia itsekseen pölisijöitä löytyy junan työntekijävaunut pullollaan, mutta näistä henkilöistä tekee täysjärkisen hand-free, jota ei välttämättä aina edes huomaa.

Seuraavan kerran, kun eteen astuu, joku hullun tapainen tyyppi, ei kannata siis pelästyä. Ehkä siinä on vaan kotiäiti väärässä kontekstissa tai kiireistä uranaista imitoiva mummo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti