Kutsu työhaastatteluun

Eräänä maanantai-iltapäivänä. Kitinaa, kolinaa, ihmisten puheensorinaa. Paineilmalla toimivat bussin ovet rysähtävät auki. Kännykkä soi.

M: Haloo! [Kuka ihme nyt tähän aikaan soittaa?!!]

S: Tässä ..hfh.., jhghjg..:sta, hei! Soitanko huonoon aikaan?

[Voi hitto! Taas joku puhelinmyyjä!!]

M: No joo, on vähän huono hetki. Olen tässä juurikin liikenteessä, mutta jos nopeesti asias sanot. [Toivottavasti se ei jaksa höpöttää kauaa.]

S: Soitin vaan tästä …hfgh..assistentin paikasta, johon olit hakenut. Oletko edelleen kiinnostunut tästä työpaikasta ja, jos olet, kyselisin sulta vähän lisätietoja?

[Hitto! Hitto! Se onkin joku työhaastattelija!! Toivottavasti mä en ollut liian tyly!
Mistä työpaikasta se sanoi soittavansa??]

M: Aaa, joo. Tottakai olen edelleen kiinnostunut. Kysy vaan.

S: Ihan aluksi, mikä sai sut kiinnostumaan tästä tehtävästä?

[Mihin mä olinkaan laittanut hakemuksen jokskin assistentiksi??]

M: No se työnkuva vaikutti mielenkiintoiselta ja omaan kokemukseen sopivalta. Ja mä olen kuullut vaan pelkkää hyvää teistä työpaikkanakin.

S: Selvä. Minkälaista kokemusta sulla on tästä sosiaalisen median hyväksikäytöstä markkinoinnissa?

[No, kyllähän mä facebookissa hengaan koko ajan…]

M: Edellisessä työpaikassa käytettimme sitä aktiivisesti. [… ja twitter oli mulla auki aina koneella.]

S: Entä onko sulla kokemusta Google Analyticsin käyttämisestä?

M: Kyllä, juurikin edellisessä työpaikassa käytettiin sitä verkkomainonnan seuraamiseen. [Istuinhan mä siinä vieressä, kun Pena sitä käytti..]

S: Entäs sun kirjoittamistaito? Pystytkö tuottamaan sujuvaa markkinointitekstiä?

M: Siis kyllä, mä vapaa-ajalla kirjoitan aika paljon [..sähköposteja, FB-statuksia, tekstareita].

S: Mites sun entiset työkaverit kuvailis sua ihmisenä?

M: Sosiaalinen, luova ja kaikkien kanssa toimeentuleva. [Kaisakin aina töissä sano, että mä käytän puolet työajastani muitten kanssa höpöttämiseen ja keksin kaikenmaailman tekosyitä, ettei hommia tarvis tehdä.]

S: No, mutta kuulostaa hyvältä. Kyllä mä haluisin sut tavata ihan kasvotusten. Pääsisitkö sä vaikka ensi torstaina klo 10 tänne meille haastatteluun?

[Jes!]

M: Joo, tottakai. Sanotko sä vielä sen osoitteen, niin mä kirjoitan sen mulle tähän muistiin?

S: Albertinkatu 8, A-rappu. Nähdään sitten torstaina!

M: Joo, nähdään! Kiitos paljon!

[Täytyy vielä kotona googlettaa mikä työpaikka tää oli.]

Kertomus ei perustu millään tavalla todellisiin tilanteisiin – tai jos perustuukin, niin vain löyhästi.