Tyttö, sinä olet läski!

Willendorfin Venus katsoi itseään peilistä
ja huokaisi: "Taidan olla taas lihonnut".

Ystäväni huokaisee kovaäänisesti ja valittaa, että hänen reisissään on selluliittia. Vilkaisen hänen jalkaansa, enkä tiedä mistä hän puhuu. Oma sääreni on kaksi kertaa hänen säärensä levyinen ja muodostunut lähes kokonaan läskistä – ja tuo kaponen kaverini väittää, että hänen pitäisi ”kiinteyttää”. Toisessa lauseessa hän valittaa, ettei hänellä ole kunnon rintoja. Kas, johtunee varmasti siitä, ettei hänen kropastaan löydy tippaakaan extra-rasvaa, ajattelen – mutta ääneen vain myötäilen. Ymmärrän.

Toisella ystävälläni on uhkeat muodot: rinnat, joita ensimmäinen kaverini kadehtisi ja lanteet kuin Willendorfin Venuksella. Hän on koko aikuiselämänsä ollut ”laihdutusdieetillä” pääsemättä ihannepainoonsa. Kolmas ystäväni on pudottanut 15 kiloa, mutta ei ole vieläkään tyytyväinen. Miksi? Koska hän on nainen. Me naiset emme ole koskaan tyytyväisiä.

Meitä kaikkia naisia yhdistää se, että, kun katsomme peiliin, näemme vikamme. ”Olet läski/lauta/riippurinta/Iso perse!”, ajattelemme, kun oma kroppa pilkistää peilistä. Mutta jonkun toisen silmissä saatamme olla juuri ihannepainoinen, -muotoinen tai -näköinen. Mistä tämä ainainen tyytymättömyys sitten oikein johtuu? Minulla on teoria.

Kun olimme pieniä tyttöjä, meitä kehuttiin näteiksi ja söpöiksi sekä nostettiin syliin ja halattiin. Kun siirryimme teini-ikään, kehuminen ja halaaminen loppui kuin seinään. Ei ollut enää soveliasta sanoa finninaamaiselle murrosikäiselle, että hän on söpö. Ja kukapa äksyä teini-ikäistä olisi uskaltanutkaan halata – sehän olisi saattanut purra. Samalla mieleemme iskostui ajatus, että näissä uusissa naiseuden muodoissa oli jotain outoa – jotain epäsopivaa. Loppuikämme olemmekin sitten yrittäneet etsiä sitä ulkomuotoa, joka olisi hyväksyttävä.

Kun vain osaisimme hyväksyä sen, että olemme täydellisiä juuri tällaisenaan. Aina on jossain joku toinen, joka kadehtii meidän isoa peppua, rehevää rintavarustusta tai langanlaihaa reittä. Meidän pitäisi muistaa kehua itseämme. Ensi kerralla, kun katsot peiliin ja sano ääneen ”Tyttö, sinä olet nätti!”.