Yritysten lyhyt historia somessa

Siitä on vain 15 vuotta, kun Facebook lanseerattiin. Youtube astui kuvioihin 2005, Twitter 2006 ja Instagram vasta 2010.* Sosiaalisen median myötä ihmisten kanssakäyminen mullistui, mutta niin mullistui yritystenkin…

Sosiaalisen median alkuaikoina yritykset arkailivat tätä outoa verkkoilmiötä. Facebook ja Twitterhän olivat alustoja, joissa kuka tahansa ihminen pystyi haukkumaan yrityksen tuotteet ja palvelut julkisesti. Oli parempi pysyä poissa niistä, jotta keskustelu ei provosoituisi. Työntekijöille annettiin ohjeita, että somessa ei saa sitten kirjoittaa MITÄÄN yrityksestä. Minäkin kuulin nämä sanat myöhemmin IT-perehdytyksessä, kun 2012 aloitin markkinointiassistenttina keskisuuressa b2b-yrityksessä. Tilanne oli koominen, koska minut oli palkattu yritykseen juurikin lanseeraamaan heidän sosiaalisen median kanavia.

Tätä ennen olin 2000-vuosikymmenen lopulla töissä järjestöpuolella, jossa sosiaalisen median voima tajuttiin. Some oli paikka, jossa ihmiset kokoontuivat, jakoivat ajatuksiaan ja muodostivat sosiaalisia ryhmiä. Some-alustat olivat vähäresurssiselle organisaatioille optimaalinen väline jäsenviestintään. Ne olivat ilmaisia, nopeita, helppoja käyttää ja seurata sekä ennen kaikkea tehokkaita. Kun järjestön sivuilla julkaistiin mielenkiintoinen sanoma, se kulovalkean tavoin levisi jäseneltä jäsenelle tykkäyksien ja kommenttien avulla - jopa niille, jotka eivät seuranneet meitä.

2010-luvun alussa koitti yritysten massaryntäys someen. Hekin tajusivat, että siellä missä on ihmisiä, kannattaa olla. Joka yrityksellä piti olla oma Facebook-sivu ja Twitter-profiili, riippumatta siitä olivatko heidän kohderymänsä somessa. Istuin tapahtuma-alan seminaarissa ja kuuntelin, kun viestintätoimiston edustaja toitotti kovaan ääneen pienyrittäjille, kuinka "KAIKKIEN tulee olla siellä!" ja mietin, miksi ihmeessä jonkun hoivapalveluja tarjoavan yrityksen pitäisi olla somessa, kun eivät heidän asiakkaansakaan olleet siellä. Viestintätoimiston täti oli oikeassa, mutta vain edellä aikaansa! Vasta vuonna 2018 n. 25 % yli 65-vuotiaista käytti sosiaalisen median yhteisöpalveluja viikoittain. *

Kun jokaisella firmalla oli nyt oma some-alustansa, he olivat pulman edessä: Mitä ihmettä siellä pitäisi julkaista? Toiset julkaisivat kuvia yrityksen virkistyspäivistä, toiset sitä samaa tavaraa, mitä muillakin kanavilla: mainoksia. Oletettiin, että jos päivitys on heidän mielestä kiva, niin kyllä muutkin tykkäävät. Koska käytössä oli monta some-kanavaa, jaettiin jokaiseen samaa sisältöä, riippumatta siitä, että jokaisella kanavalla oli omat ominaispiirteensä. Keksittiin, että mm. kilpailuilla sai paljon tykkäyksiä ja näkyvyyttä, joten jokainen firma jakoi ilmaista tavaraa - mutta vaikka sivustojen seuraajamäärät kasvoivat kohisten, se ei johtanutkaan tulovirran kasvattamiseen.

Alussa somessa näkyminen yrityksenä oli helppoa. Esimerkiksi Facebookin algoritmi suosi yritysten sisältöjä, koska tietysti mediafirmassa tajuttiin, että mitä enemmän yrityksiä on alustoilla, sitä enemmän he saisivat rahaa. Mutta, mitä enemmän yrityksiä valui someen, sitä enemmän heidän sanomansa katosi toisten yritysten viestintätulvaan. Samaan aikaan kuluttajat alkoivat kyllästymään mainosmaiseen sisältöön ja Facebook uusi algoritmiään - ja yllätys, yllätys - niin, että yritysten oli pakko käyttää enemmän rahaa näkyvyyteen.

Nykyään yritysten markkinointi somessa on vaikeampaan ja kalliimpaa kuin 2010-luvun alussa. Facebook on muuttunut yritysten temmellyskentäksi, jossa erilaiset mainosmateriaalit kilpailevat näkyvyydestä - ja kuluttajat ovatkin kadonneet keskustelemaan suljettuihin ryhmiin ja muihin sovelluksiin, joissa mainontaa ei vielä näy. Uusia alustoja ilmestyy lisää joka vuosi ja yrityksillä onkin kova työ pysyä kärryillä, missä kannattaa näkyä ja miten. Onneksi yritysten tueksi on ilmestynyt useita sosiaalisen median toimistoja, freelansereitä ja digimarkkinoinnin koulutusohjelmia - ja työmarkkinoilla “sisällöntuottaja” onkin haetumpi pesti kuin perinteinen “markkinointisuunnittelija”.

Mitä historia on siis opettanut:

1. Jos resurssisi ovat rajatut, valitse vain ne kanavat, jotka ovat kohderyhmillesi oleellisia. Jos resurssisi ovat rajattomia, sen kun vaan näy kaikissa kanavissa.
2. Älä jaa samaa sisältöä joka sovelluksessa. Twitteriin sopii paremmin lyhyet kirjoitukset hastagien kanssa, Facebookiin kuvat, tekstit, videot ja linkit, Instagramiin laadukkaat kuvat, Linkediniin työmaailmaan liittyvät päivitykset. Anna kuluttajalle syy seurata yritystäsi eri kanavissa. Jos jaat samaa sisältöä kaikkialla, miksi hän seuraisi sinua muualla.
3. Julkaise sisältöä, joka kiinnostaa kohderyhmääsi, ei sitä, mistä itse olet kiinnostunut. Mikäli et tiedä, mikä heitä kiinnostaa, tutki.
4. Pidä huolta, että sosiaalisen median markkinoinnillasi on samat tavoitteet kuin muullakin markkinoinnilla. Vaikka somessa on kiva jakaa hauskoja kuvia ja kerätä isoja seuraajamääriä, tavoite on kuitenkin saada yrityksesi menestymään. Myös sosiaalisen median täytyy siis palvella sitä.
5. Luota ammattilaisiin. Vaikka pystyisit luomaan hauskan henkilökohtaisen päivityksen, josta tykkäävät kymmenet kaverisi, se ei vielä tarkoita, että vastaava toimisi yrityksen julkaisuna. Yritysten yleisöt reagoivat eri lailla, kuin hyvät kaverit. Maailmalta löytyy nykyään lukematon määrä sometoimistoja ja freelance-sisällöntuottajia, jotka ovat tutustuneet kohderyhmiin, tuntevat eri kanavat sekä osaavat muotoilla haluamasi sisällön kohderyhmää kiinnostavalla tavalla.
6. Anna työntekijöittesi näkyä somessa. Sosiaalinen media koostuu ihmisistä. Jos omat työntekijäsi eivät saa puhua työstään somessa, miksi kukaan muukaan siitä innostuisi.

Lähteet:
https://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_social_media
https://someco.fi/blogi/sosiaalinen-media-suomessa-2018/